Keneltä olet sen oppinut? 

Poikkeukselliset ajat synnyttävät poikkeuksellisia tarinoita, ja tämä näkyy myös kristillisen uutisoinnin ja opetuksen piirissä. Kuulemme tulkintoja koronapandemiasta liitettynä Ilmestyskirjan tapahtumiin, antikristuksen ilmestymiseen ja kristittyjen vainoihin. 

Tulkinnat voivat uteliasta kiinnostaa, mutta kuka niistä hyötyy? Suurin hyötyjä lienee se, joka onnistuu tulkinnoillaan muuttamaan ihmisten pelot rahaksi tai muuksi hyödyksi. 

Pelkojen hyödyntäminen oli oivallettu jo Uuden testamentin aikana. Siksi Paavali varoitti Tessalonikan uskovia, etteivät he antaisi ”minkään hengen tai sanan tai minkään muka meidän lähettämämme kirjeen pelästyttää itseänne”. Hän kirjoitti myös tiedon nimellä kulkevasta valhetiedosta ja varoitti Timoteusta rahanahneista ja petollisista ihmisistä. 

Siksi Paavali kehotti: ”Pysy sinä siinä, mistä olet varma, koska tiedät, keiltä olet sen oppinut.” Kun kuulemme uuden ja hämmentävän tulkinnan pandemiasta, on syytä kysyä: Mistä olet sen oppinut? Missä ovat tuon tiedon lähteet? 

Viime kuukausina olemme hyvin konkreettisesti saaneet oppia, että emme tunne tulevaisuutta. Kukapa olisi uskonut, että näin lyhyessä ajassa voimme sulkea koko yhteiskunnan, hyllyttää kaikki konsertit, juhlat ja jumalanpalvelukset. Samalla kuitenkin olemme voineet aavistaa, että Jumalalle tämä kaikki ei ole ollut yllätys. Hän on maailmanhistoriassa nähnyt monta pandemiaa ja kriisiaikaa, ja hänellä on kyky toimia myös niiden keskellä. 

Me emme myöskään osanneet ennustaa, että jumalanpalveluksissamme ja rukouskokouksissamme on nyt kymmenkertainen määrä osallistujia netin välityksellä. Olemme sitä kyllä toivoneet ja sen puolesta rukoilleet, mutta tällaista nälkää Jumalan puoleen emme tainneet kukaan osata odottaa. 

Tulevaisuus on pelottavaa, jos näemme ihmiskunnan ajelehtimassa avaruudessa vailla päämäärää. Jos tulevaisuus on vain sattumien summa tai tuntemattomien yhtälöiden lopputulos, ajaudumme ahdistavaan kohtalouskoon. Kristittyinä meillä on erityinen tehtävä kertoa maailmalle persoonallisesta Jumalasta, joka rakastaa luotujaan ja haluaa aktiivisesti yhteyteen luotujensa kanssa. Jumalasta, jolla on kykyä ja halua vaikuttaa maailman kulkuun, ja joka johtaa sitä kohti ikuista päämäärää. 

Tässä maailmassa on tarpeeksi uhkakuvia, eikä kristittyjen tarvitse erityisesti juuri niitä lisää kaivella. Meidän sanomamme tälle maailmalle ei olekaan tulevaisuuden ennustaminen, vaan sen julistaminen, minkä tiedämme varmasti. Tiedämme, että Jeesus pystyy edelleen kävelemään myrskyävien vetten päällä ja ilmestymään pimeyden keskelle. Hänen sanomansa on edelleen sama: ”Älkää pelätkö, minä se olen!” 

Esko Matikainen 

Kirjoittaja on Suomen Helluntaikirkon toiminnanjohtaja.