Lauantai 9. joulukuuta.
Nimipäivää viettää Anna, Anne, Anni, Anu, Annikki, Anneli, Annukka, Annika, Anna, Anne, Anni, Annika, Anneli, Annette

Kansojen Jumala

Alkuseurakunnan kipuilu on haaste meillekin. Emmehän unohda viedä evankeliumia kansoille - sekä maamme rajojen ulko- että sisäpuolella, Veera Hug kirjoittaa.
Alkuseurakunnan kipuilu on haaste meillekin. Emmehän unohda viedä evankeliumia kansoille - sekä maamme rajojen ulko- että sisäpuolella, Veera Hug kirjoittaa.

26.9.2023 | Saatamme olla sokeita sille, kuinka suuri on Jumalan rakkaus kansoja kohtaan. Jopa helluntai alleviivaa sen syvyyttä. On silmiä avaavaa ja innostavaa lukea, minkä kielivalikoiman Pyhä Henki jakoi puhuttavaksi niille uskoville, jotka täyttyivät Hengellä ensimmäisenä helluntaina: 

“Meitä on täällä partilaisia, meedialaisia ja elamilaisia, meitä on Mesopotamiasta, Juudeasta ja Kappadokiasta, Pontoksesta ja Aasian maakunnasta, Frygiasta, Pamfyliasta, Egyptistä ja Libyasta Kyrenen seudulta, meitä on tullut Roomasta, toiset meistä ovat syntyperäisiä juutalaisia, toiset uskoomme kääntyneitä, meitä on kreetalaisia ja arabialaisia – ja me kaikki kuulemme heidän julistavan omalla kielellämme Jumalan suuria tekoja.” (Ap. t. 2:9–11). 

Kun Pietari nousi tämän jälkeen puhumaan ja kertoi evankeliumin, noin kolme tuhatta ihmistä halusi seurata Jeesusta. Osa heistä tuli varmasti edellä listatuista taustoista.

 

 

      Onko niissä samaistumispintaa muille kuin suomalaistaustaisille?

 

Jumalan toiminta helluntaina ei silti saanut seurakuntaa heti ymmärtämään lähetysvastuutaan, vaikka Jeesuksen antama lähetyskäskykin oli vielä tuoreessa muistissa. Apostolien teoista luemme, millaista prosessia alkuseurakunta ja sen johtajat joutuivat käymään, jotta Jumalan tahto evankeliumin viemisestä kansoille toteutuisi. Luemme tämän lehden opetusosiossa esimerkiksi Pietarin sisäisestä painista tämän suhteen. 

Alkuseurakunnan kipuilu on haaste meillekin. Emmehän unohda viedä evankeliumia kansoille – sekä maamme rajojen ulko- että sisäpuolella? Osassa Suomea lähetystyö omalla paikkakunnalla on jo todellinen mahdollisuus. Silti, aivan kuten alkuseurakunnan aikaan, meidän on tärkeää avata sekä sydämemme että ymmärryksemme. 

Alkuseurakunta valitsi diakoneiksi nimien perusteella kreikankielisiä ihmisiä – heidän oli kenties hepreankielisiä helpompi saada sydänten yhteys itsensä syrjityiksi kokeneisiin seurakuntalaisiin (Ap. t. 6:1–6). 

Entä omat seurakuntamme? Onko niissä samaistumispintaa muille kuin suomalaistaustaisille? Mitä jos vastuunkantajia ja jopa johtajia etsiessämme uskaltaisimme avata ovet aitoon yhteyteen ja yhteistyöhön keskellämme eläville kristityille? 

On varmaa, että maahanmuuttajien joukossa on monia, jotka kantavat sydämessään kutsua rakentaa seurakuntaa. Moni tulevaisuuden nuorisotyöntekijä kasvaa kenties Itä-Helsingin ongelmalähiöiksikin kutsutuissa kerrostaloviidakoissa. Saavutetaan tätä maata ja kansoja aidosti yhdessä ja helluntain Hengessä. 

 

Veera Hug 

Kirjoittaja on Aikamedian sisältöjen päätoimittaja.



UUTISET