Jumalan lähteet

Antero Laukkasen kirja Kansanedustajan salainen elämä on kesän suuri teos kristillisellä kentällä. Laukkasen sydämelle mahtuu ihmisiä laajasti eri seurakunnista. Meidän on helppo kunnioittaa tätä Jumalan palvelijaa. 

Ajassamme rakennellaan monenlaisia raja-aitoja. Poliittinen keskustelu tekee jakoa meihin ja heihin. Somessa blokataan eri tavoin ajattelevat pois kavereista. Teologisessakin keskustelussa näemme tikun veljemme silmässä, omassa näössä ei ole vikaa. 

Paavali kehottaa Jumalan omia nöyryyteen, jossa pidämme toisia itseämme parempina. Voisiko tämä ajatus yltää yksilöistä myös kirkkojen keskinäisiin väleihin? Tunnustammeko Jumalan todellisuudet, jota toiset kantavat, ja otamme ne heiltä vastaan?

      Ehkä yhtä yhteisöä ei ole tarkoitettukaan vastaamaan kaikista hengellisistä siunauksista yksin.

Suomen helluntaiherätys rakentuu itsenäisyyden ajatukselle; itsenäiset paikallisseurakunnat ovat isiemme määrittelemä malli. Kukin seurakunta pärjää omillaan. Tämän päälle on rakentunut itsenäinen herätysliike, jonka keskuudessa on koettu olevan riittävästi hengellistä viisautta. 

Ehkä yhtä hengellistä yhteisöä ei ole tarkoitettukaan vastaamaan kaikista hengellisistä siunauksista yksin. Eri kirkoille on annettu erilaisia lähteitä, joiden kautta he voivat rikastuttaa maailmaamme Jumalan todellisuudella. 

Luterilainen vanhurskautusoppi sanoittaa syvästi Kristuksen työtä, sitä voimme ottaa suurena siunauksena vastaan. Kiitos Jumalalle siitä armon lähteestä, jonka he ovat löytäneet satoja vuosia sitten. 

Kun arkipäivänä astuu sisään katoliseen kirkkoon, huomaa ihmisiä, jotka kaupungin kiireestä saapuvat Herran huoneeseen. Vaikutuksen tekee rauha ja pyhyys, joka laskeutuu tilaan, kun yksi ihminen toisensa jälkeen tulee kirkkoon, tekee ristinmerkin ja polvistuu. Siinä itketään, vaietaan, sytytetään kynttilä, katse tavoittelee Kristusta. 

Tämä Jumalan perhe on tottunut itsenäisesti tulemaan seurakuntaan – ei ohjelman ja järjestetyn toiminnan takia, vaan halusta hiljentyä Jumalansa eteen. Yksinkertainen, hiljainenkin usko voi johtaa Hengen syvyyksiin. 

Helluntailaisina saamme reilusti omistaa sen siunauksen, jonka Jumala on meille antanut. Pyhän Hengen persoona ja työ – tämän hengellisen lähteen ympärille syntyi helluntaiherätys. Armolahjat eivät ole vain yksilön omaisuutta, vaan seurakunnalle annettuja lahjoja, jotka kuuluvat kaikille uskoville. 

Tärkeää ei ole, kuka omistaa suurimmat siunauksen lähteet. Olennaista on pitää puhtaana meille uskottu lähde, jotta se virtaa vuosisadankin jälkeen tuoretta Hengen todellisuutta. 

Waltteri Haapala 

Kirjoittaja on Coti-seurakunnan pastori ja Aikamedia Oy:n hallituksen puheenjohtaja.