Energiakriisi

Tulevaan talvikauteen on maalailtu suuria haasteita energian saannissa. Ukrainan sodan seurauksena Venäjältä emme saa sähköä, joten tarvitsemme sitä muualta. Odotamme uuden reaktorin käyttöönottoa Olkiluodossa, myös Pohjoismaista saamme sähköä jonkin verran. 

Kuitenkin sähkökatkoista on varoiteltu, samoin sähkön hinnan korotukset ahdistavat monia meistä. Vastaavat haasteet ovat laajemminkin eurooppalaisten kotitalouksien edessä tulevina kuukausina. Energiakriisi on keskellämme. Niin päättäjien kuin yksittäisten sähkönkäyttäjienkin on tärkeää etsiä asiaan ratkaisuja. 

Entäpä seurakuntien ja uskovien energiakriisi, näemmekö sen? Vaikuttaa siltä, että monissa eri kristillisissä yhteisöissä on eletty jo useampi vuosi hengellisen energiakriisin keskellä. Valoja on sammuteltu ja hengellinen pakkanen on päässyt jäädyttämään monia kirkonpenkkejä. Olemme valitettavan tottuneet vallitsevaan hengelliseen kylmyyteen: lisätään vain toppauksia, niin vielä pärjätään. 

Hengellisen energiakriisin hedelmiä on monenlaisia. Talousvaikeudet ovat aiheuttaneet lomautuksia ja työsuhteiden purkuja niin luterilaisen kirkon kuin helluntaikentän työntekijöidenkin kesken. Kastealtaiden putket ovat jäätyneet, ei vain talvipakkasilla, vaan ympärivuotisesti – lukuun ottamatta Ison Kirjan vesistöjä, joissa helluntainuoret ottavat kasteen suurin joukoin. Kiitos Jumalalle näistä sulista vesistä! Myöskään jumalanpalvelusten alhaisia kävijämääriä on enää turha yrittää selitellä koronarajoituksilla. Hengellinen voima on lopussa. 

Valitettavasti opimme elämään ilman hengellistä voimaa. Tosin tällöin kristillisyys on lopulta vain kuori ilman elämää. Paavalia kiinnosti kirjoituksissaan saada tietää, elävätkö kristityt vain puheiden tasolla vai todellisesta voimasta. 

Paras uutinen on, että hengellinen energia ei suinkaan ole loppunut sen alkulähteestä. Jumalan voima ei ole vähentynyt, Hän on täydellisen voimissaan. Voima on meidän jokaisen saatavilla, kirkkokunnasta riippumatta. 

Hengellisten johtajien ja seurakuntien on aika myöntää kriisin läsnäolo keskuudessamme. Emme kuitenkaan saa jäädä kauhistelemaan ja odottamaan syväjäätymistä. Meidän on johdettava itsemme ja yhteisömme jälleen Häneen, joka on voimamme. 

Jumalan seurakunta on tarkoitettu eläväksi ja kirkkaaksi yhteisöksi. Jeesus taisi kutsua meitä jopa maailman valoksi. Eikä Hän ole antanut meille lupaa sammuttaa valoa energiapulan vuoksi. Tarvitsemme hengellistä energiaa, jotta valaisemme maailmaa kirkkaasti. 

Waltteri Haapala 

Kirjoittaja on Coti-seurakunnan pastori ja Aikamedia Oy:n hallituksen puheenjohtaja.