Antaisinko anteeksi?

Elämme maailmassa, jossa toisten vahingoittaminen, kosto ja vääryys ovat jokapäiväistä. Ehkä olemme itsekin joutuneet epäoikeudenmukaisen kritiikin kohteeksi tai olemme pettyneet rikottujen lupausten vuoksi. Meitä on saatettu vahingoittaa taloudellisesti, fyysisesti tai henkisesti. 

Tässä rikkoutuneessa maailmassa vääryyksien luettelo on loputon. Kysymys kuuluukin: Kuinka osaamme käsitellä muiden tekemät meihin kohdistuneet vääryydet? 

Pietari ajatteli tätä samaa asiaa. Hän kysyi Jeesukselta, kuinka usein hänen tulisi antaa anteeksi häntä vastaan rikkoneelle veljelle. Luultavasti hän ajatteli olevansa erittäin antelias ehdottamalla: ”Ihanko seitsemän kertaa?” Mutta Jeesus vastasi: ”Seitsemänkymmentä kertaa seitsemän kertaa.”

     Vilpitön anteeksiantaminen vaatii usein

     suuria ponnisteluja.

Toisin sanoen Jeesus tarkoitti: anna anteeksi joka kerta, kun sinulle tehdään vääryyttä. Anteeksianto ei tarkoita, että löydämme syyt oikeuttamaan käyttäytymistä tai vapauttamaan väärin tehnyttä vastuusta. Se ei myöskään tarkoita, että meidän olisi kylmästi unohdettava tapahtunut, saati teeskennellä, ettei mitään koskaan olisi tapahtunut.

Aito, puhdas ja vilpitön anteeksiantaminen vaatii meiltä usein tarkoituksellista toimintaa, jopa suuria ponnisteluja. Ensin tunnistamme ja huomaamme vääryyden tapahtuneen. Sen jälkeen meidän on päätettävä, miten asiaan ja tekijään reagoimme. 

Vaihtoehtona on pitää kiinni vihasta ja katkeruudesta. Saatamme ajatella, että siten rankaisemme väärintekijää. Kuitenkin vahingoitamme silloin vain itseämme. Kauna on kuin liete, joka saastuttaa mielemme. Käsittelemätön kiukku muuttuu vihaksi. Näin syntyy katkeruus, joka koituu jumala- ja ihmissuhteidemme esteeksi. 

Jos kuitenkin haluamme antaa anteeksi, tarkoittaa se, että vapautamme väärintekijän kaikista velvollisuuksista meitä kohtaan. Samalla luovumme kaikista ”oikeuksistamme” vahingoittaa häntä takaisin, kostaa, ”maksaa potut pottuina”. Se tarkoittaa, ettemme käyttäydy vahingollisesti toista henkilöä kohtaan, vaan osoitamme hänelle samankaltaista armoa, jota Jumala on osoittanut meitä kohtaan. 

Samalla kun osoitamme Jumalan armoa väärintekijää kohtaan, luovutamme teon ja tekijän Jumalalle, hänen käsiinsä. Annamme hänelle oikeuden hoitaa asia ja käsitellä asianomaista henkilöä. 

Anteeksiantaminen ei ole helppoa. Se on kuitenkin ainoa oikea lääke elämän ja ihmisten meihin lyömiin, joskus niin syviin ja kipeisiin haavoihin. Jumala pitää kyllä huolen vääryyden käsittelemisestä. Anteeksiantamalla annat hänelle luvan myös hoitaa sinua, haavojasi ja tuntojasi. 

Kauko Uusila 

Kirjoittaja on Oulun helluntaiseurakunnan johtaja.