Yleiskatsaus Raamattuun – Ei vain ”jumalallinen ohjekirja” tai lista käskyjä ja lupauksia

 Luemme, kuinka Jumala tuli lunastamaan ja ennallistamaan meidät langenneet luomuksensa, jotta hän voisi palauttaa kadottamamme ymmärryksen Jumalasta. (Unsplash / Rod Long)
Luemme, kuinka Jumala tuli lunastamaan ja ennallistamaan meidät langenneet luomuksensa, jotta hän voisi palauttaa kadottamamme ymmärryksen Jumalasta. (Unsplash / Rod Long)

30.1.2024 | Gordon D. Fee, Douglas Stuart 

Nuoruudessamme tutustuimme Raamattuun niin, että siitä luettiin vain yksittäisiä jakeita tai osia ja näin etsittiin Jumalalta ”päivän sanaa”. Ajateltiin, että tällaiset tavat olivat riittävän hyviä, sillä siten tutustuttiin jatkuvasti Jumalan sanan varmoihin lupauksiin. Menetelmällä oli kuitenkin myös varjopuolensa, sillä se opetti lukemaan tekstejä tavalla, joka ei yhdistänyt niitä Raamatun suureen kertomukseen.

 

 

      Raamattu annettiin meille kertomuksen muodossa.

 

Raamattua on hyvä oppia lukemaan yhtenä kokonaisuutena. Ja vaikka sen kirjoja on luettava myös omina kokonaisuuksinaan, tulee aina olla tietoinen siitä, kuinka Raamatun jokainen kirja sopii hyvin laajempaan kertomukseen (ks. Kirjojen kirja 1, 106‒108).  

Raamattu annettiin meille kertomuksen muodossa. Se on kaikkein suurin, Jumalan oma, kertomus. Se kertoo siitä, kuinka hän etsii meitä. Kertomus voidaan jakaa neljään osaan: luomiseen, syntiinlankeemukseen, lunastukseen ja täyttymykseen. 

Jumala on kertomuksen päähenkilö, Saatana vihollinen, Jumalan kansan jäsenet taistelijoita, ja lunastus ja sovitus ovat kertomuksen ratkaisuja. 

Luominen 

Raamattu on Jumalan kertomus, joten se ei ala kätketystä Jumalasta, jota ihmiset etsivät ja jonka luokse Jeesus lopulta heidät johdattaa. 

Raamatun kertomus alkaa Jumalasta kaiken Luojana. Se kertoo, että Alussa Jumala… Jumala on ennen kaikkea, hän on syy kaikkeen ja siksi kaiken yläpuolella. Hän on kaiken päämäärä. Hän seisoo kaiken alkupisteessä koko maailmankaikkeuden ainoana syynä koko sen laajuudessa ja monimuotoisuudessa. Ja koko luomakunnalla – koko historialla itsessään – on iankaikkinen Jumala, ja Kristuksen avulla sillä on lopullinen tarkoitus ja täyttymys.

 

 

      Se kertoo, ettemme ansaitse mitään, mutta saamme kaiken.

 

Meille kerrotaan edelleen, että ihmiskunta on Luojan työn kruunaava kunnia – ihmiset ovat Jumalan kaltaisiksi tehtyjä olentoja, hänen kanssaan me voimme kommunikoida, ja hänessä me voimme iloita; me voimme suuresti tuntea hänen läsnäoloaan, rakkauttaan ja suosiotaan ja nauttia niistä.  

Ihmiskunta on luotu Jumalan kuvaksi, ja siksi se voi ainutlaatuisesti elää Jumalan yhteydessä. Olemme kuitenkin luotuja olentoja, ja siksi meidät on tarkoitettu olemaan riippuvaisia Luojasta. Tämä on ilmaistu 1. Mooseksen kirjan luvuissa 1–2, mutta se toistuu ja kuulemme siitä monin tavoin läpi koko kertomuksen. 


Syntiinlankeemus 

Raamatun kertomuksen toinen osa on pitkä ja traaginen. Se alkaa 1. Mooseksen kirjan luvusta 3, ja synkkä teema kulkee läpi kertomuksen lähes sen loppuun asti (Ilm. 22:11, 15).  

Tämä kertoo meille, kuinka mies ja nainen himoitsivat Jumalan kaltaisuutta. He valitsivat riippumattomuuden Luojasta. 

Mutta ihmistä ei ollut tarkoitettu elämään sillä tavalla, ja tuloksena oli syntiinlankeemus – täydellinen ja traaginen lankeemus. (Tämä ei ole suosittu osa kertomusta, mutta sen hylkääminen on itsessään osa syntiinlankeemusta ja alku kaikille väärille teologioille.) 

Meidät luotiin nauttimaan Jumalasta, olemaan hänestä riippuvaisia ja löytämään mielekkyys luotuina olentoina. Mutta nyt jouduimme Jumalan vihan alle ja koimme kapinointimme seurauksia. Syntiinlankeemuksen suurtuho on kolmitahoinen: 

 

  1. Olemme kadottaneet näkymme Jumalan olemuksesta ja luonteesta. Olemme itse syyllisiä, mutta siitä huolimatta syytämme Jumalaa: ”Miksi olet tehnyt meistä tällaisia?” ”Miksi olet niin julma?” Nämä valitushuudot kulkevat läpi ihmiskunnan historian. Näin meistä tuli epäjumalien palvojia, jotka tekevätkin jumalia omaksi kuvakseen. 

Paavali ilmaisee sen näin: He väittävät olevansa viisaita mutta ovat tulleet tyhmiksi, ja he ovat vaihtaneet katoamattoman Jumalan kirkkauden katoavaisten ihmisten ja lintujen, nelijalkaisten ja matelijoiden kuviin ––. He ovat vaihtaneet Jumalan totuuden valheeseen, he ovat kunnioittaneet ja palvelleet luotua eivätkä Luojaa – olkoon hän ikuisesti ylistetty, aamen. (Room. 1:22, 24–25.) 

Paavali toteaa, että jos Jumala on kätketty, se johtuu siitä, että tämän maailman jumala on sokaissut mielemme niin, että vaikka etsimme Jumalaa, emme kykene löytämään häntä (ks. 2. Kor. 4:4). 

 

  1. Toiseksi syntiinlankeemus sai meidät vääristämään meissä olevan jumalallisen kuvan. Sen sijaan että olisimme rakastavia, anteliaita, uhrautuvaisia, harkitsevia, armeliaita – niin kuin Jumala on – meistä tuli itsekkäitä, rakkaudettomia, anteeksiantamattomia ja ilkivaltaisia.

Meidät on luotu Jumalan kuvaksi, ja siksi meidän tulisi edustaa Jumalaa kaikessa, mitä olemme ja teemme. Mutta opimmekin kantamaan Pahan kuvaa. 

 

  1. Kolmas seuraus syntiinlankeemuksesta oli Jumalan läsnäolon kadottaminen. Menetimme suhteen ja yhteyden Jumalaan, ja meistä tuli kapinallisia, kadotettuja ja syrjäytyneitä – luotuja, jotka rikkoivat Jumalan lait, hyväksikäyttivät hänen luomakuntaansa ja kärsivät syntiinlankeemuksen hirvittävistä seurauksista. Koimme rikkinäisyyttä, vieraantumista, yksinäisyyttä ja kipua.

Paavalin sanojen mukaan olemme syntimme tyrannian orjuudessa. Lisäksi välitimme oman rikkinäisyytemme kaikenlaisten rikki menneiden suhteiden muodossa toinen toisillemme (tästä on kirjoitettu laajasti 1. Mooseksen kirjan luvuissa 4–11). 

Raamattu kertoo, että olemme langenneita, että meidän ja Jumalan välillä on suuri välimatka ja että olemme kuin eksyksissä olevat lampaat (Jes. 53:6; 1. Piet. 2:25).  


Lunastus 

Raamattu kertoo myös, että pyhä ja oikeudenmukainen Jumala, jonka moraalinen täydellisyys palaa syntiä ja luomakunnan kapinaa vastaan, on myös Jumala, joka on täynnä myötätuntoa, rakkautta ja uskollisuutta. Todellisuudessa Jumala sääli ja rakasti luotujaan, jotka kapinoivat ja hylkäsivät riippuvuussuhteensa häneen.  

Tämä kapinointi sai heidät lankeamaan syvälle ja kokemaan syntisyytensä tuskan, syyllisyyden ja siitä johtuvan vieraantumisen Jumalasta.

 

 

      Tämä on Jumalan kertomus hänen rakkaudestaan, armostaan, hyvyydestään ja anteeksiannostaan.


Mutta kuinka pelastua lankeemuksestamme johtuvasta epätoivosta? Kuinka nähdä, että Jumala on meitä varten, ei meitä vastaan (ks. Room. 8:31)? Kuinka saada kapinallinen vapaaehtoisesti vaihtamaan puolta ja jälleen löytämään ilon ja tarkoituksen? Tästä on kyse lunastuksessa. 

Se on pisin osa Raamatun kertomusta. Luemme, kuinka Jumala tuli lunastamaan ja ennallistamaan meidät langenneet luomuksensa, jotta hän voisi palauttaa kadottamamme ymmärryksen Jumalasta, uudistaa meissä Jumalan kuvan ja uudelleen vahvistaa suhteemme häneen. Mutta lunastustarinassa kulkee tiukasti mukana toisena juonena myös jatkuva vastarintamme. 

 

Jumala tuli Abrahamin luokse ja teki liiton hänen kanssaan siunatakseen häntä ja hänen kauttaan kansakuntia (1. Mooseksen kirjan luvut 12–50). Jumala teki liiton myös Abrahamin jälkeläisten, Israelin, kanssa, josta oli tullut orjakansa (2. Mooseksen kirja).  

Ensimmäisen profeettansa Mooseksen avulla Jumala vapautti heidät orjuudesta ja teki liiton heidän kanssaan. Näin tapahtui, jotta Jumala olisi heidän Pelastajansa ja Suojelijansa ikuisesti ja että Jumala voisi olla ainutlaatuisesti läsnä heidän kanssaan kansojen keskuudessa. Mutta heidän tuli myös pitää liitto hänen kanssaan ja suostua siihen, että heidät uudistetaan Jumalan kaltaisuuteen. Siksi hän antoi heille lahjana lain ilmaisemaan, millainen hän on, ja suojelemaan heitä toinen toisiltaan (3., 4. ja 5. Mooseksen kirja). 

Raamattu kertoo, kuinka ihmiset toistuvasti kapinoivat Jumalaa ja hänen lahjoittamaansa lakia vastaan. Kun heidät oli tuotu paimentolaisina viljelysmaahan (Joosuan kirja), he eivät luottaneet siihen, että heidän Jumalansa – paimentolaisten Jumala, kuten he olettivat – auttaisi myös satoa kasvamaan. Siksi he kääntyivät ympärillä olevien kansojen palvomien, maanviljelykseen liittyvien hedelmällisyyden jumalien Baalin ja Astarten puoleen. 

Kansa koki useita sorron ja pelastumisen jaksoja (Tuomarien kirja). Jotkut tosin todella omaksuivat Jumalan luonteenlaadun (Ruut). Lopulta Jumala lähetti heille toisen suuren profeetan (Samuelin), joka voiteli heille ihanteellisen kuninkaan (Daavidin), jonka kanssa Jumala teki toisen liiton. Siinä ennustettiin, että yksi Daavidin jälkeläisistä tulisi hallitsemaan Jumalan kansaa ikuisesti (1. ja 2. Samuelin kirja). 

Mutta valitettavasti mentiin taas huonoon suuntaan (1. ja 2. Kuninkaiden kirja; 1. ja 2. Aikakirja), ja Jumala rakkaudessaan lähetti heille profeettoja (Jesaja – Malakia), laulajia (Psalmit), viisaita (Job; Sananlaskut; Saarnaaja). Heidän jatkuva uskottomuutensa kasvoi niin suureksi, että Jumala lopulta tuomitsi kansansa niiden kirousten mukaan, joita oli luvattu luvuissa 3. Moos. 26 ja 5. Moos. 28. Jopa näihin tilanteisiin (ks. 5. Moos. 30) on annettu lupaus tulevaisuudesta (ks. esim. Jes. 40–55; Jer. 30–32; Hes. 36‒37), jonka mukaan tulisi uusi ”Daavidin poika” ja Jumalan Hengen vuodatus ihmisten sydämiin, jotta heistä tulisi eläviä ja he muuttuisivat Jumalan kaltaisiksi. Lopullinen siunaus tulisi myös koskemaan ihmisiä kaikista kansoista (”pakanoita”). 

 

Lopulta juuri ennen loppusanoja meille kerrotaan, kuinka Jumala itse tulee ja on läsnä meidän kaltaisenamme. Hän syntyi sorretun kansan keskuuteen. Jeesus, Jumalan Poika, eli ja opetti heidän keskellään. Lopulta kuolemalla ja nousemalla kuolleista Jeesus voitti kaikki voimat, jotka olivat meitä vastaan, ja kantoi ihmisten kapinoinnista johtuneen syyllisyyden ja rangaistuksen. 

Tässä on kertomuksen sydän: Rakastava, pelastava Jumala palautti kykymme nähdä, millainen hän todella on. Hän teki mahdolliseksi ennallistaa meidät Jumalan kuvaksi (ks. Room. 8;29; 2. Kor. 3:18), ja Hengen lahjan kautta hän tuli jatkuvasti läsnä olevaksi. Lunastus on ihmeellinen! 

Raamattu kertoo meille Jumalasta, joka uhrasi itsensä kuolemalla rakkaudesta vihollisiaan kohtaan. Hän mieluummin koki ansaitsemamme kuoleman kuin olisi ollut erossa ihmisistä, jotka oli luonut iloksensa. 

Jumala tuli kaltaiseksemme ja koki, millaista on olla ihminen. Hän kantoi syntimme ja hankki meille anteeksiannon ja sovituksen. Hän tavoittelee meitä kaikkia, jopa kaikkein pahimpia meistä, niin että voisi palauttaa meidät ilon täyttämään yhteyteen kanssaan.  

Tämä on Jumalan kertomus hänen rakkaudestaan, armostaan, hyvyydestään ja anteeksiannostaan – ja kertomus siitä, kuinka tästä tuli meidän kertomuksemme. Se kertoo, ettemme ansaitse mitään, mutta saamme kaiken; että ansaitsemme helvetin, mutta saamme taivaan; että ansaitsemme pois pyyhkimisen ja hävittämisen, mutta saamme hänen hellän syleilynsä; että ansaitsemme torjumisen ja tuomion, mutta meistä tulee hänen lapsiaan. Me olemme hänen kaltaisiaan, jotta voimme kutsua häntä Isäksi. Tämä on Raamatun kertomus, Jumalan kertomus, ja samaan aikaan on myös meidän oma kertomuksemme. Itse asiassa hän jopa salli luomiensa ihmisten osallistua sen kirjoittamiseen! 


Täyttymys 

Koska kertomus ei ole vielä päättynyt, sen viimeistä kappaletta kirjoitetaan yhä. Kuitenkin tiedämme jo, miten viimeisessä luvussa käy.  

Tämä kertomus eroaa muista, koska se on täynnä toivoa. Jeesus sanoi seisoessaan ystävänsä Lasaruksen haudalla: Minä olen ylösnousemus ja elämä ja Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin. Koska hän on ylösnousemus ja elämä, hän jatkoi: Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. (Joh. 11:25–26). Hän todisti tämän todeksi herättäen Lasaruksen kuolleista. 

Jeesuksesta tuli noiden sanojen lopullinen todeksi näyttäjä, kun hän nousi kuolleista. Syntiset, uskonnolliset ihmiset tappoivat hänet, sillä he eivät sietäneet hänen läsnäoloaan keskuudessaan. 

Ylösnousemuksestaan lähtien hän on ollut elämä ja elämän antaja kaikille, sillä hauta ei voinut pitää häntä vallassaan.  

Lopuksi (lue Ilmestyskirja) Jumalan oikeudenmukaisuus tekee lopun suuresta vastustajasta ja kaikista, joissa on pysyvästi tämän kuva (ks. Ilm. 20). Jumala myös rakkaudessaan ennallistaa luomakunnan luomalla uuden taivaan ja uuden maan (ks. Ilm. 21–22). 

 

Tämä on metanarratiivi, suuri kertomus, josta Raamatun kirjat ovat osia. Jokainen Raamatun kirja sopii tähän suureen kertomukseen. 

Kun luet Raamatun kirjoja, mieti, kuinka ne sopivat suurempaan kertomukseen. Toivomme, että kysyt itseltäsi, kuinka myös sinä sovit siihen. 

 

Opetus on tiivistetty katkelma (sivut 21–31) Gordon Feen ja Douglas Stuartin kirjasta Kirjojen kirja – Kuinka lukea Raamattu kirja kirjalta (Aikamedia 2023, suom. Matti Kuosmanen). 

 

 

Pohdittavaksi 

  1. Luetko Raamattua vain osina vai kokonaisuutena? 
  2. Mitä Raamatun suuri kertomus (luominen, syntiinlankeemus, lunastus ja täyttymys) merkitsee sinulle? 
  3. Miten vastaisit kysymykseen ”Kuinka sinä sovit Raamatun suureen kertomukseen?” 

(RV)

 

 




5/2024

Uutiset10.2.2024 | Milla Löfman, Veera Hug
Helluntaikirkon kuurojen työ on juuri käynnistänyt yhteistyössä Deaf Bible Societyn kanssa laajamittaisen käännösprojektin, jonka tarkoituksena on kääntää...
Puheenaihe31.1.2024 | Elina Rautio


Mauri Päivinen:
Avainhenkilöiden kautta uralle
Olen sisimmältäni taiteilija. Opettajani kannustivat ottamaan lahjani käyttöön, ja ensimmäise...
Opetus30.1.2024 | Gordon D. Fee, Douglas Stuart
Nuoruudessamme tutustuimme Raamattuun niin, että siitä luettiin vain yksittäisiä jakeita tai osia ja näin etsittiin Jumalalta ”päivän sanaa”. Ajatelt...
Uutiset29.1.2024 | Anssi Tiittanen
Radio Dein toimitusjohtaja Sami Jalonen ei usko, että mobiiliapplikaatiot eli äpit olisivat kristillisille mediatoimijoille niin sanotusti vastaus kaikkeen, mutta...
Puheenaihe29.1.2024 | Lari Launonen


Lari on isä, Raamatun opettaja ja teologian tohtori (eli on opiskellut paljon Raamattua). Hän vastaa mielellään vaikeisiin kysymyksiin ja kysyy sellaisia myö...
Pikavisiitti28.1.2024 | Anniina Jakonen


Paikkakuntamme on nimetty suuren maailman malliin Kyy Yorkiksi. Noin 1 200 asukkaan Kyyjärvi sijaitsee kolmen maakunnan, Keski-Suomen, Etelä-Pohjanma...
29.1.2024 | Olen viime aikoina lukenut aivan Raamatun lopusta, juuri ennen sen viimeistä kirjaa – Ilmestyskirjaa – löytyvää yhtä Raamatun pienintä kirjaa. Se on Juudaan kirje. Siinä on yksi ainoa...
29.1.2024 | Elämme äärimmäisen monimutkaisessa maailmassa. Maailmassamme on niin monia mahdollisuuksia ja valintoja, että joskus niitä voi tuntua olevan aivan liikaa. Oletan, että maailma myös pys...
Puheenaihe26.1.2024 | Parikymmentä vuotta kestänyt uurastus sai arvoisensa palkinnon, kun 7.1.2024 Komin tasavallassa Venäjällä kominkielinen evankelinen seurakunta juhli omakielisen Raamatun käyttöönottoa...
Ristin Voiton verkkosisältö nyt Ajassa-lehdessä – diginäköislehti päivittyy toistaiseksi tutulle paikalle ristinvoitto.fi:hin
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan