Keskiviikko 18. toukokuuta.
Nimipäivää viettää Erkki, Eero, Eerikki, Eerik, Erik, Jerker, Erika

Simonin matka Pietariksi - Katsaus Pietariin on samalla syväsukellus Jeesuksen elämään ja toimintaan

"Pietari joutui alusta saakka oppimaan, ettei Jeesus ollut kuka tahansa", Janne Saarela aloittaa opetuksen Pietarista.
"Pietari joutui alusta saakka oppimaan, ettei Jeesus ollut kuka tahansa", Janne Saarela aloittaa opetuksen Pietarista.

Janne Saarela 

Pietaria ei tunnettu alun perin Pietarina, vaan hän sai syntymänimekseen tuon ajan suosituimman juutalaisen miehen nimen, Simon. Myöhemmin Jeesus antoi hänelle arameankielisen lempinimen Keefas, joka tarkoittaa kalliota.1 Kun nimi käännettiin kreikaksi, se otti muodon Petros eli Pietari. 

 

Genesaretinjärven rannalla 

Pietarin elämä sai aivan uuden suunnan, kun hän kohtasi Jeesus-nimisen rabbin Genesaretinjärven rannalla. Hämmästyttävän kalasaaliin seurauksena Pietari kumartui maahan ja tunnusti oman riittämättömyytensä. Tässä yhteydessä Jeesus lupasi tehdä hänestä ihmisten kalastajan.2 Uudella tehtävällä olisi kaksitahoinen merkitys. 

Ensinnäkin se oli vinkki siitä, että Pietari joutuisi jättämään Genesaretin kalaretket muille kalastajille; Pietari lähtisi kokoaikaiseen evankeliumin työhön. Toisaalta Jeesuksen sanoissa on nähtävissä salaperäinen viittaus Jeremian kirjan luvun 16 profetiaan, jonka mukaan Jumala tulisi eräänä päivänä lähettämään kalastajia onkimaan pakkosiirtolaisuuteen joutuneen kansansa takaisin omaan maahansa.3

 

 

      Monesti hän puhui ennen kuin ehti miettimään sanojaan.

 

Profeettojen tekstiin perehtynyt lukija alkaisi tässä kohden automaattisesti odottaa myös Daavid-kuningasta, koska hänen oli määrä saapua kyseisenä ajanjaksona, pakkosiirtolaisuuden päättymisen yhteydessä.4 Tulkinta osoittautuu oikeaksi Jeesuksen seuraavan siirron valossa, kun hän kerää ympärilleen 12 opetuslasta symboliksi Israelin heimojen uudelleen kokoamisesta ja kansan kauan odotetusta uudistamisesta. Toisin sanoen oli tullut aika etsiä Israelin kadonneet lampaat takaisin luvatun Paimenen luo.5 

 

Kotona 

Pietari joutui alusta saakka oppimaan, ettei Jeesus ollut kuka tahansa. Ehkä ihmeellisin asia, johon apostoli joutui tottumaan, oli Jeesuksen ennennäkemätön auktoriteetti ja valta, jota hän käytti parantaessaan sairaita, ajaessaan ulos riivaajia ja antaessaan anteeksi ihmisten syntejä. Kukaan muu ei toiminut näin, koskaan! Tähän liittyen Pietari todisti Jeesuksen valtaa myös omassa kodissaan. Jeesus nosti kuumeen kourissa makaavan anopin ylös vuoteesta. 

Teksti paljastaa, että Pietari oli tyypilliseen juutalaisen tapaan naimisissa. Parikymmentä vuotta myöhemmin apostoli Paavali sattuu mainitsemaan, miten Pietari piti saarnamatkoillaan mukanaan vaimoa.6 On selvää, että avioliitto oli koetuksella, koska Pietari joutui viettämään Jeesuksen seurassa hyvin intensiiviset pari vuotta. Kaikesta päätellen pari pysyi kuitenkin tiukasti yhdessä, ja he veivät myöhemmin evankeliumia eteenpäin yhteistuumin. 

 

Veneessä 

Jeesuksen auktoriteetti ei rajoittunut ainoastaan edellä mainittuihin asioihin. Pietari joutui oppimaan myös sen, että Jeesuksella oli kaiken kukkuraksi valta käskyttää jopa meren aaltoja. 

Evankeliumeissa tämä näkyy kahdella tavalla. Yhdessä kertomuksessa Jeesus kävelee veden päällä lähestyessään veneessä olevia opetuslapsiaan. Toisessa kertomuksessa hän herää unestaan ja nuhtelee myrskyä, joka on hajottamassa venettä palasiksi.7 Nämä kertomukset iskostivat Pietarin mieleen kaksi asiaa. 

Ensimmäinen asia liittyy Pietarin rohkeuteen. Nähdessään Jeesuksen kävelevän veden päällä hän haluaa testata asiaa myös aivan itse! Hetkellisesti kaikki meni hyvin, kunnes Pietarin valtasi pelko ja hän alkoi vajota järven pohjaan. Jeesuksen luja ote hänen ranteestaan nosti hänet kuitenkin takaisin pinnalle. Herää kysymys, jäikö Pietarille tästä tapauksesta ajatus ”velasta”, joka hänen tulisi maksaa takaisin. Koska Jeesus oli pelastanut hänen henkensä, Pietari tulisi pelastamaan Jeesuksen hengen.8 

Toinen asia oli hieman vaikeammin käsitettävissä. Opetuslasten on täytynyt tietää, että Vanhassa testamentissa on ainoastaan yksi, joka kykenee käskyttämään merta, eikä kyseessä ole Mooses. Ainoastaan Jumala kykenee tähän.9 

Tunnetuin tähän liittyvä teksti lienee Jobin kirjan jae, jossa Jumala sanoo merelle: ”Tähän asti saat tulla, mutta edemmäksi et; tässä täytyy sinun ylväiden aaltojesi asettua.”10 Ei ihme, että opetuslapset kysyivät, ”kuka on tämä mies, koska sekä tuuli että meri tottelevat häntä?”.11 Evankeliumeissa on riittävästi vinkkejä, joiden perusteella lukija saa tähän kysymykseen oikean vastauksen. 

 

Getsemanessa 

Pietari oli luonteeltaan johtaja, yksi tuhannesta. Hän kuului Jeesuksen kolmen lähimmän opetuslapsen joukkoon, ja Apostolien teoissa juuri hän nousee keskiöön varhaisen seurakunnan ja Jerusalemin eliitin välisissä selkkauksissa. Monesti hän kuitenkin puhui ennen kuin ehti miettiä sanojaan. 

Yksi tällainen hetki löytyy Jeesuksen viimeiseltä viikolta, kun Pietarille alkoi selvitä, että Jeesus aikoo aivan oikeasti tapattaa itsensä Jerusalemissa. Tämän tajuttuaan Pietari vannoo, että kun ”luodit alkaisivat lentää” Jerusalemin yössä, juuri hän tulisi toimimaan itsensä uhraavana henkivartijana ja antamaan henkensä Jeesuksen puolesta.12

 

 

      Pelon vallatessa ihminen tekee tyhmiä asioita.

 

Pietari piti lupauksensa. Kun ylipapit saapuivat torstai-iltana apuvoimien kanssa Juudaksen johtamana pidättämään Jeesuksen Getsemanen puutarhassa, Pietari oli valmis taistelemaan kuolemaan saakka. Hän veti miekkansa esiin, mutta kaikkien onneksi maahan putosi ainoastaan korva (jonka Jeesus itse asiassa asetti takaisin paikalleen). 

Välittömästi Jeesus nuhteli Pietaria huutaen: ”Pistä miekkasi tuppeen! Joka miekkaan tarttuu, se miekkaan hukkuu!”13 Se riitti. Pietarin ajatus katkesi, ja pian hän oli totaalisen hukassa. Mitä Jeesus on oikein tekemässä? Ja miksi hän näyttää jäävän kiinni jopa aivan tahallaan? 

 

Nuotiolla 

Pietari pakeni, kuten muutkin, eikä hän keksinyt muuta kuin hankkia lisätietoa. Hän päätti hankkiutua lähemmäs ylipapin taloa ja asettua kylmyyden vuoksi lämmittelemään läheiselle nuotiolle. Pian hänen viereensä saapui pelottava näky: 40-kiloinen pikkutyttö, joka kysyi: ”Etkös sinäkin ole tuon Jeesuksen seuraaja?” Kysymys toistui muidenkin nuotiolla värisevien huulilla. Niinpä Pietari alentui huutamaan, ettei hän ollut koskaan nähnytkään kyseistä miestä! 

Lukija toki haluaisi tässä kohden kysyä Pietarilta, kuka hankki hänelle Genesaretin järvellä elämänsä kalansaaliin. Entä kuka paransi anoppisi, joka makasi sängyllä 40 asteen kuumeessa? Ja kuka tarttui käteesi, kun olit hukkumassa Galilean järven aaltoihin? 

Ikävä kyllä pelon vallatessa ihminen tekee tyhmiä asioita. Tämä koskee erityisesti Pietaria, joka sortuu tekemään elämänsä suurimman virheen kieltäessään Jeesuksen. Pietarin epäonnistuminen on niin mittava, ettei hän ole seuraavana päivänä edes paikalla, kun Jeesus kuolee ristillä. Missä hän oli? Teksti antaa lyhyen, joskin selvän vastauksen: ”Pietari lähti ulos ja itki katkerasti.”14 

On olemassa itkua, ja me kaikki olemme kokeneet sen. On kuitenkin olemassa myös katkeraa itkua, ja tämä onkin aivan eri asia. Muistan omasta elämästäni tilanteen, kun olin erään rakkaan läheiseni seurassa. Kyseinen henkilö kävi elämässään läpi vaikeaa ajanjaksoa. Sitten, aivan yhtäkkiä, hän purskahti itkemään hillittömästi. Se ei ollut sellaista itkua, jota itketään, kun matematiikan kokeesta tulee arvosanaksi 7–. Se oli itkua, jota itkee ihminen, jonka elämältä katoaa pohja. Juuri tällaiseen tilanteeseen Pietari ajautui. Hän on juuri menettänyt kaiken, ja hän ymmärsi sen kristallinkirkkaasti. 

 

Nuotiolla – taas 

Jeesus oli oikeassa sanoessaan opetuslapsilleen, miten Paimenta lyötäisiin ja lauman lampaat joutuisivat hajalle.15 Jeesuksen pidätys, julkinen tuomio, kuolema ristillä ja hänen ruumiinsa hautaaminen takasi yhden asian: Jeesus-liike sammui. Hyvän alkanut projekti päättyi täydelliseen katastrofiin. Koska Pietari toimi tämän kaiken keskiössä, hän ymmärsi tilanteen varsin hyvin. Vielä sunnuntaina opetuslapset olivat koolla lukittujen ovien takana, piilossa paikallisia viranomaisia. 

Erityisen tärkeä hetki Pietarille koitti kuitenkin joitain päiviä myöhemmin, kun hän oli lähtenyt kalaan selvittämään ajatuksiaan. Yhtäkkiä seurueelle selvisi, että Jeesus seisoi rannalla. Siinä samassa Pietari hyppäsi järveen ja lähti uimaan ennätysvauhtia kohti rantaa. Kreikan kielen sana anthrakia eli ”hiillos” esiintyy Uudessa testamentissa ainoastaan kahdesti. Molemmissa tilanteissa kerrotaan Pietarin olleen nuotiolla. Aiemmalla nuotiolla Pietari vakuutti kolmesti, ettei hän ole nähnytkään Jeesusta. Jälkimmäisellä nuotiolla hän puolestaan vakuuttaa Jeesukselle kolmesti rakastavansa häntä koko sydämestään. Ja näin Pietari saa uuden alun. Jeesuksen armo ja rakkaus riittää surkeimmankin kohdalla. 

Pietari ei kuitenkaan kuullut pelkästään hyviä uutisia. Jeesus vihjasi hänelle hänen tulevasta kuolemastaan, kun hänet tultaisiin sitomaan ja tappamaan. Perimätiedon mukaan Pietari kuoli lopulta 60-luvulla Roomassa, samoissa kahakoissa kuin Paavali. Vielä 200-luvulla kirjoittanut Gaius-niminen Rooman seurakunnan piispa osasi jopa sanoa, missä kohden Roomaa Pietarin ja Paavalin hautamuistopaikat sijaitsivat.16 

 

Kirjoittaja on Seinäjoen helluntaiseurakunnan nuorisopastori. 

 

Viitteet: 1) Mark. 3:16. 2) Mark. 1:16; Luuk. 5:10. 3) Jer. 16:16. 4) Hes. 37. 5) Matt. 10:6. 6) 1. Kor. 9:5. 7) Matt. 8:23–27; 14:22–33. 8) Joh. 13:37. 9) Ps. 89:10; 107:28–30. 10) Job 38:11. 11) Matt. 8:27. 12) Joh. 13:36–38. 13) Mark. 14:43–52; Joh. 18:1–11. 14) Matt. 26:75. 15) Matt. 26:31. 16) Eusebius, Kirkkohistoria 2.25.7–8. 

 

 

 

Ylösnousemus: faktaa vai fiktiota? 

Historiallisessa mielessä Pietarin elämä liittyy erityisellä tavalla myös kristinuskon merkittävimpään tapahtumaan eli Jeesuksen ylösnousemukseen. Meillä on itse asiassa tasan kaksi vaihtoehtoa. Joko Pietari oli mukana siinä ydinporukassa, joka kehitti kasaan ennennäkemättömän salaliiton valehdellessaan, että Jumala on herättänyt Jeesuksen kuolleista ja hän on ilmestynyt monille seuraajilleen, tai sitten Pietari alkoi yksinkertaisesti julistaa loppuelämänsä ajan vain sitä, mitä hän oli todella itse nähnyt ja kokenut. 

Aikamme skeptikoiden väitteitä seuratessa huomaa, miten usein tämä näkökulma unohtuu täysin. Meidän on tärkeä ymmärtää, että kun Pietari juoksi pimeyteen itkemään katkeraa epäonnistumisen itkuaan, hän tiesi vallan hyvin, että peli oli pelattu. Jos otamme tosissamme evankeliumien kuvauksen siitä, mitä Pietari joutui kokemaan, hän ei todellakaan ollut siinä kunnossa, että hän olisi noussut ylös, kerännyt porukan ja keksinyt huonosti päättyneelle kertomukselle paremman lopun. 

Evankeliumien kuvaus on tässäkin kohden todella realistinen. Me emme nimittäin löydä Pietaria kyhäämästä salaliittoa, vaan löydämme hänet juuri sieltä, mistä lukija olettaisikin hänen löytyvän, nimittäin kalastamasta. Todellisuudessa Pietari oli luovuttanut. Peli oli pelattu. Mies oli niin syvällä, ettei häntä voinut nostaa ylös mikään tai kukaan muu kuin ylösnoussut Kristus. 

Ja juuri näin tapahtui. Pietari oli niin vakuuttunut Jeesuksen ylösnousemuksesta, että hän oli valmis laittamaan henkensä pantiksi väitteen puolesta. (JS)

 



UUTISET