Sanalla päähän vai rakkaudella sydämeen – Filippos jätti mallin, jota voimme hyödyntää kohdatessamme totuutta etsiviä ihmisiä

19.2.2024 | Onni Haapala 

Seuraavassa esitellään Filippoksen malli toimivaan sanan saarnaamiseen. Apuvälineenä on käytetty Sana elämään -kommentaariraamattua. 

Taustaa 

Ennen taivaaseen astumistaan Jeesus lupasi: Te saatte voiman, kun Pyhä Henki tulee teidän päällenne, ja te tulette olemaan minun todistajiani sekä Jerusalemissa että koko Juudeassa ja Samariassa ja aina maan ääriin saakka (Ap. t. 1:8). Evankeliumi eteni tämän Jeesuksen antaman lupauksen perusteella ja hänen kuvaamallaan tavalla. Apostolien teoista voimme lukea, kuinka opetuslaapset Pyhän Hengen valtaamina julistivat evankeliumia ensin Jerusalemissa ja sitten Juudeassa, ja vainojen vaikutuksesta he siirtyivät Samariaan. Kahdeksannessa luvussa ja siitä eteenpäin kuvataan vaihetta, jolloin evankeliumi murtautui kaikkeen maailmaan, lopulta maan ääriin saakka. 

        Kuuliaisuus voi vaatia siirtymistä sivuun toimivista rakenteista.

Apostolien tekojen kahdeksannessa luvussa kerrotaan Samarian herätyksestä, jonka keskeisenä hahmona toimi Filippos. Hänet mainitaan ensimmäistä kertaa Apostolien tekojen kuudennessa luvussa seitsemää diakonia valittaessa. Jerusalemin seurakuntaan oli tullut leivänjaon tasapuolisuudesta erimielisyyksiä juutalaiskristittyjen ja pakanuudesta kääntyneiden välille. Koska apostolien toivottiin pitäytyvän Jumalan sanan julistamisessa, leivänjakotyöhön tarvittiin luotettavia henkilöitä. Tehtävään tuli valita miehiä, joista oli hyvä todistus ja jotka olivat täynnä Henkeä ja viisautta. Yksi kriteerit täyttävistä oli valituksi tullut Filippos. 

Kahdeksannen luvun loppupuolella on tekstijakso (Ap. t. 8:26–40), jossa kerrotaan, kuinka evankeliumi yllättäen siirtyy Samariasta Etiopiaan Filippoksen ja kandaken (Etiopian kuningattaren) hoviherran kohtaamisen myötä. 

Filippoksen tapa kohdata ennakkoluulottomasti totuutta etsivä muukalainen antaa meille mallin, jota voimme hyödyntää omassa toiminnassamme kohdatessamme erilaisia ihmisiä.  

1. Kuuliaisuus Pyhälle Hengelle 

Filippos eli keskellä Samarian herätystä ja saarnasi siellä suurille ihmisjoukoille. Samaria oli alue Juudean ja Galilean välissä. Samarialaiset olivat juutalaisten halveksima sekakansa. Se oli muodostunut Assyrian pakkosiirtolaisuuden aikana, kun Israeliin jätetyt pohjoisen valtakunnan asukkaat olivat hankkineet jälkeläisiä maahan tuotujen pakanakansoihin kuuluvien asukkaiden kanssa. 

        Osaammeko me lähestyä ihmistä rauhallisesti?

Juutalaiset yleensä välttelivät Samariaa, sillä siellä asuva kansa ei ollut heidän silmissään rodultaan eikä uskonnoltaan puhdasta. Samarialaiset kyllä pitivät Tooraa, Mooseksen lakia, pyhänä kirjanaan, mutta heidän jumalanpalvelukseensa oli tarttunut piirteitä ympäröivien pakanakansojen uskonnonharjoittamisesta. Heidän pyhä paikkansa ei ollut Jerusalem vaan Garrisiminvuori, ja he olivat myös solmittujen avioliittojen kautta sekoittuneet pakanakansoihin.  

Jeesus ei halveksinut eikä vältellyt samarialaisia. Hän kohtasi samarialaisen naisen Sykarin kaivolla ja julisti kaupungille evankeliumia. Vertauksilla opettaessaan Jeesus myös teki sankarin laupiaasta samarialaisesta.  

Jeesuksen antama tehtävänanto lähetyskäskyssä oli selkeä, mutta opetuslapset siirtyivät evankelioimistehtävässään Samariaan vasta vainon pakottamina. Filippos julisti Samariassa evankeliumia ennakkoluulottomasti sillä seurauksella, että pahojen henkien vallassa olleet ihmiset vapautuivat, ihmisiä tuli uskoon ja kaupunkia kohtasi suuri ilo (Ap. t. 8:4–6). 

Keskellä herätystä Filippos sai Herran enkeliltä merkillisen kehotuksen: Nouse ja mene etelään päin sille tielle, joka vie Jerusalemista alas Gazaan ja on autio. Filippos ei jäänyt haikailemaan kesken jäävää työtään herätyksen ytimessä, vaan nousi ja lähti autiolle tielle.  

Voidaksemme olla Jumalan käytössä tulee meidänkin olla ennakkoluulottomia ja kuuliaisia sille, mihin Jumala meitä kulloinkin johdattaa. Toisinaan se voi vaatia siirtymistä sivuun toimivista rakenteista. Filippos lähti autiolle tielle mukisematta.  

2. Lähestyminen 

Gazaan johtavalla tiellä Filippos näki etiopialaisen miehen, eunukin, joka oli Etiopian kuningattaren eli kandaken hoviherra. Etiopia (Kuus) sijaitsi Egyptin eteläpuolella Afrikassa. Matkaava virkamies oli ilmeisen syvällisesti omistautunut Jumalalle, koska oli matkustanut pitkän matkan Jerusalemiin häntä palvomaan. Mies saattoi olla kääntynyt juutalaisuuteen, sillä juutalaisilla oli ollut yhteyksiä Etiopiaan (Ps. 68:32, Jer. 38:7). Hän oli vastuussa Etiopian kuningattaren aarteistosta, joten hänen uskoontulonsa avasi kristinuskolle tien vieraan hallinnon valtarakenteisiin. 

Eunukit olivat tavallisesti kastroituja miehiä, jotka hoveissa palvelivat hallitsijoita ja vastasivat makuutiloista. Heprealaisten keskuudessa kastrointi ei ollut yleistä, koska Mooseksen laki kielsi sen (5. Moos. 23:2). Kastroitujen lisäksi juutalaisessa perinteessä eunukeilla saatettiin viitata myös miehiin, jotka eivät syystä tai toisesta kyenneet saamaan jälkeläisiä. 

Filippos oli ennakkoluuloton. Matkaava mies kulki vaunuissa, ja koska hän oli korkea-arvoinen, hänellä mitä ilmeisimmin oli saattojoukkoina ratsuja ja toisia vaunuja. Eunukki edusti täysin erilaista kulttuuria, ja hänen sukupuoliasiansakin näyttäisivät olleen Filippoksen raamattukäsityksen vastaisia, mutta silti Filippos totteli Hengen kehotusta: Mene lähemmäs ja pysyttyele noiden vaunujen äärellä. 

Filippos ei huutanut kaukaa, pysäyttänyt vaunuja tai muutenkaan vielä tässä vaiheessa itse hakeutunut suoranaiseen julistustehtävään. Hän totteli Pyhää Henkeä, meni saamansa ohjeen mukaisesti lähemmäs ja pysytteli vaunujen äärellä. Osaammeko me lähestyä ihmistä Pyhän Hengen johdattamina ja ennakkoluulottomasti? Onko meillä varaa lähestyä ihmistä rauhallisesti? Näin Filippos toimi. 

3. Rinnalla kulkeminen 

Filippos joutui juoksemaan päästäkseen vaunujen vauhtiin. Juostessaan hän kuuli hoviherran lukevan Jesajan kirjaa. Filippos esitti pysäyttävän kysymyksen: Ymmärrätkö myös, mitä luet? Silloin hoviherra pysäytti vaunut ja pyysi Filipposta nousemaan ja istumaan viereensä.  

Luottamus oli syntymässä julistajan ja kuulijan välille. Filippos toimi miehen ehdoilla esittäen hänelle kysymyksen tämän omasta mielenkiinnon kohteesta.  

Myös meillä tulee olla malttia keskusteluun. Voimme esittää kysymyksiä niistä aiheista, jotka tuntuvat olevan keskustelukumppanille kiinnostavia. 

4. Sanan julistaminen 

Sielunvihollisen valhe on, että sanaton julistus riittäisi ja olisi kaikkien tehokkainta. On aika lähestymiselle ja rinnalla kulkemiselle, mutta oikealla ajalla on tärkeää välittää myös evankeliumin sanoma. On aika olla hiljaa – on myös aika puhua. Jumalan avatessa eteemme mahdollisuuksia on syytä rohkeasti julistaa Jumalan sanaa. Näin myös Filippos toimi: Filippos alkoi puhua ja lähtien tästä raamatunkohdasta julisti hänelle evankeliumia Jeesuksesta. 

Joskus Vanhaa testamenttia pidetään nykyajalle vieraana, mutta Filippos johdatti miehen uskoon käyttäen Vanhan testamentin kirjoituksia. Jeesus löytyy sekä Vanhasta että Uudesta testamentista, molemmat ovat Jumalan sanaa. Mikä on meidän julistuksemme ytimessä? Filippos ei sortunut julistuksessaan teologiseen jaaritteluun, itsensä kehumiseen tai muuhunkaan epäolennaiseen. Hän julisti hyvää sanomaa Jeesuksesta.  

Ihmisillä on kysymyksiä, joiden vastauksen tiedämme olevan Jeesus. Meidän tulee kuitenkin malttaa kuunnella kysymykset, ja sen jälkeen meillä on oikeus ja lupa kertoa uskomme perusteesta Jeesuksesta, joka on vastaus kysymyksiin. 

5. Sadon korjaaminen 

Evankeliumissa on Jumalan muuttava voima. Kylvetty sana ei palaa tyhjänä, vaan se täyttää sen tehtävän, joka sille on uskottu. Joskus kylvön ja sadon korjaamisen välillä menee aikaa vuosia. Hoviherran kohdalla sato oli heti valmis korjattavaksi. Meidän tehtävämme ei ole määritellä Jumalan aikatauluja, vaan meidän tulee olla uskollisia kulloisessakin tilanteessa ja mennä ihmisen itsensä ehdoilla. Jumala tekee työtään ihmisessä. 

Hoviherra tunnusti uskonsa Jeesukseen: Minä uskon, että Jeesus Kristus on elävän Jumalan poika. Uskon tunnustusta seurasi välittömästi kaste. Kaste oli merkki kastettavan samaistumisesta Kristukseen ja kristittyjen yhteisöön. Vaikka Filippos ja hoviherran matkaseurue olivat ainoita todistajia, kasteen ottaminen oli eunukille tärkeä askel uskon tiellä.  

Sitten Henki tempasi Filippoksen julistamaan evankeliumia Asdodiin, ja myöhemmin hänet löydetään Kesareasta Välimeren rannikolta. Kesareassa hän toimi vuosia myöhemmin isäntänä Paavalille. Paavali, joka oli aiemmin johtanut kristittyjen vainoja, oli ollut vastuussa Filippoksen ja muiden kristittyjen karkottamisesta Jerusalemista, mutta hän itse kohtasi Jeesuksen pelastajanaan Damaskoksen tiellä. Filippos oli ensimmäinen, jonka kerrotaan julistaneen evankeliumia samarialaisille ja pakanoille. Paavali jatkoi työtä kaikkialla Rooman valtakunnassa. 

Filippoksen elämä haastaa muistamaan, että evankeliumi on tarkoitettu kaikille, myös niille, joita kohtaan meillä saattaisi olla henkilökohtaisia ennakkoluuloja. Mikään ihmisryhmä ei ole Jumalan silmissä tavoittamattomissa. Evankeliumi kuuluu kaikille! 

Näin käytät kommentaariraamattua 

Edellä oleva artikkeli Filippoksen ja etiopilaisen hoviherran kohtaamisesta on kirjoitettu hyödyntäen Sana elämään -kommentaariraamattua. Siitä löytyy esimerkiksi seuraavanlaista tietoa: 

Taustatiedot: Kunkin Raamatun kirjan alussa on kerrottu kirjaa koskevat merkittävät taustatiedot, kuten kirjan päämäärä, kirjoittaja, alkuperäinen vastaanottaja, avainjae, avainhenkilöt, avainpaikat ja erityispiirteet. Myös kirjan rakenne on avattu. Taustatiedoista saa apua myös ajankohdan ja tapahtumapaikkojen hahmottamiseen, kirjoittajan taustaan sekä siihen, kenelle kyseinen Raamatun kirja on alun perin osoitettu. Yllä olevan tekstin Taustaa-kappaleessa on hyödynnetty tätä kommentaariraamatun osiota. 

Henkilökuvat: Jokaisesta merkittävästä Raamatun henkilöstä on erillinen artikkeli siinä kohdassa Raamattua, jossa henkilöstä enemmän puhutaan. Filippoksesta löytyy artikkeli sivulta 2239. Artikkelissa kerrotaan tiivistetysti Filippoksen vaiheista, hänen vahvuuksistaan ja saavutuksistaan, opetuksistaan, taustatiedoista sekä avainjakeista, joista löytyy enemmän tietoa hänen elämästään. 

Sana elämään -sanasto: Kommentaariraamatun liiteosasta löytyy muun muassa sanasto, jossa esitellään Raamatun keskeistä sanastoa. Tätä artikkelia kirjoittaessa sitä on käytetty selvitettäessä sanoja Samaria ja eunukki. 

Kommentaariosio: Sana elämään -kommentaariraamatun ehkäpä keskeisin osio ovat kommentaarit, jotka avaavat kutakin tekstijaksoa. Yllä olevassa tekstissä on melko suoraan lainattu Apostolien tekojen kahdeksannen luvun jakeiden kommentaareja.  

Kommenttiosiot eivät ainoastaan selitä kirjoitettua tekstiä, vaan ne myös haastavat lukijaa arkielämän kristillisyyteen, siihen, mitä kyseinen teksti voisi tarkoittaa hänen henkilökohtaisessa elämässään. 

Kirjoittaja on Aikamedian avainasiakaspäällikkö ja Ristin Voitto -lehden toimituspäällikkö.