Kristitty aivotutkija Caroline Leaf kuvaa riippuvuutta aivojen luontaiseksitoiminnaksi. Jos ihminen ei ole riippuvainen Jumalasta, hänon riippuvainen jostain muusta.
Mikään riippuvuus ei synny itsestään tai tyhjästä, vaan addiktion synty on loogisessa yhteydessä henkilön kehityshistoriaan. Oli riippuvuus kuinka tuhoava tai järjenvastainen tahansa, riippuvainen saa sen toteuttamisesta aina jotain hyötyä, vähintään hetkellistä.
Addiktiot liittyvät sisäiseen tyhjyyteen tai haavoittumiseen. Muita tunnusomaisia piirteitä riippuvuuksille ovat pakonomaisuus ja välitön tyydytyksen tai helpotuksen kokemus, jotka aiheuttavat lisääntyviä ongelmia addiktille tai hänen ympäristölleen. Tällöin elämäntilanne saa yhä tuhoisampia piirteitä. Lisäksi riippuvuuksille ovat tyypillisiä vieroitusoireet ja se, että niihin kehittyy sietokyky.
Ihminen voi olla riippuvainen melkein mistä tahansa, sillä riippuvuutta aiheuttavat tekijät ovat pääsääntöisesti ihan luonnollisia asioita tai tarpeita. Kohtuuttomuus ja pakonomaisuus muuttavat ne addiktioiksi.
Toipuminen edellyttää motivaatiota
Koska addiktion syntyminen on prosessi, sellainen on myös niistä toipuminen. Toipumisprosessissa on yleensä seitsemän eripituista vaihetta, jotka ovat väsyminen, pysähdys, oma halu muutokseen, avun etsiminen ja löytäminen, vapautumisen myötä tulevat aidot valinnat pakon tilalle, aitojen tunteiden ja tarpeiden tunnistaminen sekä arvojen uudistuminen. Sosiaalipsykologian professorin Anja Koski-Jänneksen tutkimuksen mukaan kolme eniten riippuvuuksista toipumiseen vaikuttavaa tekijää ovat tilanteeseen väsyminen, usko Jumalaan tai korkeampaan voimaan ja vertaisten tai ryhmän tuki.
Sanonnassa ”Juoppoa ei auta kuin uskoontulo tai rakastuminen” on kyse yhdestä ja samasta asiasta: rakastumisesta ja rakkauden kohteena olemisesta. Ihmisen ajattelu ja arvomaailma uudistuvat, kun hän kokee olevansa rakastettu ja tärkeä ja kun hänellä on joku, jota rakastaa. Riippuvuudesta voi luopua vasta, kun elämään tulee jokin riippuvuutta tärkeämpi asia, jonka vuoksi siitä kannattaa luopua.
Vapautuminen ei käy hetkessä
Jotkut vapautuvat addiktioista yhtäkkiä. Näin voi käydä jopa tupakan kohdalla, joka on yksi voimakkaimpia riippuvuuden aiheuttajia: heroiiniin verrattavissa oleva aine. Päihdeongelmaiselle on tyypillistä odottaa jotain ulkopuolista ihmeratkaisua, joka yhtäkkiä veisi pois riippuvuuden. Joillekin näin tapahtuukin, ja on harmi, että vain sellaisilla selviytymistarinoilla on uutisarvoa seurakunnissa.
Todellisuudessa pitkästä päihde- ja rikoskierteestä toipuminen on pitkä matka, ja jos joku vapautuukin päihteistä yhtäkkiä, hän ei todellakaan ole vielä vapautunut ”kaikesta”. Hän on vapautunut ehkä ainoastaan yhdestä addiktiosta tai vahingollisesta toimintatavasta, joka pahimmassa tapauksessa saattaa muuntua joksikin muuksi addiktioksi; jos riippuvuuden perimmäiset syyt jäävät tunnistamatta, päihdeongelma voi vaihtua esimerkiksi peliongelmaksi tai työnarkomaniaksi.
Caroline Leaf kuvaa elämänmuutosta prosessiksi, jossa voimakas tunneperäinen vapautumiskokemus saattaa antaa aivoille dopamiinimyrskyn, joka antaa ihmiselle ikään kuin ylimääräisen tunnepotkun. Tällöin elämä voi muuttua hetkessä. Dopamiinimyrsky kestää kuitenkin vain kolme päivää, jonka jälkeen henkilön on omilla valinnoillaan vahvistettava uutta elämäntapaa. Uudella tavalla toimittaessa jo seitsemän päivän kuluttua aivojen hermoverkostoissa on havaittavissa fyysisiä muutoksia, ja noin 63 vuorokauden jälkeen uudesta tavasta toimia on tullut tapa, jota ihminen toistaa ajattelemattaankin.
“Voiko riippuvainen pelastua?”
Paavali, joka oli ollut Roomalaiskirjeen kirjoittamisen aikaan 20 vuotta uskossa, kuvaa koskettavasti kyseisessä kirjeessä, millaisessa sisäisessä ristiriidassa nykyajankin riippuvuutensa myöntävät ihmiset elävät: ”Sillä sitä hyvää, mitä minä tahdon, minä en tee, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, minä teen” (Room. 7:19).
Paavali pohtii, onko hänellä siis mitään mahdollisuutta pelastua ja vastaa saman tien itse: ”–– Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta!”
Tästä on vaikea vetää mitään muuta johtopäätöstä kuin se, että riippuvuudestakin kärsivä ihminen pelastaa sielunsa, jos hän ei kiellä Herraa Jeesusta Kristusta vaan turvautuu häneen kamppailuissaan riippuvuuksiensa kanssa.
Pyhitys on prosessi
Jos joku kasteelle pyrkivä kertoisi riippuvuudestaan seurakunnalle yhtä avoimesti kuin Paavali, ottaisimmeko hänet iloiten vastaan? Paine ihmeen odotukseen tulee sekä riippuvaiselta itseltään että muilta ihmisiltä. Jos vapautumista ei näy nopeasti tai vapautumisen jälkeen tulee retkahduksia, tuomio tulee helposti sekä yhteisöltä että yksilöltä itseltään. Kuitenkin pyhitys on prosessi, joka jatkuu jokaisen ihmisen elämässä loppuun asti: kaikkien meidän elämästä löytyy asioita, joista emme voi olla ylpeitä.
Eikö evankeliumin mukaista olekin se, että julistamme ilosanomaa Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksesta kaikille syntisille – ja kun syntiset ottavat ilosanoman vastaan ja kääntyvät Jumalan puoleen, rakastaen ja kannustaen rohkaisemme toisiamme hylkäämään julkiset, salaiset ja sosiaalisesti hyväksytytkin riippuvuutemme.
Näin toteutuu Paavalin sana Titukselle: ”Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille ja kasvattaa meitä, että me, hyljäten jumalattomuuden ja maailmalliset himot, eläisimme siveästi ja vanhurskaasti ja jumalisesti nykyisessä maailmanajassa.” (Tit. 2:11–12.)
Sakari Pihlaja, Risto Huttunen ja Vesa Rautasaari
Mikä riippuvuus?
Riippuvuus eli addiktio tulee latinankielisestä sanasta addicus, joka tarkoittaa jonkin valtaan joutunutta, esimerkiksi velkaorjaa. Aineisiin liittyviä riippuvuuksia ovat muun muassa alkoholi-, huume- ja lääkeriippuvuus. Toiminnallisia riippuvuuksia ovat puolestaan esimerkiksi työnarkomania, seksi- ja peliriippuvuus sekä ostelu. Muita riippuvuuksia voivat olla muun muassa ahdasmielinen uskonnollisuus, ihmissuhderiippuvuudet ja omistamisen pakko. Lähde: Katto, T. 2016. Riippuvuudet-luentomateriaali