Pyhä Henki – Kristus meissä

Moni kristitty lienee pohtinut, millaista olisi ollut elää Jeesuksen aikana: istua hänen jalkojensa juuressa kuuntelemassa autuaaksijulistusta, katsoa vierestä, kun hän parantaa sokean Bartimaioksen ja saada osakseen samanlainen rakastava katse, jonka Jeesuksen kerrotaan luoneen esimerkiksi rikkaaseen nuorukaiseen.¹

Saatamme tuntea jopa kateutta niitä kohtaan, jotka ovat saaneet koskettaa lihaa ja verta olevaa Kristusta.

On käsittämätöntä, että ihmiskunnan historiassa on ylipäätään ollut vaihe, jolloin Luoja laskeutui luotujensa tasolle ja eli heidän keskellään.² Vaikkeivät kaikki tuohon aikaan eläneet ymmärtäneet tapahtunutta, evankeliumien kertomukset todistavat Jeesuksen olleen hyvin puoleensavetävä henkilö – sellainen, jonka elämää muuttavaan läheisyyteen oli tungosta.

Hyödyllinen muutos

Ei siis ihme, että opetuslasten oli vaikea sulattaa Jeesuksen suunnitelmaa, jonka mukaan tämä tulisi jättämään heidät. Jopa apostoli Pietari kapinoi kuullessaan mestarinsa tulevasta kärsimyksestä ja kuolemasta.³

Jeesus rauhoitteli hämmentyneitä ja surullisia opetuslapsiaan sanomalla, ettei aikoisi jättää heitä ”orvoiksi”. Hän kertoi lähettävänsä itsensä tilalle Pyhän Hengen – joka tulisi olemaan heidän kanssaan ikuisesti.⁴

Lohdutus sisälsi myös merkittävän paljastuksen: ”Mutta minä sanon teille totuuden: teille on hyödyksi, että minä menen pois.”⁵

Jeesus siis ilmaisi opetuslapsilleen, että luvassa olisi jotakin vielä parempaa kuin hänen fyysinen läsnäolonsa. Pyhä Henki tulisi, paitsi paljastamaan synnin, vanhurskauden ja tuomion, myös johtamaan opetuslapset ”tuntemaan koko totuuden”. Hänen tulemisensa jälkeen opetuslapset myös ymmärtäisivät, että ”minä olen Isässäni ja että te olette minussa ja minä teissä”.⁶

Toisin sanoen: silloin he käsittäisivät, ettei Jeesus itse asiassa ollutkaan jättänyt heitä vaan asuisi jatkossa heissä – heidän sisimmässään.

Uusi aikakausi alkaa

Kun Jeesuksen antama lupaus sitten toteutui ensimmäisenä helluntaina, kääntyi uusi lehti koko ihmiskunnan historiassa. Alkoi niin sanottu Pyhän Hengen aikakausi. Se Jumalan läsnäolo, joka oli siunannut Jeesuksen kautta tuhansia ihmisiä hänen eläessään, alkoikin nyt vaikuttaa jokaisessa hänen seuraajassaan – ja heidän kauttaan miljoonien ja jälleen miljoonien elämässä.

Jeesuksen opetuslapset saivat kokea myös Pyhän Hengen saapumisen välittömät seuraukset. Nyt kun Jeesus asui heidän sisimmässään, he pystyivät olemaan jatkuvassa yhteydessä häneen – toisin kuin aikana, jolloin Jeesus kykeni olemaan fyysisesti vain yhdessä paikassa kerrallaan.

Syventyneen yhteyden myötä heidän mieltään hallinneet pelko ja epävarmuus väistyivät ja he saivat voiman olla Jeesuksen seuraajia jopa vainojen keskellä.

Myös Jeesuksen elämän yliluonnollinen ulottuvuus tuli yhä selvemmin osaksi heidän elämäänsä Pyhän Hengen antamien armolahjojen kautta. Kristus osoitti rakkauttaan heidän välityksellään vapauttaen fyysisesti, psyykkisesti ja hengellisesti kahlittuja ihmisiä.

Jumalan rakkauden välikappaleina

Nykykristityt elävät samaa Pyhän Hengen aikakautta. Kun sanomme, että Jeesus asuu sydämessämme, se ei ole vain kaunis kielikuva. Hän on muuttanut sisimpäämme Pyhän Hengen ominaisuudessa jo siinä vaiheessa, kun olemme tulleet uskoon.⁷

Meidän ei siis tarvitse kadehtia niitä opetuslapsia, jotka pääsivät koskettamaan Vapahtajaa tai kuulemaan hänen opetuksiaan. Itse asiassa voimme elää lähempänä Jeesusta kuin kukaan heistä.

Saamme kokea päivittäin Jeesuksen parantavaa ja eheyttävää läsnäoloa samoin kuin hänen seuraajansa ensimmäisen helluntain jälkeen. Pyhä Henki muuttaa luonnettamme Jeesuksen kaltaisuuteen ja vaikuttaa meissä vanhurskautta, rauhaa ja iloa, jotka ovat Roomalaiskirjeen mukaan Jumalan valtakunnan tunnuspiirteitä.⁸

Apostolien tavoin voimme luottaa myös siihen, että Jeesus Kristus toimii maailmassa meidän välityksellämme. Hän täyttää meitä yhä uudelleen Hengellään ja varustaa meitä armolahjoillaan, jotta hänen rakkautensa voisi levitä kauttamme.

Kolmiyhteinen Jumala toimii ajassamme Pyhän Henkensä kautta. Siksi meissä oleva Kristus on maailman toivo.


Viitteet:
1) Mark. 10:21.
2) Fil. 2:6–7; Matt. 1:23.
3) Matt. 16:21–23; Mark. 8:31–33.
4) Joh. 14: 15–31.
5) Joh. 16:7.
6) Joh. 16:5–16, 14:20.
7) Joh. 3:5–7; Room. 8:9; Ef. 1:13.
8) Room. 14:17.


Elina Rautio

Helena Pesonen: ”Pyhä Henki on hoitanut ja eheyttänyt sisintäni”

”Kun tulin uskoon keväällä 2005, koin olevani sisäisesti todella rikkinäinen. Saatoin hermostua ja loukkaantua mitä ihmeellisimmistä asioista. Olin myös todella pessimistinen: toivon näkökulma oli hukassa.

Vuosi uskoontuloni jälkeen lähdin opiskelemaan Jyväskylän kristilliselle opistolle pastoraalipsykologiaa. Meillä oli siellä rukousryhmä, jonka yhdessä tapaamisessa kohtasin Pyhän Hengen erityisellä tavalla ja sain kielillä puhumisen armolahjan. Se oli todella mullistava hetki. Kun suustani alkoi tulla vieraskielisiä sanoja, iäkäs rukousryhmämme jäsen tunnisti niissä erään afrikkalaisen heimon kieltä. Heimon parissa lähetystyössä ollut nainen kertoi, että olin sanonut kyseisellä kielellä sanan ’armo’.

Luovuus vapautuu

Noin vuosi uskoontuloni jälkeen koin myös toisen merkittävän kohtaamisen Jumalan kanssa. Pyhä Henki sanoi hellästi minulle: ”Piano on sinun soittimesi, ala soittaa sitä. Minä opetan sinua.” Niin sitten aloin soitella pianolla, ja pian koin kutsua soittaa Pyhän Hengen innoittamaa rukousmusiikkia. En osaa lukea nuotteja, mutta olen kokenut, että Herra on todella opettanut minua ja antanut inspiraatiota Pyhän Henkensä kautta. Tämän lahjan avulla olen saanut palvella etenkin ylistyksessä ja rukouspalvelutilanteissa.

Viime aikoina olemme alkaneet soittaa ja laulaa yhdessä erään ystäväni kanssa. Emme ole kumpikaan saaneet musiikillista koulutusta, mutta laulamme spontaanisti kahdessa äänessä. Välillä ystäväni soittaa huilua ja minä pianoa. Näissä hetkissä on syntynyt myös aivan uusia lauluja.

Musiikin lisäksi olen saanut inspiraatiota esimerkiksi maalaamiseen, piirtämiseen ja erilaisiin käsitöihin. Uskon, että Jumalan sydämellä on vapauttaa uskovien luovuutta vielä enemmän – seurakunnan käyttöön ja todistukseksi hänen voimastaan ja läsnäolostaan.

Armolahjat rohkaisun välineenä

Kaikkein selvimmin näen Pyhän Hengen työn itsessäni niissä sisäisissä haavoissani, joita minulla oli uskoon tullessani. Näiden vuosien aikana Jumala on hoitanut ja eheyttänyt sisintäni.

Kielillä rukoileminen on edelleen hyvin tärkeä osa jokapäiväistä elämääni. Välillä Pyhä Henki antaa kielillä puhuessani selityksen sanoille tai saatan saada muutoin profeetallista ilmestystä häneltä.

Jumala on rohkaissut minua ja perhettäni myös muiden antamien profetioiden kautta. Tätä on tapahtunut erityisesti monissa suurissa valinnoissa ja elämän käännekohdissa. Usein profetia on tuonut vahvistusta sellaisiin asioihin, joista Jumala on jo puhunut meille ja joista olemme jo saaneet rauhan. Emme koskaan tee valintoja pelkkien profetioiden pohjalta.

Armolahjat ovat ominta aluettani myös palvelutehtävässäni. Yhdessä mieheni kanssa koemme sydämen asiaksi rukoilla sairaiden puolesta sekä palvella ihmisiä muun muassa tiedon sanojen ja profetian lahjan kautta. Toivomme, että saisimme olla Jumalan käytössä näiden Pyhän Hengen lahjojen ja ilmentymisten alueilla.

Mielestäni jokaisessa seurakunnassa tulisi kannustaa armolahjojen käyttämiseen. Haluankin rohkaista uskovia rukoilemaan, että Pyhä Henki ja armolahjat saisivat toimia vapaasti ja raittiisti seurakunnissamme. Jumala haluaa ilmestyä, puhua ja rohkaista niiden kautta myös aikamme ihmisiä.”

Markus Ihalainen: ”Sain yliluonnollisen rauhan”

”Maaliskuussa 2015 kävin viisaudenhampaan poistossa, ja pari päivää sen jälkeen minulle nousi korkea kuume. Ajattelin kuumeen liittyvän operaatioon, joten kävin hammaslääkärillä tarkistuttamassa leikkauskohdan. Hammaslääkäri sanoi, että kaikki on kunnossa, mutta päätin käydä vielä terveysasemalla tutkimuksissa. Sen seurauksena sain antibioottikuurin, koska tulehdusarvoni olivat korkeat.

Seuraavana päivänä lääkäri soitti ja kyseli vointiani. Hän kehotti menemään vielä tarkempiin laboratoriokokeisiin, jotta tulehdusarvojeni kehittymistä voitaisiin seurata.

Illalla laboratoriokäynnin jälkeen puhelimeni soi. Päivystävä lääkäri kertoi, että verinäytteen tulos oli poikkeava: epäkypsiä verisoluja oli yli puolet kaikista verisoluista. Tilanne oli niin huolestuttava, että minun tulisi lähteä saman tien sairaalaan. Muistikuvani mukaan lääkäri ei maininnut, mihin sairauteen testitulos voisi viitata. Ymmärsin kuitenkin, että kyseessä voisi olla jopa leukemia eli verisyöpä.

Laitoin töissä olevalle vaimolleni viestiä, kävin pikaisesti kotona ja hyppäsin metroon. Siinä istuessani pohdin, mitä voisi olla edessä. Saman tien tuli kuitenkin voimakas tietoisuus siitä, että mitä tahansa tapahtuukaan, olen Taivaan Isän käsissä. Ymmärsin, että vaikka kuolisin, minulla ei olisi mitään pelättävää.

Tilanteen luovuttaminen Jumalalle

Illalla minulle kerrottiin, että kyse on todennäköisesti leukemiasta. Itkimme yhdessä vaimoni kanssa ja laitoimme tekstiviestitse rukouspyyntöjä perheenjäsenille, ystäville ja seurakuntamme pastorille. Viestien lähettämisen jälkeen päätin luovuttaa tilanteen Taivaan Isälle. Rukoilin vedoten tuttuun Filippiläiskirjeen kohtaan: ”Älkää olko mistään huolissanne, vaan saattakaa aina se, mitä tarvitsette, rukoillen, anoen ja kiittäen Jumalan tietoon. Silloin Jumalan rauha, joka ylittää kaiken ymmärryksen, varjelee teidän sydämenne ja ajatuksenne, niin että pysytte Kristuksessa Jeesuksessa.” (Fil. 4:6–7.)

Kaiken ymmärryksen ylittävä rauha täytti sydämeni. Rauha todella myös varjeli ajatukseni niin, etten alkanut syyttää Jumalaa tai kysellä, miksi tämä tapahtui minulle. En tiennyt yhtään, tulisinko paranemaan, mutta tiesin, että voin luottaa Jumalaan ja että olen hänen käsissään.

Muutamaa vuotta aikaisemmin Jumala oli alkanut avata ymmärrystäni hänen isänrakkaudestaan. Olin ollut Isän sydän -konferenssissa, jossa kehotettiin pyytämään  Jumalaa puhumaan henkilökohtaisesti. Sitä rukoillen avasin Raamatun ja koin Isän puhuvan minulle suoraan Pyhän Henkensä kautta: ”Minä olen sinua aina rakastanut” (Jer. 31:3).

Sen hetken jälkeen aloin ymmärtää, ettei Jumalan rakkaudella tai anteeksiannolla ole rajaa, joka tulee jossakin vaiheessa vastaan. Kun kadumme syntejämme, hänen armonsa on rajatonta. Jumala on hyvä Isä, joka haluaa aina auttaa meitä heikkouksissamme, koska olemme epäonnistuneinakin hänen lapsiaan. Lisäksi aloin oppia, ettemme ole ensisijaisesti Jumalan palvelijoita vaan hänen rakkautensa kohteita. Hän ei rakasta meitä siksi, että olemme hänelle hyödyllisiä.

Jumala kantaa

Kun diagnoosini varmistui akuutiksi leukemiaksi, huomasin, että nämä totuudet olivat saaneet tulla todeksi. Uskon, että myös siksi rauha säilyi sisimmässäni kaikkien seuraavien kuukausien ajan. Se säilyi silloinkin, kun kuulin, että sairaus uusii noin 40 prosentilla ja on mahdollista, että kuolen.

Toki välillä oli rankkoja tilanteita ja olin fyysisesti huonossa kunnossa. Kuitenkin juuri niissä hetkissä, kun rauhaa eniten tarvitsin, se oli vahvimmillaan.

Helmikuussa 2016 sain ainakin toistaiseksi terveen paperit: luuydinnäytteessä ei näkynyt edes pientä merkkiä syöpäsoluista.

Paranemisprosessini ei ollut inhimillisesti katsoen yliluonnollinen, mutta uskon, että Jumala on ollut koko ajan kaiken takana. Hän vaikutti myös siinä, että sain parasta mahdollista hoitoa.

En edes yritä selittää sairauteni syytä tai sen tarkoitusta. Ylipäätään näen, että sairaudet kuuluvat ihmisen elämään. Tiedän kuitenkin nyt yhä vahvemmin, että mitä tahansa eteeni tulee, Jumala kantaa kaiken läpi. Sairastumiseni auttoi minua näkemään, että se, mitä minulla on, kestää.”