Enemmän kuin palovakuutus

Paras mahdollinen  evankeliumi

Kuva: Shutterstock
Kuva: Shutterstock

Jos seurakuntasi ympärillä asuu 10 000 ihmistä, tilastojen mukaan neljä heistä kuolee joka viikko. Tilanne on epätyydyttävä, jos vain yksi pelastuu joka kuussa tai joka viikkokin.

Evankeliumin tarve on silmiinpistävä. Kuitenkin paholaisella on temppuja, joilla se yrittää peittää sen, mikä on ilmeistä.

 

Saatana yritti ensin estää Pelastajan syntymisen. Se laukaisi ohjuksensa kaikkia Kristuksen inhimillisiä esivanhempia kohti. Lopulta se murhasi viattomat lapset Betlehemissä. Kun murha ja kansan­murha olivat epäonnistuneet, ainoa jäljellä oleva vaihtoehto oli estää evankeliumin julistaminen.

 

Alussa paholainen käytti vain vainoa ja harhaoppeja, mutta nyt sillä on huomattava asevarasto. Yksi sen aseista on antaa uskoville muita tärkeämpiä asioita. Paholainen ei välitä, vaikka me puurtaisimme seurakuntamme hyväksi, kunhan me vain pysymme poissa pahanteosta, jota evankeliumi voi aiheuttaa sen pahalla valtakunnalle.

 

Me voimme keskittyä oppiin, yhteyteen, menestymiseen tai sielumme jalostamiseen tavoilla, joilla ei ole mitään yhteyttä evankeliumin saarnaamiseen kaikille luoduille. Ne ovat hyvää toimintaa, joka kuitenkin työntää tieltään tärkeimmän ja kiireellisimmän työn.

 

Me voimme jopa tulkita Raamattua niin, että me höllennämme otetta ja vaiennamme omantuntomme, mitä sielujen voittamiseen tulee. Vaikka rukous on elintärkeää, me voimme silläkin korvata evankelioimisen. Jos me järjestämme rukouskokouksia, ne pitäisi yhdistää välittömään evankelioimiseen.

 

Maailman tarpeet ovat kyllin suuret kaikkien nähdä. Jos jostakin on apua maailman kärsimyksiin, evankeliumi kuuluu listan kärkeen. Evankeliumin julistaminen on päästämistä ja evankeliumin salaaminen on sitomista. Jos me emme julista evankeliumia, me piilotamme lääkkeen potilaalta!

 

Jotkut ovat luopuneet toivosta. He ovat nähneet tieteen, teknologian, politiikan ja koulutuksen rajallisuuden. Kyynisesti he kääntyvät rauhoittavien lääkkeiden puoleen unohtaakseen. He kääntyvät huumeiden, alkoholin, minkä tahansa – vieläpä uskonnollisen mystiikan – puoleen. Käsitys, että vain ihminen voi auttaa ihmistä, on pelottava. 

 

Jokaisella elämän alueella on huutava evankeliumin tarve. Henkilökohtaisella, yhteis­kunnallisella ja maailmanlaajuisella tasolla ja uskonnollisessa maailmassa meidän ainoa toivomme on evankeliumissa.


Evankeliumi on ainoa saatavissa oleva uusi voima

Jesaja kirjoitti, että ”koko pää on kipeä, koko sydän sairas”.1 Joskus ruumis parantaa itse itsensä, mutta hyvin usein tarvitaan lääkkeitä. Lääkkeet vahvistavat ruumiin luontaisia parantavia voimia. Sairaus voi voittaa ruumiin puolustusmekanismin, ja silloin tarvitaan ulkopuolista apua. Mutta mitä pelastukseen tulee, ihmisellä ei ole mitään muuta lähdettä kuin evankeliumin yliluonnollinen voima. Meidän tehtävämme on panna tuo lääke esille. Evankeliumin ihmeellisestä voimasta on turha kiistellä vain siksi, että jotkut eivät tahdo hyväksyä sitä. Me emme voi koskaan millään tavalla, edes uhkailemalla, pakottaa ketään vastaanottamaan parantumista, jos potilas päättää, että hän ei tahdo sitä. 

 

Historia osoittaa, että kun is­raelilaiset pysyivät uskossa Jumalaansa, he menestyivät. Kun he antoivat sydämensä muille, uusille uskonnoille, pakanoille ja seksuaalisille luonnottomuuksille, tuho kohtasi heitä automaattisesti. Israelin kansan hengellinen elämä oli aina ratkaiseva tekijä. 

 

On kohtalokasta pitää uskoa Jumalaan toisarvoisena asiana tai kiistanalaisena sivuseikkana. Me olemme sitä, mitä me uskomme. Usko säätelee kaikkea toimintaamme. Jos me emme tajua sitä, me emme tiedä mitään ihmisen luonnosta. Jumala on ainoa asia, jolla on loppujen lopuksi merkitystä. Evankeliumin tärkeyttä on mahdotonta liioitella!

 

Palovakuutusko?

Evankeliumia ei voida saarnata pelkästään sosiaalisena etuna. Evankeliumi liittyy Jumalaan, ja Jumala liittyy iankaikkisuuteen. Jos me ajattelemme evankeliumista saatavaa hyötyä tässä ja nyt, niin se on ilmeinen. Ensinnäkään mikään ei merkitse mitään ilman Jumalaa. Elämä on tarkoituksetonta, kuten monet ateistit väittävät tänä päivänä. Vain uskomattomat ihmiset voivat olla niin kyynisiä, sillä ilman Kristusta ei ole toivoa.

 

Useimmat meistä tajuavat kuitenkin, että Jumala asettaa meidät vastakkain ikuisuuden kanssa. Meidän kohtalomme riippuu evankeliumista. ”Oletko pelastettu vai kadotettu?” on kysymyk­sien kysymys.

 

Evankeliumi julistaa, että Jeesus pelastaa. Hän pelastaa Jumalan vihalta, tuomiolta, helvetiltä, kahleista, paholaisesta ja pimeydestä. Hän pelastaa meidät kuolemasta synteihimme.

 

Tiedän, että jotkut pitävät evankeliumia halveksivasti vain "palovakuutuksena”. Mitä vikaa palovakuutuksessa muuten on? Talonomistaja, jolla ei ole vakuutusta, on hullu. Ihmiset vakuuttavat talonsa, mutta eivät ota vakuutusta iankaikkista asuin­paikkaansa varten. Me tiedämme kuitenkin, että pelastus on paljon enemmän. Kuka muu kuin Jeesus voi tarjota tuollaisen vakuutuksen?

 

Miksi ihmiskunta kärsii?

Kun lehdistö haastattelee minua, sen tavallisin kysymys on: ”Miksi Jumala sallii niin paljon kärsimystä maailmassa?” Olen usein pohtinut itsekin tätä kysymystä, ei siksi, että monet kyllästyneet lehtimiehet sitä kysyvät, vaan koska minä todella kärsin, kun näen toisten kärsivän. Jumalako sallii kärsimyksen? Voisit yhtä hyvin mennä kysymään hallituksen
liikenneministeriltä, miksi hän sallii liikenneonnettomuudet. Ministeri esittäisi vastaväitteen syytöksillesi ja viittaisi tieliikenne­lakiin. ”Joka kerta, kun lakia rikotaan, saattaa tulla onnettomuus ja kärsimystä”, hän vastaisi.

 

Ihmiset kärsivät etupäässä yhdestä syystä: he eivät välitä Jumalan sääntökirjasta, Raamatusta, ja silloin kaikki menee vikaan. Meidän Luojamme tietää, millaiseksi hän loi meidät ja mikä voi meitä vahingoittaa. Huolehtivan ja suojaavan sydämensä pohjasta hän sanoo toistuvasti: ”Älä…” Hän ei sano: ”Älä…” pilatakseen meidän ilomme, vaan enemmänkin ne ovat valmistajan käyttöohjeita. Jumala tietää, että meidän psyykemme ei kestä syntiä vaan itse asiassa musertuu synnin alle. On aina viisasta lukea käyttöohjeet, ennen kuin alkaa käyttää uutta laitetta. Ihmiset varovat rikkomasta nauhuria tai pesukonetta mutta eivät näytä välittävän siitä, että he tuhoavat henkensä ja sielunsa synnin myrkyllä. Tarve saarnata evankeliumia on valtava.

 

Ristin merkitys

Kutsuuko evankeliumi opetus­lapseuteen? Ihmiset käyvät kiistaa tästä asiasta. Yksi asia on varma: Jeesus ei pyydä ketään ottamaan ristiänsä, ennen kuin hän on löytänyt pelastuksen ja voiman hänen ristinsä juurella. Me emme pelastu kieltämällä itseämme ja kantamalla omaa ristiämme. Me pelastumme Jeesuksen Kristuksen sovituskuoleman lunastavan voiman kautta niin kuin pahantekijä, joka kääntyi Herran puoleen tehdessään kuolemaa ristillä hänen vierellään. Luonnollisesti me toivomme, että monista tulee opetuslapsia, jotka ottavat ristinsä, mutta ensin heidän täytyy polvistua hänen ristinsä juurella.

 

Jeesuksen ristissä on kaksi palkkia, toinen pystysuorassa ja toinen vaakasuorassa. Nuo ristissä oleva puut ovat vertauskuva ihmiskunnan epätoivosta ja Jumalan pelastuksesta. Vaakasuora puu on kuin ajatusviiva, miinusmerkki. Se on ihmiskunnan kertomus. Me synnyimme miinus, vajaus ja tyhjyys mukanamme. Synti on tuhonnut jotakin. Jotain puuttuu, mutta ihmiset ovat täysin tietämättömiä siitä, mitä se on. He sanovat etsivänsä totuutta, mutta he eivät edes tiedä, mitä he tarkoittavat totuudella. He ovat kuin Pontius Pilatus, joka seisoi Jeesuksen edessä ja melkein kompastui Totuuteen kysyessään: ”Mikä on totuus?” Se on ihmisen negatiivinen ennuste sinulle.

 

Mutta Jeesus tuli. Matalalla kukkulalla Jerusalemin ulko­puolella nostettiin pystysuora palkki, joka meni ristiin meidän miinusmerkkimme kanssa. Jeesus riippui pystysuoralla puulla ja muutti meidän miinuksemme plussaksi. Roomalaiset luulivat, että risti oli vain teloitusväline, mutta se olikin Jumalan plusmerkki ihmiskunnan miinus­merkin sijaan.

 

Toinen vilkaisu ristiin osoittaa todella, että Jumalan plusmerkki
on enemmän kuin plusmerkki. Se on kertomerkki. Jeesus julisti: ”Minä olen tullut, että heillä olisi elämä ja olisi yltäkylläisyys”.2 Apostoli Pietari saattoi kirjoittaa: ”Moninkertaistukoon teille armo ja rauha”.3 Yltäkylläisyys on aivan evankeliumin ytimessä.

 

Siksi meidän täytyy saarnata loistavaa evankeliumia. Ajattele monia mullistuksia, joita Pelastaja saa aikaan. Jeesus Kristus muuttaa tappion voitoksi, puutteen rakkaudeksi, kahleet vapaudeksi, menetyksen menestykseksi, sairauden terveydeksi, heikkouden voimaksi, pahan vanhurskaudeksi ja paljon, paljon muuta. Mikään inhimillinen tieto ei pysty kilpailemaan tuollaisen häikäisevän kirkkauden kanssa. Suurinta maan päällä on saarnata hyvää uutista, ja evankeliumin tarve on maailman suurin tarve.

 

Jeesus ei jätä mitään paikoilleen juuttuneeksi ja vialliseksi. Hän voi ja tahtoo muuttaa sen, mikä tarvitsee muuttumista. Puutteellisuus ei ole koskaan hänen tahtonsa. Evankeliumin tarkoitus on muuttaa kokonainen maailma, joka on vialla. Halleluja!

 

Tuhlaajapoika-planeetta

Jos puhe iankaikkisesta elämästä ei osoita, kuinka tärkeää on julistaa evankeliumia kaikille luoduille, en osaa kuvitella mitään muuta, mikä voisi tehdä sen paremmin. Muitakin vaihtoehtoja on olemassa, mutta se, joka tarkastelee niitä, huomaa, että niissä ei ole mitään evankeliumin lupausta. Idän uskonnot tarjoavat vain lyhytaikaista hyötyä, jos ne edes toimivat. Mutta evankeliumi ei pyri antamaan pelkkää mielenrauhaa. Kulttien edellyttämät ponnistelut, jotta ihminen pääsisi sopusointuun luonnon kanssa, eivät ole vaivan arvoisia.

 

Jeesus ei tullut antaakseen meillä uskonnollisia tunteita tai opettaakseen meille sielun­voimien käyttöä. Hän tuli pelastamaan meidät eikä selittämään, kuinka me voimme käyttää hyväksi ”sisäisiä voimavarojamme” pelastaaksemme itsemme. Jeesus ei ollut TM:n, kvietismin (mielen­tyyneyden) tai stoalaisuuden opettaja. Hän oli ja on ennen kaikkea Pelastaja.

 

Muista uskonnoista puheen ollen, mikä niistä tarjoaa ian­kaikkista elämää nyt? Jotkut lupaavat ainoastaan olemassaolon päättymistä. Oppi karmasta näkee elämän niin surkeana, että sen pois pyyhkiytyminen on ainoa tie ulos. Sitten on lupaus paratiisista, joka muodostuu loputtomista aisti-iloista. Se kuulostaa minusta enemmän helvetiltä kuin taivaalta.

 

Evankeliumin suurin ihme on se, että siinä elämä on jo nyt senlaatuinen elämä, joka ei häviä iankaikkisuuden alkaessa.

 

Jeesus sanoi hänelle: ”Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?”4


Tämä on paras mahdollinen evankeliumi! Loogisesti sitä on mahdotonta tehdä paremmaksi, ja me voimme saada ikuisen elämän nyt. Onko se tärkeää? Maailma haukkoo henkeä saadakseen evankeliumin, kuin kala vailla vettä. Iankaikkinen elämä on suurin lahja, se on tärkein sanoma ja tärkein syy saarnata evankeliumia. Tämän päivän maailma tarvitsee kipeästi evankeliumia.

 

Miksi Jumala loi maailman? Hän halusi tehdä hyvää, sillä hän on rakkaus. Hän täytti maailman ihanuudella, jota kukaan ei voisi ammentaa tyhjiin, vaikka eläisi iankaikkisesti.

 

Suurin osa tuhosta johtuu pelkästään pahuudesta tai itsekkäästä ahneudesta. Mutta perimmäinen syy on se, että me käännymme pois Jumalasta. Ihminen itse on syypää useimpiin ongelmiinsa. Evankeliumi kääntää kohtalokkaan kehityssuunnan päinvastaiseksi. Se palauttaa meidät tekemään Jumalan tahtoa, ja hänen tahtonsa on aina meidän parhaaksemme. Jumala rakastaa tuhlaajapoika-planeettaansa, ja jos me palaamme, me saamme nauttia Isän tervetulotoivotuksesta ja ”ruveta iloa pitämään”.

 

Viitteet

1) Jes. 1:5. 2) Joh. 10:10. 3) 1. Piet. 1:2. 4) Joh. 11:25–26.

 

Reinhard Bonnke

Kirjoittaja on edesmennyt evankelista ja Christ for All Nations
-lähetysjärjestön perustaja ja johtaja. Teksti on toimitettu, julkaistu kustantajan luvalla ja löytyy kokonaisuudessaan Bonnken kirjasta Evankeliointi tulella (Uskon Sanan Kustannus Oy 1999).





51

Ristin Voiton verkkosisältö nyt Ajassa-lehdessä – diginäköislehti päivittyy toistaiseksi tutulle paikalle ristinvoitto.fi:hin
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan