Onko joulu sittenkin kristillinen juhla?

Tähän vuodenaikaan suomalaiset mitä luultavimmin kohtaavat väitteen, että joulukuun 25. päivä on kristillisen joulun sijaan alunperin pakanallinen keskitalven juhla, jonka kristinusko on omaksunut itselleen antiikin uskonnoista houkutellakseen lisää jäseniä kirkkoon.

Pitkään tätä ”uskonnon­historiallista hypoteesia” joulun alkuperästä on pidetty lähes itsestään selvästi totena, mutta viime vuosikymmenien historiantutkimuksessa se on kohdannut vakavia haasteita, luultavasti jopa voittajansa. 

Ensinnäkin parhaat pakanalliset ehdokkaat joulun esiasteiksi eivät ole niin vakuuttavia kuin aiemmin on uskottu. Esimerkiksi joulukuun 25. päivän ”Voittamattoman auringon” juhlan perusti keisari Aurelianus vasta vuonna 274 jKr. ehkä osin vastavedoksi kristityille jo tärkeäksi tulleelle päivälle. 

Toiseksi muut varteenotettavat kandidaatit aikansa aurinkokulttien joukosta puolestaan viettivät omia juhliaan jo elokuussa, ja antiikin roomalaisten Saturnalia-festivaalilla ei ole läheisestä ajankohdastaan huolimatta todettu vakuuttavaa historiallista yhteyttä varhaisten joulun ajankohtaa laskeskelevien kristittyjen kanssa.

Joulu voi johtua pääsiäisestä

Mutta mistä sitten joulun päivämäärä on peräisin, jos ei pakanuudesta? Vastaus saattaa löytyä niin läheltä kristinuskon ydintä, ettei sitä heti osaa sieltä etsiäkään. Joulun päivämäärä nimittäin juontanee juurensa Jeesuksen ristin­kuoleman ajankohtaan eli ensimmäiseen pitkäperjantaihin.

Varhaiset kristityt olivat näet ennen Jeesuksen syntymä­päivää kiinnostuneita ensin hänen kuolin­päivästään. He katsoivat, että päivämäärä pitkäperjantaille oli juutalaisen kuukalenterin mukainen nisan-kuun 14. päivä. Kun tämä päivämäärä haluttiin yrittää kääntää Rooman valtakunnan länsiosassa noudatettuun juliaa­niseen kalenteriin, päädyttiin Jeesuksen kuolinvuoden pitkä­perjantaina pitämään lopulta maaliskuun 25. päivää. Valta­kunnan itäosissa puolestaan noudatettiin kreikkalaista kalenteria, jonka Artemisios-kuun kuudes päivä vastasi mainittua nisanin neljättä­toista. Kun Itä-Roomassa myöhemmin siirryttiin juliaaniseen kalenteriin 300-luvulla, Jeesuksen kuolinpäivänä alettiin pitää uuden kalenterin mukaista huhtikuun kuudetta.

Kuinka tämä kaikki sitten liittyy jouluun? Sehän on kirkko­vuodessa aivan eri aikaan kuin pääsiäinen. Se liittyy jouluun siten, että varhaisten kristittyjen aikaisessa rabbiinisessa juutalaisuudessa oli tapana uskoa suurten profeettojen syntyvän samana päivänä kuin he kuolevat. Ylipäänsä merkittävien pelastushistoriallisten tapahtumien uskottiin tapahtuvan aina samaan vuodenaikaan. Esimerkiksi Babylonialainen Talmud (kokoelma juutalaisten oppineiden kirjoituksia) kertoo meille kahden rabbin väittelyssä toisen sanovan:
”Maailma luotiin nisan-kuussa, patriarkat syntyivät nisanissa, Iisak syntyi nisan-kuussa, nisanissa esi-isämme lunastetaan.” (Rosh Hashana, 10b-11a)

Kristityt perivät tämän ajattelu­tavan juutalaisilta ja olettivat Jeesuksen paitsi kuolleen, myös siinneen Pyhästä Hengestä maalis­kuun 25. päivänä, jota nykyäänkin vietetään kirkkovuodessa Marian ilmestyspäivänä. Toisin sanoen kristityt laskivat lännessä Jeesuksen sikiämis- ja kuolinpäivästä yhdeksän kuukautta eteenpäin ja päättelivät Jeesuksen syntymä­päivän olevan 25. joulukuuta. Idässä suoritettiin sama laskutoimitus ja
päädyttiin huhtikuun kuudennesta tammikuun kuudenteen. 300-luvun aikana ja sen jälkeen juhlapyhät siirtyivät vähitellen kirkossa idästä länteen ja lännestä itään, niin että molemmat päivä­määrät lopulta tunnettiin pääosin puolin ja toisin.

Kirkkovuosi julistaa ristiä ja tyhjää hautaa

Mikä siis on vastaus kysymykseen, onko joulu alunperin kristillinen juhla? Lyhyesti se on ”toden­näköisesti kyllä”. Varhaiseen kristillisyyteen ei yksinkertaisesti sopinut omaksua uskon sisältöä pakanoilta, ja sama tiukka linja näytti koskevan myös uskonnollisia juhlapyhiä ainakin ennen kuin kristinuskosta tuli vähitellen Rooman valtion­uskonto. Vasta tämän jälkeen alkoi kirkko vähitellen lähetystyön yhtey­dessä omaksua jouluunkin pakanallisten juhlien tapoja.

Mitä tällainen kirkkovuoden päivien pohdinta meille opettaa? Ainakin sen, että kaikki Jeesuksen elämästä kerrotut tapahtumat kiertyvät tavalla tai toisella hänen ristin­kuolemansa ja ylös­nousemuksensa ympärille. Varhainen kirkko tiesi tämän ja halusi juhlia muiden kirkkovuoden päi­vien tavoin myös joulua mielessään se, että Kristus syntyi maailmaan kuollakseen, ylösnoustakseen ja pelastaakseen ihmiset synnin vallasta.

Miikka Niiranen

Kirjoittaja on Veritas Forum Finlandin koordinaattori. Kirjoitus on julkaistu aiemmin Uusi Tie -lehdessä.