Olemme tottuneet ajattelemaan Jumalan sanan totuutta lähinnä opillisestä näkökulmasta – Sanassa on kuitenkin ravitseva voima

Jumala odotti kansaansa Siinainvuorella. Siksi Elimin keitaalle ei voitu jäädä nauttimaan Jumalan puheesta ja kunnioittamaan Jumalan tekoja Israelin historiassa. Uskova ei voi pysähtyä lepäämään menneisyydessä tapahtuneiden Jumalan huolenpidon osoitusten varaan. Hän saa iloita ja kiittää niistä, mutta Jumala kutsuu aina eteenpäin, jatkamaan matkaa.

Niin israelilaistenkin matkan täytyi jatkaa. Heidän edessään ei ollut helppo tie, sillä ainoa mahdollisuus kulkea Elimin keitaalta Siioninvuorelle johti Siinain erämaan halki. Turvallinen keidas oli jätettävä taakse ja askeleet suunnattava jälleen erämaahan, jotta sieluissa kaikuva Jumalan kutsu hänen luokseen voisi saada täyttymyksen. 

 

Nälkä erämaassa 

Erämaassa on aina ongelmia: Siellä ei ole kaikkea riittävästi. Siellä ruokapöytä ei odota notkuvana, ei edes katettuna. Siellä avain riittävään ravintoon on usko, ja juuri sitä israelilaisilla ei vieläkään ollut. Sydän, joka on saanut mahdollisuuden vapautua katkeruudesta, ei välttämättä ole täyttynyt uskolla.

 

 

     Jumalan sana tuo elinvoimaa ja hengellistä terveyttä.

 

Ongelmien kohdatessa usko kääntyy turvautumaan Jumalaan, kun taas epäusko alkaa etsiä syyllisiä. Kun ruokavarastot alkoivat huveta, epäuskoisten silmissä johtajat olivat syntipukkeja. Mooses ja Aaron joutuivat syytösten keskipisteiksi. Epäuskolla on taipumus värjätä menneisyys ruusunpunaiseksi: ”–– olimme lihapatojen äärellä ja saimme ruokaa kylliksemme.” Tulevaisuudessa taas ei näy valonsäteitä: ”Mutta te olette tuoneet meidät tänne autiomaahan tappaaksenne nälkään kaikki nämä ihmiset!”1 

Epäusko on etäisyyttä Jumalan ja ihmisen sydämen välillä. Vain sydän, joka tuntee Jumalan, voi täyttyä uskolla. Vain ihminen, joka on nähnyt Jumalan pohjattoman hyvyyden, voi kaikissa elämänsä olosuhteissa antaa oikeutensa ja tulevaisuutensa Jumalan käsiin – silloinkin, kun mitään ei ole riittävästi. 

 

Kahdenlaista ruokaa 

Kun Jumala vei kansansa erämaahan, hän oli jo valmistanut sille riittävästi ruokaa. Hän tiesi, mitä aikoisi tehdä. Hänelle ruoan loppuminen ei ollut yllätys. Hän ei ilmestynyt aikaisemmin, koska hän tarjosi uskolle mahdollisuutta syttyä. Hän janosi nähdä, että hänen kansansa nousisi tasolle, jossa ongelmia pidetään Jumalan ilmestymisen ennusmerkkeinä ja jossa vaikeudet sytyttävät sydämiä uskomaan. 

Kun kansa nousi johtajiaan vastaan, johtajien tehtävänä ei ollut puolustautua vaan julistaa kansalle Jumalan lupaus. Syntyneen myrskyn keskellä Mooses ja Aaron seisoivat lujina ja ottivat vastaan Jumalan ilmoituksen. Heissä oli samaa johtajuutta, jota Jeesus osoitti noustessaan seisomaan myrskyyn joutuneessa veneessä. 

Jumalan antama sanoma sisälsi lupauksen ruoasta mutta myös ohjeet sen keräämiseen. Jokaisena päivänä saisi kerätä vain sen päivän tarpeet, ja sapattina ei saisi kerätä ollenkaan. Jo seuraavana aamuna kansalla olisi taivaasta tullutta leipää, ja jo sitä ennen tarjolle laitettaisiin lintujen lihaa. 

Jumala antoi kansalleen siis kahdenlaista ruokaa. Hän halusi näyttää, että ihminen voi itse valita, mitä hän syö. Ne, jotka nurisivat ja kapinoivat, antavat käytännössä lihan ravintoa lihalleen eli turmeltuneelle luonnolleen. Ne, jotka uskossa turvautuvat Jumalaansa, saavat taivaasta tullutta ravintoa, joka ruokkii heidän henkeään ja vahvistaa sitä. Monet söivät molemmista kattauksista, ravitsivat sekä turmeltunutta luontoaan että henkeään. 

Sama kahden ruoan kaipaus toistui Israelin kansan lähdettyä aikanaan Siioninvuorelta kohti luvattua maata. Silloin kapinan aiheena oli ruoan yksipuolisuus, sillä tarjolla oli vain mannaa.2

 

 

      Epäusko on etäisyyttä Jumalan ja ihmisen sydämen välillä.

 

Jumalan antama ravinto ei ruoki ihmisen turmeltunutta luontoa. Siksi ravinnon puuttuessa nääntyvä liha nousee jossakin vaiheessa kapinaan. Se ei heikkene ja luovuta valtaansa vapaaehtoisesti, vaan se vaatii lihallista ravintoa voidakseen hyvin. Se ei saa Jumalan sanasta lainkaan elinvoimaa, sillä Sana vahvistaa vain Jumalan tarkoitusperiä ihmisen elämässä. 

Jumalan kansan ulkopuolelta lähtenyt himo tarttui nopeasti israelilaisiinkin, ja pian molemmat yhdessä kutsuivat lihalleen ruokaa. Niinpä Jumala salli jälleen viiriäisten tulla. Tällä kertaa hän myös näytti, kuinka vaarallista turmeltuneen luonnon ruokkiminen on.3 

Lihan ravitseminen on vaarallista, sillä se voi pahimmassa tapauksessa näännyttää hengen hengiltä. Hillittömyyteen heittäytyminen johti kuolemaan. Paikkakuntakin sai nimekseen ”hillittömyyden haudat”. 

 

Jumalan leipä 

Kun ensimmäisen viiriäisaterian jälkeinen aamu koitti, israelilaisten leirin ympärillä oli runsaasti kastetta. Kun se oli haihtunut, joka puolella oli jotakin hienoa ja rapeaa, ohutta kuin kuura maan pinnalla. Tässä oli Jumalan lupaama leipä. Se lähetettiin ihan lähelle, jokaisen ulottuville. Tätä leipää piti syödä joka ikinen päivä, ja sen voimalla kansan piti vaeltaa Siinainvuorelle Jumalan luokse ja aina luvattuun maahan asti. Tämän ruoan voimalla erämaa oli mahdollista ylittää. Tämä ruoka kantaisi kansan Jumalansa luokse. 

Jumalan lähettämä leipä kelpasi kansalle. Kaikki kynnelle kykenevät lähtivät keräämään sitä. Syitä saattoi olla useita: Oli niitä, joilla oli aidosti nälkä, koska he eivät olleet sortuneet ruokkimaan lihaansa edellisenä iltana. Oli niitä, jotka olivat sydänjuuriaan myöten haltioissaan Jumalan teosta ja huolenpidosta. Tai sitten oli niitä, jotka innostuivat aina mistä tahansa uudesta, ja tämä jos mikä oli uutta. Kenties oli niitäkin, jotka vain halusivat varmistaa tulevaisuuttaan edes joitakin päiviä eteenpäin. 

Viimeinen joukko joutui ongelmiin. Keruulle oli nimittäin asetettu määräraja, joka oli 3–4 litraa henkilöä kohti päivässä, ei enempää eikä vähempää. Jotkut kuitenkin keräsivät enemmän, koska eivät uskoneet, että Jumala pitäisi huolen seuraavastakin päivästä, ja tällöin Jumalalta tullut leipä alkoi haista ja siihen tuli toukkia. 

Nykyäänkin Jumalan antama leipä on samankaltaista mutta eri muotoista. Raamatun kirjoituksissa meille annettu Jumalan sana on tarkoitettu ihmiselle päivittäiseksi ravinnoksi. Epäusko ja Jumalan hyvyyden kyseenalaistaminen vievät Jumalan sanalta sen houkuttelevuuden ja kyvyn ravita ihmistä. Jotta ihminen voisi saada Jumalan sanasta irti kaiken sen sisältämän ravinnon, hänen täytyy tuntea sekä Jumalan sana että sanan Jumala. Jumalan luonteenlaatu – hänen täydellinen rakkautensa, särötön pyhyytensä ja horjumaton hyvyytensä – on avain Jumalan sanan tulkitsemiseen. 

Jumala antoi sanansa voimaksi, jonka päätarkoituksena on kantaa ihmisiä Jumalan syliin. Jumala tarkoitti, että uskova ruokkii sisimpäänsä joka päivä Jumalan sanalla. Hän halusi, että samalla tavalla kuin israelilaiset lähtivät aamulla joka päivä etsimään uutta leipää, uskova ihminen lähtisi joka päivä etsimään Jumalaansa tutkien hänen Sanaansa. 

Jos Jumalan sanan irrottaa Jumalan etsimisestä, voi käydä samoin kuin niille, jotka halusivat kyllä mannaa mutta eivät halunneet lähetä keräämään sitä joka päivä. Eilen kerättyä mannaa ei voinut syödä enää tänään. Eilen sisäistetty Jumalan sana tarvitsee Jumalan etsimistä tänään. Vasta silloin se ravitsee. 

 

Jumalan sanan luonne 

Jumalan sana on luonteeltaan iankaikkinen. Se oli olemassa ennen kuin mitään siitä kirjoitettiin ihmisten luettavaksi, ja se oli olemassa ennen luomisen alkua. Sanassa Jumala ilmaisee itsensä, mutta tietyssä mielessä Jumalan on sanaansa suurempi. Siksi Paavali sanoo meidän katselevan Jumalan todellisuuksia nyt vielä kuin kuvastimesta mutta silloin kasvoista kasvoihin. Rajatonta on mahdotonta kuvailla täydellisesti ihmisen käytettävissä olevin rajallisin keinoin.  

Jumalan sana muotoutui näkyväksi Jeesuksen elämän ja persoonan kautta. Johannes kuvaa evankeliumissaan sanan räjähdysmäistä voimaa ja vaikutusta. Sanassa on luova voima, todellinen elämä ja alkuvalo. Jumala antoi sanansa muovaamaan ihmisten elämää. Kun otamme sitä vastaan, se luo meihin jotakin uutta. Kun julistamme ja rukoilemme sanaa, se luo uutta ja tuottaa hedelmää. Jumalan sanan elämää muuttava voima on yksi todiste siitä, että Raamattu on aidosti jumalallista alkuperää. 

Evankelista Johannes kertoo sanan asuneen heidän keskellään. Jumala ei tarkoittanut sanaansa vain luettavaksi vaan myös nähtäväksi käytännössä. 

Uskovien välinen rakkaudellinen yhteys kertoo todellisesta Jeesuksesta. Ihmisten täytyy saada nähdä Kristuksen totuuden hedelmä seurakunnan käytännön elämässä. Tämän ajan ihminen ei yleensä kysy, mikä on hengellisissä asioissa totta, vaan haluaako hän tulla sen ihmisen kaltaiseksi, joka kertoo hänelle Jeesuksesta. 

Jeesuksen sanomaa ei koskaan tarkoitettu levitettäväksi vain sanoin vaan rakkaudessa yhteen liitetyn Kristuksen ruumiin eli seurakunnan elämän kautta. Entistä rikkinäisemmässä maailmassa ihmisten väliset suhteet ovat entistä tärkeämpiä. Jumala haluaa Sanansa olevan edelleen katseltavana seurakunnan kautta. 

Jumalan sana paljastaa totuuden ihmisen elämästä mutta tekee sen aina armosta käsin. Näkökulma on armon näkökulma, ei tuomion. Kun armo kohtaa totuuden ihmisen elämässä, hänen väärän käyttäytymisensä taustalla oleva häpeän kierre murtuu. Silloin yksinäiselle avautuu yhteys muihin ihmisiin. 

Jumalan sana on kuin kirkas peili, joka näyttää ihmisen juuri sellaisena kuin hän aidosti on. Jumala rakastaa paljastettua totuutta ihmisestä, ei epätodellisia kulisseja. Moni ei kohtaa eheyttävää armoa siksi, että hän kantaa Jumalan eteen tekopyhät kulissit eikä aitoa itseään. Jumala ei koskaan luvannut rakastaa virheellistä kuvaa ihmisestä vaan ihmistä itseään. 

Jumalan sana on kuitenkin myös enemmän kuin peili. Sen sisältämä armo parantaa, eheyttää ja vahvistaa. Se suuntaa askeleet kohti Jumalaa ja hänen tahtoaan. Se tekee ihmisen kykeneväksi yhteyteen niin toisten ihmisten kuin Jumalankin kanssa. 

 

Jumalan sanan voima 

Jumalan sana on elävä ja väkevä.4 Siinä on elämää luovaa voimaa. Sen päätavoitteena ei ole lisätä tietoa vaan vaikuttaa ihmisiin ja asioihin, saada aikaan konkreettisia muutoksia ja tuoda elämään valoa, suuntaa ja järjestystä. 

Jumalan sana on elävää ravintoa, jonka nauttiminen väistämättä muuttaa meitä. Jumalan sana tuo yksilöihin ja seurakuntiin elinvoimaa ja hengellistä terveyttä. Siksi paholainen pyrkii siihen, että ravitsisimme itseämme kaikella muulla paitsi puhtaalla Jumalan Sanalla. On hyvä lukea hyödyllisiä kirjoja, mutta ne eivät saa koskaan korvata Jumalan sanaa. 

Pelkkä Jumalan sanan tunteminen ei riitä. Sen sisältämä voima vapautuu, kun sitä aletaan soveltaa elämän arkeen. Silloin sana alkaa muuttaa meitä. Meidän elämäntyylimme paljastaa, onko sana koskettanut meitä. 

Jumalan sanaa verrataan kaksiteräiseen miekkaan. Miekka on hyödytön niin kauan kunnes joku tarttuu siihen, on vuorovaikutuksessa sen kanssa. Vuorovaikutus tarkoittaa Raamatun käsittelemistä, käyttämistä ja tuntemista. Henkilökohtaisesta Raamatusta tulee henkilökohtainen ystävä. 

Sodassa käytetty miekka tunkeutuu vihollisen fyysisen olemuksen sisimpiin osiin: niveliin, ytimiin ja sydämeen. Jumalan sana on samankaltainen mutta vielä terävämpi. Se tunkeutuu sinne asti, minne kukaan ihminen ei meissä näe. Se ei ainoastaan pysty arvioimaan meidän tekojamme vaan paljastaa ajatusmaailmamme, tunteidemme ja motiiviemme syvyydet. 

Manna oli Israelin kansan uskollinen seuralainen aina luvattuun maahan pääsemiseen asti. Jumalan sana on tarkoitettu päivittäiseksi ravinnoksemme ja saattajaksemme iankaikkiseen elämään.

 

 

Pekka Havupalo

 

Kirjoittaja on Turun helluntaiseurakunnan johtava pastori. Teksti on toimitettu ja löytyy kirjoittajan kirjasta Matka Jumalan luo (Aikamedia 2013). 

 

Viitteet: 1) 2.Moos. 16:3. 2) 4.Moos. 11:4–6. 3) 4.Moos. 11:33–34. 4) Hepr. 4:12. 

 

 

 

 

Lepopäivä 

Yhden päivän viikossa piti olla vapaa ruoan keräämisestä, ei syömisestä. Ensimmäinen lepopäivä oli seitsemäs päivä siitä, kun manna oli ensimmäisen kerran laskeutunut maahan. Jumala halusi kansansa lepäävän, jotta 

* se huomaisi eron tauottoman orjatyön ja Jumalan seuraamisen välillä, 

* se näkisi, että elannon todellinen lähde on Jumalan siunaus eikä oma työ, 

* se tajuaisi, että Jumalan suunnitelmat etenevät silloinkin, kun ihminen lepää, 

* se ymmärtäisi oman pienuutensa ja Jumalan suuruuden, 

* sen uskoa Jumalan huolenpitoon haastettaisiin toistuvasti, 

* sen energia, näky ja voima uudistuisivat seuraavaa viikkoa varten, 

* se saisi työn sijasta keskittyä Jumalaansa. 

Joidenkin oli hidasta ja vaikeaa sisäistää levon merkitystä. Niinpä he lähtivät seitsemäntenäkin päivänä keräämään mannaa. He kulkivat ympäriinsä ja etsivät kuluttaen energiaansa sillä välin kun toiset lepäsivät. He ärsyyntyivät siitä, että eivät löytäneet mitään. Heidän ponnistelunsa valuivat täysin hukkaan. 

Lopulta kerääjät palasivat teltoilleen vihaisina ja pettyneinä. Heillä ei ollut yhtään enempää käytössään kuin niillä, jotka olivat päättäneet totella Jumalaa ja levätä. Päivän päätteeksi niiden huulilla, jotka olivat levänneet ja etsineet Jumalaansa, karehti autuas hymy. 

(PH) 



Lukijalta
40/201

Lukijalta22.3.2024 | Olen kiitollinen, että maakuntalehdissämme on auennut toistuvasti tilaa Raamatun sanomaa korostaville kirjoituksilleni. Usein ne sivuavat yhteiskunnallisia haasteita, unohtamatta ikuis...
LukijaltaIhmisten puheissa toistuvat usein ilmaisut kuten ”Kuolema kuittaa univelat” tai ”Haudassa saa sitten levätä”. Ne ovat tavallisia tapoja vältellä ajatusta kuolemanjälkeisestä elämästä ja vaeltaa va...
Lukijalta21.11.2023 | Helluntaikirkon oppikäsityksessä Jeesuksen paluusta ei ole enää vain yhtä tulkintamallia. Jeesuksen paluusta itsessään ollaan varsin yksimielisiä, mutta seurakunnan tempauksen ajoituk...
Lukijalta24.10.2023 | Iso Kirja on hehkuttanut tänä vuonna Opisto omaksi -teemaa. Sen tavoitteena on, että seurakunnat ja niiden jäsenet ottaisivat ja kokisivat entistä enemmän omistajuutta yhteisestä opis...
LukijaltaApostoli Paavali ei tahtonut pitää Roomassa asuvia veljiä tietämättöminä ”tästä salaisuudesta, että Israelia on osaksi kohdannut paatumus – hamaan siihen asti, kunnes pakanain täysi luku on sisäll...
Lukijalta(20.3.2023) Tammikuussa seurakuntamme johtajisto sai ihmetteleviä yhteydenottoja koskien paikallista Turvallinen seurakunta -lausuntoa, jossa olemme osallisena. Siinä oli virheellisesti na...
Lukijalta(6.3.2023) Uudet hyvinvointialueet aloittivat vuoden alusta. Kotiin saamamme esitteen mukaan uuden hyvinvointialueen keskeinen tehtävä on ”hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistäminen yht...
LukijaltaTranslain uudistaminen vietiin eduskunnassa maaliin 1.2.2023 äänin 113–69. Lain mukaan jokainen täysi-ikäinen kansalainen voi vaihtaa sukupuolensa pelkkänä ilmoitusasiana. Korjausleikkauksia ja lä...
LukijaltaOikeaoppisuuden tarve on ihmiselle ominaista ja johtuu osin siitä, että se on eräs turvallisuuden tunnetta ruokkiva väline. Uskon kysymyksissä oikeaoppisuuden tarve on hälyttävän suuri. Osasyynä s...
Lukijalta(27.12.2022) Silmiini sattui erään teologin lehtikirjoituksen otsikointi: ”Ateisti, joka tuntee Jumalan?” Kysymysmerkin kanssakin toteamus on absurdi. Ateisti kieltää Jumalan olemassaolon ja kaike...
Lukijalta(22.11.2022) Kun tulin aikoinani uskoon, sain näyn hengellisestä työstä. Se oli määrittelemätön pakottava tarve olla jotenkin hyödyksi Jumalan valtakunnassa. Tämä tarve on ollut läpi uskossa oloaj...
LukijaltaPaimen Plus -lehden kesäkuun numeron talouspalstalla olleessa kirjoituksessa kerrottiin seurakuntien lämpölaskujen noususta viime talvelta. Sama suunta näyttää jatkuvan myös tulevana talvena. Kerr...
LukijaltaJeesus joutui usein herättelemään kuulijoitaan. Tässä muutamia otteita Jeesuksen sanoista: ”Ettekö käsitä? Kuinka te ette käsitä, etten minä puhunut teille leivästä?” Niin hän sanoi heille: ”Ettek...
LukijaltaYhdysvalloissa korkein oikeus kumosi kesäkuussa vanhan ns. Roe vs Wade -nimellä tunnetun, aborttioikeuden turvanneen ennakkopäätöksen. Näin se teki sen, minkä kokeneiden ja laintuntevien tuomareid...
LukijaltaSanan- ja uskonnonvapaus ry (SUV) on osoittanut tarpeellisuutensa kansan keskuudessa. Kesäkuussa 2021 perustettu yhdistys on saanut aatteensa taakse jo yli 1 000 jäsentä ympäri Suomea.
Yh...
LukijaltaHesekielin kirjan luku 33 kertoo sielunhoitajan ja profeetan vastuusta. Toisesta jakeesta löytyvät puhuttelevat sanat: ”Jos minä annan miekan tulla maan kimppuun ––.” Nykyiset aseet eivät ole miekkoja...
LukijaltaLähetyspastori Markku Karjalaisen mukaan Uusi testamentti opettaa seurakunnan johtavan pastorin ja vanhimman viran kuuluvan miehille. Raamatussa sanotaan, että vanhimman virkaan tulee valita ”yhde...
LukijaltaKansallisen veteraanipäivän aikana (27.4.), kun uutiset kertovat Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistön potevan koronan jälkeen keuhkokuumetta, olen pohtinut, kuinka tärkeää on, että maamme...
LukijaltaRisto Karhu esitti Ristin Voitossa 17 kysymyksen: ”Jeesuksen paluu – ennen suurta ahdistusta?” Kirjoitus keskittyi ensisijaisesti odottamamme tempauksen ajankohdan pohdintaan. Mielestäni Risto Kar...
LukijaltaLänsimaiden kristittyjen piirissä on laajalti käsitys, että seurakunnan salainen tempaus tapahtuisi ennen suurta ahdistusta. Etenkin vapaiden suuntien käsitykseen on paljolti vaikuttanut Vilho Har...
LukijaltaJumala ilmoittaa itsensä Raamatun Sanan kautta mutta myös kansojen vaiheissa. Erityisen selvästi tämä ilmenee Israelin kansan historiassa ja nykyhetkessä.
Suomen kansan eri vaiheissa olem...
LukijaltaKiitos Reijo Mänttärille palautteesta (RV 9/22) kirjani erään luvun pohjalta tehtyyn artikkeliin. Tila ei riitä palautteen seikkaperäiseen käsittelyyn, mutta teen joitain yleisiä huomioita. ...
LukijaltaPuheessaan Korneliuksen talossa apostoli Pietari tahtoi sitoa uudet opetuslapset herätyksen alkuperään. Siksi hän sanoo: ”– – sen sanan, joka lähtien Galileasta on levinnyt koko Juudeaan, sen kast...
LukijaltaLehden emerituspäätoimittaja Leevi Launonen pohdiskeli kasvatustieteen asiantuntijana syvällisesti ihmisen persoonaa (RV 5). Hän toteaa ihmisen luonteen kasvamisen jääneen taka-alalle 1900-luvun l...
LukijaltaPitkittynyt poikkeusaika on kuormittanut lapsiperheiden arkea, typistänyt tärkeitä vertaistukiverkostoja ja kaventanut seurakuntayhteyttä. Lasten hengellinen kasvatus on jäänyt pitkälti vanhempien...
LukijaltaHyvin usein puhutaan pettäjä Jaakobista tai siitä, kuinka Jaakob petti veljensä. Ovatkohan nämä ajatukset koko totuus?
1. Moos. 25:21,23: ”Iisak rukoili Herraa vaimonsa puolesta, sillä tä...
LukijaltaVastine Kalevi Marinille – "Ekumeniaa ei tarvitse pelätä"

Ristin Voitossa 46 oli Kalevi Marinin mielipidekirjoitus, joka kommentoi Ristin Voitossa 41 julkaistu...
LukijaltaRistin Voitossa 41 oli hätkähdyttävä artikkeli Helluntailaisena ekumeniaa vahvistamassa. Petri Mäkilä sanoittaa siinä teologian toht...
LukijaltaSuomessa on viime vuosien aikana kyseenalaistettu kristillisiä arvoja. Raamatun mukaista uskoa tunnustavat kokevatkin, että kaikkea muuta suvaitaan paitsi kristillisiä arvoja.
Kuitenkin e...
LukijaltaLehden sivuilla on jälleen käyty keskustelua naisen asemasta. RV:n numerossa 41 Hannu Kangasniemi esitti miehen ja naisen välisen hierarkian olevan osa Jumalan asettamaa järjes...
LukijaltaRistin Voitossa 30–31 oli kirjoitus kalvinismista. Näkemys miehen ja naisen erilaisista sukupuolisidonnaisista rooleista perheessä ja seurakunnassa nousi esiin yhtenä jäsenille tärkeänä näkök...
LukijaltaKesän päivityksiä, uutisia ja mainoksia lukiessa mieleen on noussut kysymys: Onko sellainen paradoksi mahdollista, että voin olla ihmisoikeuksien ja solidaarisuuden puolella ja samaan aikaan kriti...
LukijaltaSuurella mielenkiinnolla, jännityksellä, rakkaudella ja ilolla tartuin Evankelistakoti elää -kirjaan. Jokainen kirja, joka kertoo helluntaiherätyksen alkuajoista Suomessa, sen toiminnast...
LukijaltaOlen kuullut joidenkin väittävän, etteivät uskovat joudu viimeiselle tuomiolle. Silloin tarkoitetaan ns. erillistä ylöstempausta, joka on erotettu ylösnousemuksesta viimeisenä päivänä. Kuitenkin t...
LukijaltaNettikonferenssissa näki paljon mielenkiintoisia vastauksia otsikon kysymykseen. Laulu- ja soitinyhtye Exit sai paljon myönteistä palautetta. Monet pitivät sen esiintymistä jopa koko tapahtuman pa...
LukijaltaPaljolla kirjantekemisellä ei ole loppua. Ristin Voitossa on kirja-arvioita, joista toiset ovat hyviä ja rakentavia uskoamme ajatellen, toiset ovat sitten vähemmän hyviä. Markus Maj...
LukijaltaRistin Voitto -lehden pääkirjoituksessa (12/21) Waltteri Haapala korostaa pastorien johtajuutta ja heidän kunnioittamistaan sangen voimakkaasti. On toki tärkeää, että pastorit saavat heille kuuluv...
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja
Tutkimus: Kutsumustyössä myös haittoja