Miten Jeesus löytyy miljoonakaupungissa?

YK:N tilastojen mukaan vuonna 2016 yli puolet maailman väestöstä eli kaupungeissa. Kaupunkien määrä ja asukasluku kasvavat kaikissa maanosissa, mutta nopeimmin Aasiassa ja Afrikassa.

Maailmassa on 512 kaupunkia, joiden asukasmäärä ylittää miljoonan. Näissä elää lähes neljännes maailman väestöstä, noin 1,7 miljardia ihmistä. Suomalaisittain on vaikeaa ymmärtää, että yhdessä kaupungissa ja sen lähiympäristössä voi elää jopa 4–6 kertaa Suomen asukasmäärä.

Yli kymmenen miljoonan asukkaan kaupunkeja (megacity) on 31. Valtaosa niistä sijaitsee etelässä, ja niidenkin lukumäärä kasvaa.

Kaupunki tarjoaa unelmia – ja pettymyksiä

Kaupungit sykkivät elämää. Elinkeino- ja liiketoiminta on vahvaa ja kulttuuritarjonta rikasta. Monet lähtevätkin kaupunkiin etsimään töitä, uusia mahdollisuuksia ja eväitä parempaan elämään.

Kaupungeissa voidaan hoitaa varsin tehokkaasti esimerkiksi koulutus- ja terveydenhoitopalveluita. Vauraissa maissa kaupunkien ekologisuuteen voidaan panostaa.

Kolikolla on myös toinen puoli.

Suurkaupungeissa asuntojen ja maan hinnat nousevat pilviin. Köyhät kituuttavat slummeissa.

Kaupungit gettoutuvat, ja niihin pesiytyy rikollisuutta, prostituutiota, huumekauppaa ja muita sosiaalisia ongelmia. Kaupunkilaisia kiusaavat myös kasvavat ruuhkat, jätehuollon ongelmat ja ympäristön saastuminen.

Monen ihmisen unelma uusista mahdollisuuksista, työstä ja vaurastumisesta murskaantuu kovaan kilpailuun.

YK:n mukaan monet miljoonakaupungit sijaitsevat alueilla, jotka ovat alttiita luonnonkatastrofeille, kuten maanjäristyksille, tulivuorenpurkauksille, hirmumyrskyille ja tsunameille.

Suurkaupungit haastavat lähetystyötä

Mitä suomalainen helluntailähetystyö ja sen toimijat voivat tehdä vaikkapa 25 miljoonan asukkaan megacityssä?

Media auttaa pääsemään tehokkaasti suljettujenkin ovien taakse, mutta samaan aikaan tarvitaan niitä, jotka kohtaavat, kulkevat rinnalla ja opetuslapseuttavat. Tarvitaan ihmistä ja seurakuntaa.

Voisivatko media ja seurakuntaistuttaja toimia strategisessa kumppanuudessa, toinen toistaan täydentäen?

”Suuri yleisö” on aikansa elänyt käsite pirstaloituneessa kaupunkikulttuurissa. Miljoonakaupungit ovat etnisten, kielellisten ja sosiaalisten ryhmien, elämäntyylien, identiteettien ja maailmankatsomusten sulatusuuneja. Elintasoerotkin ovat valtavia. Saavuttamattomat ihmisryhmät löytyvät yhä useammin suurkaupungeista.

Miten seurakunta vastaa? Kohtaako se erilaisia ihmisryhmiä? Osaako se välittää maailman
parhaan sanoman tavalla, joka on heille relevantti? Saako seurakuntakulttuurissa näkyä sama moni-ilmeisyys kuin ympäröivässä maailmassa?

Kun kaupunkiväestö, etenkin nuoriso, elää läpitunkevan digitalisoituneessa ja mediavälitteisessä todellisuudessa, onko seurakunnissa tähän liittyvää osaamista?

Kun tonttien ja rakennusten hinnat karkaavat pilviin, olisiko aika nähdä seurakunta – ei itseään kasvattavana linnakkeena näyttävine kirkkorakennuksineen – vaan hautomona, joka aktiivisesti ja systemaattisesti kasvattaa uusia seurakuntia?

Maaseudulta megacityihin

Hieman yksinkertaistaen voidaan todeta, että helluntailähetystyön valtavirta Suomesta on suuntautunut ”puskiin” eli maaseudulle. Lähettien tausta on luonnollisesti vaikuttanut myös toimintatapoihin ja seurakuntakulttuuriin.

Kaupungistuminen on jo vanha ilmiö, mutta se on yhä polttavampi haaste lähetystyölle. Harvaan asutussa tuhansien järvien ja 26 miljoonan metsähehtaarin Suomessa on aika miettiä, miten se vaikuttaa seurakuntaan niin kotimaassa kuin lähetyskentillä.

Lähivuosina Fidan ja helluntaiseurakuntien lähetystyön painopisteenä onkin seurakuntien istuttaminen suurkaupunkien saavuttamattomien ryhmien keskuuteen.


Lassi Mäkinen

Kirjoittaja on Fidan viestintäpäällikkö.


null

OSASTOT
    Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
    Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
    Seurakuntien perustajille uusia verkostoja
    Tutkimus: Kutsumustyössä myös haittoja