Lähtökohta uuteen elämään

Jeesuksen ristinkuolema ja hänen ylösnousemuksensa ovat aina muodostaneet keskeisimmän osan evankeliumin julistuksesta. Löytyyhän sovinto ja rauha Jumalan kanssa vain ristin työn ansiosta. On tärkeää, ettei sana rististä hautaudu muiden, sinänsä tärkeiden aiheiden alle, koska Raamattu sanoo, että nimenomaan siinä on Jumalan voima.1

On luonnollista, että ristin sanomassa korostetaan sovitusta, koska ihmisen suurin tarve on päästä sovintoon Jumalan kanssa. Myös lunastuksella, joka tarkoittaa ihmisen ostamista vapaaksi Saatanan orjuudesta, on tärkeä merkitys. Sovitus ja lunastus Jeesuksessa täydentävät toisiaan ja mahdollistavat ihmiselle uuden elämän.

Ristin sanomaan liittyy kuitenkin vielä eräs puoli, josta puhutaan erittäin harvoin: ”vanhan ihmisen” kuolema Kristuksessa. On sanottu, että Uudessa testamentissa ei ole mitään käytännölliseltä merkitykseltään suurempaa totuutta kuin tämä, mutta uskoa tunnustavien kristittyjen parissa ole mitään totuutta, josta vallitsisi suurempi tietämättömyys,  välinpitämättömyys ja epäusko.

Kaikkia koskeva kuolemantuomio

Uskovat tuntuvat yleensä ajattelevan, että kun Paavali sanoo olevansa ristiinnaulittu Kristuksen kanssa,2 hän tarkoittaa saavuttaneensa kilvoittelussaan jonkinlaisen synnittömyyden tilan, jossa  hän oli totaalisesti kuollut itselleen. Kun tavalliset uskovat tuntevat oman raadollisuutensa, joskus vieläpä hyvin voimakkaasti, harva uskaltaa ajatella pyhittyvänsä koskaan siinä määrin, että voisi sanoa olevansa ristiinnaulittu Kristuksen kanssa.

Tällainen käsitys ei kuitenkaan vastaa sitä, mitä apostoli asialla tarkoittaa.

Paavali ei nimittäin puhu omasta pyhityselämästään, vaan kaikkia ihmisiä koskevasta asiasta Kristuksen kuolemassa. Sillä samalla kun meidän syntimme sovitettiin Kristuksessa ennen kuin meitä oli edes olemassa, myös ”vanha ihmisemme” tuomittiin hänessä kuolemaan. Aiheen kannalta keskeisiin jaksoihin lukeutuvassa Roomalaiskirjeen 6. luvussa Paavali toteaa tämän seuraavasti: ”Mehän tiedämme, että meidän vanha ihmisemme on hänen kanssaan ristiinnaulittu.”3

Paavalin käyttämä ilmaisu ”vanha ihminen” voidaan nähdä yleisnimityksenä sille sisäiselle olemukselle, jota ihminen on ennen uudestisyntymistään. Ristillä tämä ihmisen uudestisyntymätön oma minä tuomittiin kuolemaan. Tämä koskee kaikkia ihmisiä heidän tilastaan riippumatta.

Koska asia on niin varma, Paavali voi puhua siitä ennakoivasti tuleviakin sukupolvia ajatellen jo tapahtuneena asiana, kuten: ”yksi on kuollut kaikkien puolesta, siispä kaikki ovat kuolleet”4 tai ”tehän olette kuolleet, ja teidän elämänne on Kristuksen kanssa kätkettynä Jumalassa”.5 Luonnollisesti myös Roomalaiskirjeen puhe ristiinnaulitsemisesta viittaa kuolemaan.

Tässä mielessä Jeesuksen kuolema oli siis myös meidän myöhemmin elävien ihmisten kuolemamme.

Uudistettu sydän

Vanhan ihmisen kuolemantuomio ristillä tulee kokemusperäisesti todeksi uudestisyntymisessä, jossa uskova yhdistetään sekä Kristuksen kuolemaan että hänen ylösnousemukseensa. Uudestisyntymisen yhteydessä Jumala poistaa uskovasta tämän vanhan ihmisen, jota nimitetään Hesekielin kirjassa ”kivisydämeksi”, ja antaa tilalle ”lihasydämen”6 eli Pyhän Hengen uudistaman sisimmän.

Uudestisyntymisessä kristityn vanha ihminen pannaan siis pois ja uusi tulee tilalle. Paavalin sanoin: ”Jos siis joku on Kristuksessa, hän on uusi luomus.”7 Tämä onkin tärkeää, sillä jos ihminen saisi anteeksi ilman, että hänen sisimpänsä muuttuisi, hän jatkaisi edelleen  synnissä elämistä entiseen tapaan.

Paavalin käyttämä termi vanha ihminen käsitetään usein samaksi kuin ”liha”. Vaikka ne ovat lähes identtisiä, kyse ei ole samasta asiasta. Vanha ihminen ei näet enää hallitse uudestisyntynyttä uskovaa, koska hänen sisimpänsä on muuttunut ja siinä asuu Kristuksen Henki. Hänellä on kuitenkin jäljellä ”liha”, joka viittaa ihmisen luontaiseen taipumukseen elää oman mielensä mukaan, Jumalan tahtoa vastaan kapinoiden.8

Myös tämä liha on saanut kuolemantuomion ristillä, vaikka se on yhä ikään kuin vapaalla jalalla. Koska uskoon tulleen ihmisen sisimmässä asuu Kristuksen Henki, liha ei kuitenkaan saa enää pysyvää hallintavaltaa.

Eroon tuhon omaksi vihitystä

Tätä syvällistä totuutta vanhan ihmisen kuolemasta on vaikea ymmärtää, jos katsoo vain oman elämänsä vajavuutta. Kristukseen samaistuminen ja hänessä oleminen ei kuitenkaan ole tunteisiin perustuva asia. Jumala on asettanut jokaisen uskovan Kristukseen hänen sovintotyössään, riippumatta ihmisen tuntemuksista tai ymmärryksestä. Tämä on kristinopin suurimpia asioita. Kysymys on siitä, mitä tapahtui ristillä Jeesuksen kuollessa.

Mikä merkitys tällä opilla on sitten käytännön elämään? Sillä on mitä suurin merkitys, sillä se antaa voimakkaan motivaation Kristuksen seuraamiseen. Paavalin sanoin: ”Kristuksen rakkaus vaatii meitä, jotka olemme tulleet tähän päätökseen: ’Yksi on kuollut kaikkien puolesta, siispä kaikki ovat kuolleet. Hän on kuollut kaikkien puolesta, että ne, jotka elävät,  eivät enää eläisi itselleen vaan hänelle, joka on heidän tähtensä kuollut ja noussut ylös.’”9

Kun ihminen näkee oman itsekkään elämänsä päämäärän ristin valossa, hänelle jää vain yksi järkevä vaihtoehto: antaa elämän hallintavalta Jeesukselle. Hän suostuu kieltämään itsensä ja ottamaan ristinsä, jonka Jeesus sanoi olevan välttämätöntä hänen seuraamisessaan.10 Tämä jokapäiväinen ristin kantaminen ei tarkoita tavallisia elämän harmeja ja vaikeuksia, vaan päivittäistä Jumalan tahdon valitsemista. Risti myös riisuu vääränlaisesta omiin kykyihinsä luottamisesta. Se on kuolemista synnille, maailmalle ja omille itsekkäille päämäärille.

Se, mitä tämä tarkoittaa arjen keskellä, riippuu ihmisen elämäntilanteesta. Ihminen voi yrittää laatia luettelon kielletyistä ja sallituista asioista ja käytösmalleista, mutta lopulta vain Pyhä Henki osaa muistuttaa meille, mitä ristin ottaminen meidän elämässämme tarkoittaa. Hän vie uskovaakin parannuksen paikalle tutkimaan omaa elämäänsä. Ilmestyskirjan seurakuntakirjeistä nähdään, että Herralla voi olla yhtä ja toista sanottavaa omilleen tänäkin aikana. Millaista elämämme oikeasti on Jumalan silmissä? Millaista on rukouselämämme, entä kuuliaisuutemme Raamatun sanalle? Onko seurakuntayhteydessämme ja ihmissuhteissamme korjaamisen varaa? Onko meillä katkeruutta ja anteeksiantamattomuutta jotakuta kohtaan? Onko Jeesus todella ensimmäisellä sijalla elämässämme? Jos vain Jumalan sana saa tunkeutua syvälle, se  paljastaa meissä paljon sellaista, josta on luovuttava.

Nöyrtyminen parannukseen on antautumista kuolemaan itselle, synnille ja maailmalle.

Ja päinvastoin: jos uskova ei näe sitä, että hänen lihansa ja vanha ihmisensä on tuomittu Kristuksessa, hän ei ota syntiä vakavasti ja hänellä voi olla vaikeuksia luovuttaa se kuolemaan myös käytännössä. Hän sallii elämäänsä asioita, jotka ovat Jumalan silmissä tuomittavia. Niiden vuoksi hän menettää siunauksen elämästään.

Käytännössä oman vanhan ihmisen tuomion tiedostaminen näkyy siis arvojärjestyksen radikaalina muuttumisena. Ihminen alkaa etsiä Jumalan teitä koko sydämestään, ja hän luovuttaa pois sen, mikä on tuhon omaksi vihittyä. Risti karsii paljon turhaa pois. Se, mikä ennen tuntui tärkeältä ja sopivalta, näyttäytyykin ristin valossa turhana ja sopimattomana. Jäljelle jää vain vähän tai oikeastaan yksi tärkeä asia: Jumalalle eläminen.

Voimaa Pyhältä Hengeltä

Tietäessämme lihamme ja vanhan ihmisemme kohtalon meidän on helpompi luovuttaa itsemme kokonaan Jumalalle. Silti kaikki edellä mainittu merkitsee myös taistelua – joutuuhan uskova taistelemaan päivittäin lihaa vastaan, eikä se useinkaan ole helppoa. Koska ihminen on luonnostaan mukavuudenhaluinen, hän ei kovin mielellään suostu ristin kantamiseen. Siksi meitä kehotetaan yhä uudelleen panemaan pois ”lihan teot” ja  kuolettamaan ne Jumalan Hengellä.11

Itserakasta ja itsekeskeistä lihaa ei voi nujertaa omin voimin, mutta Jumala pystyy siihen. Sen tähden uskovan täytyy oppia antamaan Pyhälle Hengelle sijaa.

Ristin sanoma on paljon radikaalimpi kuin yleensä ajatellaan. Siinä on voimaa. Pyhä Henki tekee sen eläväksi ja auttaa meitä soveltamaan sitä elämään. Ja kaikki tämä kilvoittelu tapahtuu armosta ja pelastuksesta käsin.

Lopuksi opetuksella vanhan ihmisen kuolemasta on myös vahva sielunhoidollinen vaikutus. Jumalan suunnittelemaa identiteettiä ei voi rakentaa niin sanotun vanhan ihmisen saavutusten tai ominaisuuksien perustalle. Siksi Kristuksen sovintotyön sisäistäminen on sielunhoidossa niin kuin terveen identiteetin rakentamisessakin suureksi hyödyksi. Jumala tahtoo, että omistamme uskossa kuolemamme ja ylösnousemuksemme Kristuksessa, jotta niiden perusteella voimme terveellä tavalla unohtaa menneisyytemme ja alkaa rakentaa uuden elämän pohjalta.

On parempi keskittyä uuden ihmisen, uuden luomuksen rakentamiseen kuin yrittää jatkuvasti korjata sellaista, joka on jo tuomittu ja haudattukin Kristuksen kanssa kuolemaan.

Viitteet:
1) 1. Kor. 1:18.
2) esim. Room. 6:6; Gal. 2:19.
3) Room. 6:6.
4) 2. Kor. 5:14.
5) Kol. 3:3.
6) Hes. 36:26.
7) 2. Kor. 5:17.
8) Room. 8:4–7; Gal. 5:16–19.
9) 2. Kor. 5:14–15. 
10) esim. Matt. 16:24.
11) Room. 8:13.


Martti Ahvenainen

Kirjoittaja on eläkkeellä oleva pastori ja raamatunopettaja. Hän on tarkastellut artikkelin aihepiiriä myös teoksessaan Uusi ihminen Kristuksessa (Aikamedia, 2016).





Kommentti


Paavali kirjoittaa, että ”sanoma rististä on hullutusta niille, jotka joutuvat kadotukseen, mutta meille, jotka pelastumme, se on Jumalan voima” (1. Kor. 1:18). Sanoma ristillä tapahtuneesta sovituksesta, Kristuksessa olemisesta ja uskovan uudesta asemasta suhteessa Jumalaan on muuttanut miljoonien ihmisten elämän, sillä siitä löytyy anteeksiantamus, rauha Jumalan kanssa ja vakuutus iankaikkisesta elämästä. Jumala on viisaudessaan nähnyt hyväksi valmistaa pelastuksen Kristuksen ristin kautta niille, jotka uskovat.

Kristikunnassa on tänä päivänä suuri tarve palata ristin sanomaan. Siihen kuuluu erottamattomana osana ”vanhan ihmisen” ja ”lihan” tuomio, jonka näkeminen ja käytäntöön soveltaminen johtaa elämään kokonaan Jeesukselle. Siihen tarvitaan uskoa ja uskallusta, sillä ristin ottaminen ei ole koskaan helppoa mukavuudenhaluiselle ihmiselle.

Mitä tapahtuisikaan, jos sanoma vanhan ihmisen ja lihan tuomiosta ristillä saisi johtaa uskovat kuolemaan yhä enemmän itselleen, synnille ja maailmalle sekä antamaan itsensä kuolleista eläviksi tulleina Jumalalle! Ei ole sattumaa, että pitkäperjantai, pääsiäinen ja helluntai ovat tässä järjestyksessä. Risti on todellakin lähtökohta uuteen elämään.


Martti Ahvenainen


51

Helluntaiseurakuntien jäsenkehityksessä pientä virkistymistä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja