Koditon Jeesus

Evankeliumien mukaan Jeesus oli koditon, vailla vakituista asuinpaikkaa. Elämän alussa Jeesuksen koti ja syntymä­paikka oli eläinten talli, koska perhe ei mahtunut mihinkään majataloon (Luuk. 2:7). Egyptin pakolais­matkan jälkeen Jeesus asui vanhempiensa kodissa Nasaretissa. Jeesus-nuorukainen vieraili paljon kotikaupunkinsa Nasaretin synagogassa, jossa hän samalla oppi lukemaan ja pääsi tutustumaan pyhiin kirjoituksiin. Hänen vanhempansa Joosef ja Maria, jotka olivat hurskaita juutalaisia ja noudattivat Mooseksen lakia ja säädöksiä, vierailivat myös säännöllisesti Jerusalemin temppelissä (Luuk. 2:42).

Jeesus oli rakentajan poika ja itsekin rakentaja. Erään kerran Jeesusta halveksittiin hänen koti­kaupungissaan ky­syen: ”Eikö tämä ole se rakentajan poika?” (Matt. 13:55.) Perimätieto mainitsee, että Jeesus oli Joosefin kanssa rakentamassa Galileas­sa. Todennäköisesti hän oli rakentamassa aikanaan myös ala-Galileassa Zipporin (Diokesarea) kaupunkia, joka oli tuohon aikaan Galilean pääkaupunki.

Julkisen toiminnan vuodet

Kun Jeesus kerran osasi rakentaa, miksei hän alkutöikseen rakentanut itselleen pientä yksiötä Nasaretiin tai myöhemmin sekä Kapernaumiin että Jerusalemiin? Jostain syystä Jeesus valitsi toisin ja – suomalaisittain katsottuna – oli koditon. Tämän hän itsekin totesi eräälle tuntemattomalle miehelle näin: ”Ketuilla on luolansa ja taivaan linnuilla pesänsä, mutta Ihmisen Pojalla ei ole, mihin päänsä kallistaisi” (Luuk. 9:58).

Julkisen toimintansa aikana Jeesus asui ystäviensä kodeissa. Kapernaumissa hän asui toden­näköisesti Pietarin kodissa. Kun kaupungissa tehtiin arkeologisia kaivauksia, löydettiin juoma-astia, keraaminen kuppi, jossa oli merkintä ”Jeshua”. Merkintä näyttäisi viittaavan Nasaretin Jeesuksen. Varmaa on se, että Jeesus asui julkisen toimintansa aikana juuri Kapernaumissa, onhan Raamatussa maininta, että Kapernaum oli hänen kotikaupunkinsa (Matt. 9:1).

Usein Jeesuksen matkat suuntautuivat Juudeaan. Siellä hän asui mitä todennäköisemmin Betaniassa. Betania oli lähellä Jerusalemia, ja siellä asuivat kolme sisarusta Martta, Maria ja Lasarus. Nämä henkilöt olivat Jeesukselle kuin omaa perheväkeä. Se käy ilmi, kun Jeesus herättää Lasaruksen kuolleista (Joh. 11:1–15). Toisaalta Jeesus vietti öitään myös luonnossa. Viimeisen yönsä ennen vangitsemistaan hän rukoili Getsemanen puutarhassa.

Miksi Jeesus oli asunnoton?

Oliko syy Jeesuksen asunnottomuuteen se, että hän halusi käyttää kaiken aikansa ihmisten kohtaamiseen? Tavatessaan ihmisiä hän antoi syntejä anteeksi ja paransi sairaat. Vai oliko Jeesus Kristus asunnoton siksi, että hän keskittyi Jumalan valtakuntaan ja tulevaan uskon päämäärään, taivaaseen? Hän puhui usein kodista, joka meitä jokaista väsynyttä
vaeltajaa odottaa Isän luona. Jeesus lupasi: ”Minun Isäni kodissa on monta asuinsijaa. Jos ei niin olisi, sanoisinko minä teille, että minä menen valmistamaan teille sijaa? Ja vaikka minä menen valmistamaan teille sijaa, tulen minä takaisin ja otan teidät tyköni, että tekin olisitte siellä, missä minä olen.” (Joh. 14:2–3.)

Täällä kylmässä Pohjolassa lämmin koti on suuri siunaus
meille jokaiselle. Kuitenkin on hyvä muistaa Paavalin sanat: ”Ja suuri voitto onkin jumalisuus yhdessä tyytyväisyyden kanssa. Sillä me emme ole maailmaan mitään tuoneet, emme myös voi täältä mitään viedä; mutta kun meillä on elatus ja vaatteet, niin tyytykäämme niihin.” (1. Tim. 6:6–8.)

Olkoon nyt alkaneena vuotena kodeissamme aina tilaa Jeesukselle!

Harri Kröger

Kirjoittaja on juutalaistyön asiantuntija.