Kirjoittaminen ja lukeminen huojentavat mieltä

Amerikkalainen sosiaalipsykologi James W. Pennebaker teki 1980-luvulla kokeen, jossa osallistujat jaettiin kahteen ryhmään. Toista ryhmää pyydettiin kirjoittamaan traumaattisimmista kokemuksistaan mahdollisimman yksityiskohtaisesti ja eläytyen, kun taas toinen ryhmä kirjoitti jostakin neutraalista aiheesta, johon heillä ei liittynyt suuria tunteita. Molempien ryhmien jäsenet jatkoivat harjoitusta neljänä perättäisenä päivänä 15 minuuttia kerrallaan.

Pennebakerin tarkoitus oli tutkia, miten kirjoittaminen vaikuttaa ihmisen hyvinvointiin. Kävi ilmi, että merkittävästi: traumoistaan kirjoittaneiden vointi oli seuraavina kuukausina paljon parempi kuin verrokkiryhmällä. He kyllä kertoivat, että raskaista aiheista kirjoittaminen oli aluksi järkyttänyt heitä, mutta pitkällä aikavälillä heillä oli esimerkiksi paljon vähemmän lääkärikäyntejä kuin neutraaleista aiheista kirjoittaneilla.

Samankaltaisia tutkimuksia on järjestetty myöhemminkin, ja tulokset ovat olleet lupaavia. Ikävien asioiden käsittely kirjoittamalla näyttää tosiaan kohentavan oloa. Tämän tietää toki ilman tutkimuksiakin moni sellainen, joka on tottunut vuodattamaan tunteensa päiväkirjan sivuille.

Oivalluksia itsestä

Tarinoiden voima on tunnettu jo tuhansia vuosia, mutta kirjallisuusterapiasta on alettu puhua vasta 1900-luvulla. Siinä lukemista ja kirjoittamista käytetään tietoisesti toipumisen ja kasvun välineenä. Tekstien kautta voi löytyä kanava omille tunteille, joita on muuten vaikea ilmaista. Menetelmää hyödynnetään yksilöterapian lisäksi erilaisissa kasvuryhmissä esimerkiksi kansalaisopistoissa.

Suomessa järjestetään kirjallisuusterapiaohjaajakoulutusta ammatillisena  täydennyskoulutuksena. Sen käyneillä on yleensä pohjakoulutus sosiaali- ja terveysalalta tai kulttuurialalta.

Ryhmätyöskentely sopii kirjallisuusterapiaan, sillä vuorovaikutus on olennainen osa sen ideaa. Ryhmissä muun muassa luetaan omia kirjoituksia ja annetaan toisille palautetta. Ero luovaan kirjoittamiseen on siinä, että tekstejä ei arvioida taiteellisina tuotoksina. Huomio kiinnittyy siihen, millaisia omaa elämää koskevia oivalluksia kirjoitus- tai lukuprosessin kautta voi saada.

Myös itsenäinen lukeminen ja kirjoittaminen voivat olla terapeuttisia kokemuksia. Niiden etuna on se, että ne ovat helposti saavutettavissa: kirjastot ovat ilmaisia ja paperi halpaa.

Raamattupiirien terapeuttisuus

Kristinuskoa sanotaan kirjauskonnoksi, ja varsinkin protestantit etsivät mielellään neuvoa ja lohtua suoraan Raamatusta. Usko ei syvimmillään ole riippuvainen edes lukutaidosta, mutta mahdollisuus tutkia pyhiä kirjoituksia itsenäisesti on hieno etuoikeus, joka alkaa olla yhä useamman saavutettavissa.

Tietyssä mielessä kirjallisuusterapeuttiset menetelmät ovat kristityille hyvin luontevia: kukapa ei olisi joskus alleviivannut itselle tärkeitä raamatunjakeita tai etsinyt samastumiskohtia Sanasta. Seurakunnissa puolestaan on totuttu kokoontumaan pienryhmiin lukemaan Raamattua yhdessä. Silloinkin, kun pääpaino on opetuksessa, näihin tilanteisiin liittyy usein oman elämän, tunteiden ja ihmissuhteiden reflektointia. Omakohtainen pohdiskelu ja avoin keskustelu syventävät opetusta ja painavat sen tehokkaammin mieleen.

Raamatussa on loputtomasti materiaalia kirjallisuusterapeuttisten harjoitusten pohjaksi. Oheisia harjoituksia voi kokeilla yksin tai ryhmässä.


Säde Loponen

Kirjoittaja on Ristin Voiton toimittaja ja kirjallisuusterapiaohjaaja

Harjoituksia

Tajunnanvirtaa

* Tämä harjoitus sopii vaikkapa säännöllisen raamatunlukuohjelman tueksi. Lue jokin katkelma Raamatusta. Aseta sen jälkeen kello herättämään 5–15 minuutin päähän ja ryhdy kirjoittamaan kaikesta, mitä mieleesi nousee lukemasi pohjalta. Älä sensuroi äläkä pysähdy miettimään sanavalintoja, vaan pidä kynä koko ajan liikkeessä. Kirjallisuusterapeuttisissa harjoituksissa aika on usein tarkoituksella lyhyt, jotta ohitetaan itsekritiikki. Pysähdy lopuksi lukemaan tekstisi ja mieti, mitä se kertoo sinusta. Ryhmässä on mielenkiintoista vertailla, miten erilaiset elämäntilanteet vaikuttavat siihen, millaisia tunteita tai kysymyksiä sama teksti herättää.


Lapsuuden 10 käskyä

* Mieti kasvuympäristöäsi ja kirjoita sen 10 käskyä. Ne voivat olla sellaisia, jotka ilmaisiin sinulle selkeästi (”pidä huoneesi siistinä”), mutta yhtä hyvin sellaisia, joiden vaistosit olevan voimassa ilman että kukaan sanoi niin (”älä ole kenellekään vaivaksi”). Usein juuri jälkimmäiset ovat kiinnostavimpia. Kun saat listan täyteen, katso sitä kriittisesti. Mitä ajattelet käskyistä nyt? Mitkä niistä haluat pitää ja mitkä hylätä? Mitä käskyjä noudatat huomaamattasi edelleen, vaikka ne olisivat haitallisia?

Oma psalmi

* Kirjoita psalmi, jossa kuvaat tuntojasi yhtä rehellisesti kuin psalminkirjoittajat konsanaan. Harjoitus helpottuu, kun poimit psalmeista itseäsi puhuttelevia sanoja tai säkeitä oman tekstisi lähtökohdaksi. Voit myös halutessasi koota koko psalmin valmiista sanoista ja katkelmista, jotka asettelet uudenlaiseksi kokonaisuudeksi.


Kirje Jumalalle

* Kirjoita kirje Jumalalle jostakin mieltäsi vaivaavasta aiheesta. Kun saat sen valmiiksi, kirjoita vastaus, jonka kuvittelisit saavasi, jos Jumala todella vastaisi. Lopuksi kirjoita sellainen vastaus, jonka toivoisit saavasi. Harjoitus ei todennäköisesti tuota profeetallisia viestejä, mutta se paljastaa jotakin olennaista omasta jumalakuvastasi ja siitä, mitä syvimmiltään kaipaat.