Kahden maan kansalaisia - Kristitty on kutsuttu edustamaan taivasta maan päällä, kotimaa odottaa taivaassa

"Uuden testamentin todistus on, että tuosta pelastuksen hetkestä eteenpäin ihmisen sisäinen maailma, jossa Pyhä Henki nyt asuu, alkaa odottaa uuden, paremman maailman tulemista. Me tiedämme, että ajallinen matkamme on pisimmilläänkin lyhyt", Petri Mäkilä kirjoittaa.
"Uuden testamentin todistus on, että tuosta pelastuksen hetkestä eteenpäin ihmisen sisäinen maailma, jossa Pyhä Henki nyt asuu, alkaa odottaa uuden, paremman maailman tulemista. Me tiedämme, että ajallinen matkamme on pisimmilläänkin lyhyt", Petri Mäkilä kirjoittaa.

”Jalat pidän mullassa maailman, katseellani taivasta tavoitan –– ”, laulaa Pekka Simojoki laulussaan Kahden maan kansalainen

Laulun sanat kuvaavat hyvin kristityn asemaa kahden ulottuvuuden, näkyvän maailman ja tulevan maailman välillä. 

 

Uudestisyntyessämme me pelastumme pimeyden vallasta. Jumala siirtää meidät tuolloin oman Poikansa valtakuntaan.1 Pelastuksessa tapahtuu totaalinen kotipaikan muutos. Valtakunta vaihtuu toiseen. Jumalan valtakunta, johon meidät siirrettiin, onkin tullut meihin. 

Jeesus sanoi, että Jumalan valtakunta on meissä sisäisesti.2 Paavali kuvaa samaa asiaa efesolaisille: ”Jumala on herättänyt meidät yhdessä hänen kanssaan ja asettanut yhdessä hänen kanssaan istumaan taivaallisiin Kristuksessa Jeesuksesa.”3 Muutos on valtava. Me, jotka Paavalin mukaan ennen olimme luonnostamme vihan lapsia, olemmekin nyt armosta pelastettuja uskon kautta, ja meidät on tehty eläviksi Kristuksen kanssa.

 

 

       He olivat vieraita ja muukalaisia maan päällä.

 

Uuden testamentin todistus on, että tuosta pelastuksen hetkestä eteenpäin ihmisen sisäinen maailma, jossa Pyhä Henki nyt asuu, alkaa odottaa uuden, paremman maailman tulemista. Me tiedämme, että ajallinen matkamme on pisimmilläänkin lyhyt. Lauluntekijän sanoin: ”Mä muukalainen olen täällä maassa murheiden. On kotimaani tuolla, yllä tähtein pilvien.” 

Tämän kokivat myös Vanhan liiton pyhät. Hekin katselivat kohti jotain tulevaa, josta heillä ei ollut selkeää kuvaa. He vain kulkivat kuuliaisina Jumalan avaamissa askelissa. Heprealaiskirjeen kirjoittaja kertoo Aabrahamista, uskomme isästä, joka kutsuttiin lähtemään omasta maastaan kohti luvattua maata. Ja vaikka hän pääsi lupauksen maahan, hän eli niin kuin vieraassa maassa. Se johtui siitä, että Aabrahamkin odotti jotain vielä suurempaa tulevaksi, nimittäin kaupunkia, jonka suunnittelija ja rakentaja on Jumala.4 

Aabrahamista ja hänen jälkeläisistään sanotaan, että uskossa he kaikki kuolivat eivätkä saaneet sitä, mikä oli luvattu. Mutta he olivat nähneet Jumalan avaaman päämäärän kaukaa ja olivat sitä sydämissään tervehtineet.5 Tämä asetelma antoi heille sisäisen todistuksen siitä, että he olivat vieraita ja muukalaisia maan päällä. 

Tultuamme uskoon meidänkin sydämiimme on annettu todistus siitä, että Jumalalla on varattuna meitä varten paljon enemmän kuin se, mitä me eläessämme maan päällä näemme ja koemme. Se on jotain, ”mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mikä ei ole ihmisen sydämeen noussut, minkä Jumala on valmistanut niille, jotka häntä rakastavat”.6 Siitä meille antaa todistuksen Jumalan Henki koska juuri sitä varten hänet on meille annettu: ”Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, jotta tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut.”7 

 

Olemme pyhiinvaeltajia ja muukalaisia tälle maailmalle. Meidän yhteiskuntamme, siis kotimaamme, on taivaissa, josta odotamme Herraa Jeesusta palaavaksi. Olemme siis taivaan kansalaisia, jotka kuljemme lyhyen ajan maan päällä, koska maailma elää vielä langenneisuuden vallan alla. 

Paavali kutsuu sielunvihollista ”tämän maailman jumalaksi”. Juuri siksi niin usein koemme olomme vieraaksi täällä. Uskova ei tunne oloaan kotoisaksi siellä, missä synti hallitsee. Tiedostamme myös oman kuolevaisuutemme. Siksi meitä varoitetaan kiinnittämästä katsettamme näkyviin, sillä ne ovat vain ajallisia asioita. Sen sijaan meidän tulee kiinnittää katseemme näkymättömiin, sillä ne asiat ovat iankaikkisia.8 

Paavali tiedosti oman aikansa lyhyyden ja maallisen majansa haurauden. Hän kuitenkin näki sen taakse ja sanoi: ”–– vaikka tämä meidän maallinen telttamajamme hajotetaankin, meillä on taivaissa Jumalan valmistama asunto, ikuinen koti, joka ei ole käsin tehty.”9 

Paavalin mukaan niin kauan kuin olemme pukeutuneena tähän ajalliseen ruumiiseen, joka on kuolevaista lihaa ja verta, me huokailemme ahdistuneita ja koemme alastomuutta. Siksi kaipaamme pukeutua taivaalliseen majaan, jolloin meitä ei enää ”havaita alastomiksi”.10 Tulee päivä, jolloin Jumalan elämä nielee kaiken sen, mikä on kuolevaista. Ja sitä varten Jumala on meidät valmistanut ja antanut meille vakuudeksi siitä Henkensä asumaan meihin. 

 

Tulevaista odottaessamme olemme kuitenkin täällä maan päällä, eikä meidän tule pyrkiä täältä pois. Kun Jeesus rukoili opetuslastensa puolesta ennen kärsimystään, hän sanoi: ”En rukoile, että ottaisit heidät pois maailmasta vaan että varjelisit heidät pahasta. He eivät ole maailmasta, niin kuin en minäkään ole maailmasta. –– Niin kuin sinä olet lähettänyt minut maailmaan, niin olen minäkin lähettänyt heidät maailmaan.”11 

Odottaessamme Herramme ja Jumalamme ilmestymistä meidät on kutsuttu ja lähetetty tämän maailman ja ajan keskelle olemaan suolana ja valona. Ei ole sattumaa, että elämme juuri tätä aikaa ja tätä hetkeä. Jumalalla on ollut suunnitelma jokaisen meidän elämällemme jo ennen maailman perustamista: ”Kristuksessa me olemme saaneet perintöosan, niin kuin oli ennalta määrätty hänen suunnitelmassaan ––.”12 

Vanhurskautettuina ja Jumalaa rakastavina kaikki vaikuttaa parhaaksemme, sillä meidät on kutsuttu Jumalan oman suunnitelman mukaan osalliseksi Jumalan elämästä.13 Juuri tähän aikaan meidät on asetettu tekemään hyviä tekoja antaaksemme maailmalle todistuksen Kristuksesta ja hänen sovitustyöstään ihmisen pelastukseksi. Jo pakkosiirtolaisuudessa olleille juutalaisille profeetta Jeremia antoi kehotuksen: ”Ja tavoitelkaa sen kaupungin parasta, johon minä olen teidät siirtänyt, ja rukoilkaa sen puolesta Herraa, sillä sen hyvinvointi koituu teidänkin parhaaksenne.”14 

Jumala siis käski kansaansa rukoilemaan Babylonin puolesta ja tavoittelemaan sen parasta. Samalla periaatteella mekin, vieraina, muukalaisina, toimimme siunaukseksi kansalle, maalle, kaupungille tai mille tahansa alueelle, johon Jumala on meidät asettanut. 

 

Olemme maailmassa Jumalan tahdosta, mutta emme ole maailmasta. Kuninkaamme on Jeesus Kristus ja valtakuntamme on taivaallisissa. Kristittyinä kohdatessamme aikamme haasteet, jotka pyrkivät hajottamaan Jumalan luomistyön peruspylväät, me tuomme esille Jumalan valtakunnan, siis tulevan maailmanajan, evankeliumin voiman, joka on kätketty Kristuksen kuolemaan ja ylösnousemukseen ja josta me olemme päässeet osallisiksi uskon kautta. 

Saamme olla kiitollisia Jumalalle maastamme ja kansastamme. Odottaessamme taivaallisen isänmaamme ilmestymistä toimikaamme rakkaudessa ajallisen isänmaamme hyväksi.

 

 

Petri Mäkilä

 

 

Kirjoittaja on Ristin Voitto -lehden päätoimittaja. 

 

Viitteet: 1) Kol. 1:13. 2) Luuk. 17:20–21. 3) Ef. 2:6. 4) Hepr. 11:8–10. 5) Hebr. 11:13. 6) 1. Kor. 2:9. 7) 1. Kor. 2:12. 8) 2. Kor. 4:18. 9) 2. Kor. 5:1. 10) 2. Kor. 5:3. 11) Joh. 17:15–18. 12) Ef. 1:11. 13) Room. 8:28-30. 14) Jer. 29:7. 




40/201

Ristin Voiton verkkosisältö nyt Ajassa-lehdessä – diginäköislehti päivittyy toistaiseksi tutulle paikalle ristinvoitto.fi:hin
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan