Itsepuolustuskurssi syntiä vastaan - Synnin tuhovoima näkyy ihmisen suhteessa Jumalaan, toiseen ihmiseen, omaan itseensä ja luomakuntaan

Lassi Mäkinen 

(1.3.2023) Jumala loi kaiken shalom-tilaan. Vallitsi täydellinen rauha, turva, hyvinvointi, terveys ja eheys. Syntiinlankeemuksessa tämä rikkoutui, ja yhä edelleen synti rikkoo Jumalan luomistyötä. Synnin tuhovoima näkyy ihmisen suhteessa Jumalaan, toiseen ihmiseen, omaan itseensä ja luomakuntaan.  

Synti ei ole mikä tahansa ”haaste”, vaan vakava uhka, joka erottaa ihmisen Jumalasta ja johtaa kuolemaan. Tämä voi tarkoittaa hengellisesti kuollutta tilaa, jossa ihminen ei tunne Jumalaa eikä tunnista eikä tunnusta syntisyyttään. Synnin seurauksena meissä ihmisissä voi jo eläessämme kuolla toivo, ilo, myötätunto, omatunto, moraali tai koko ihmisyys. Lopulta synti johtaa ikuiseen kuolemaan eli kadotukseen, jossa ihminen on tuomittu eroon Jumalasta.  

Uuden testamentin kreikankielisissä alkuperäisteksteissä synti-sanaa kuvataan moni-ilmeisemmin kuin suomen kielessä. Synti merkitsee paitsi rikkomista Jumalaa vastaan myös lain rikkomista, oikeiden asioiden kiertämistä, liukastumista, kompastumista, tieltä eksymistä, tottelemattomuutta, väärin kuulemista, sopimuksen rikkomista, väärämielisyyttä tai maalin ohi ampumista.  

Suhtautumisessa syntiin on kaksi ääripäätä. Voimme ajautua lain alle ja etsiä syntejä suurennuslasin kanssa. Valvonta ja pelko ovat läsnä vahvemmin kuin armo ja anteeksiantamus. Toisaalta voimme ajautua siihen, että kaikki on suhteellista, emme osaa, halua tai uskalla puhua synnistä, ja parannuksenteon tilalle on tullut yleinen suvaitsevaisuus.  

Tässä artikkelissa on muutamia ajatuksia siitä, kuinka voimme puolustautua syntiä vastaan.  

Tarkastele syntiä laajemmasta näkökulmasta  

Kautta aikojen kristillisissä yhteisöissä on pohdittu, mikä on syntiä. Lopputuloksena saattaa olla ”syntilistoja”, joilta löytyy milloin mitäkin asioita, ilmiöitä, tekoja, sanoja, jopa yksittäisiä esineitä tai vaatekappaleita. Sen sijaan, että yrittäisimme jatkuvasti määritellä, onko jokin asia syntiä, on hyödyllistä tarkastella Raamatun valossa, mitä synti oikeastaan on.  

Synti on epäuskoa. Jeesus itse sanoi oppilailleen: ”Synti on siinä, että ihmiset eivät usko minuun.”1 Paavali kehotti olemaan loukkaamatta toisia ja säilyttämään oman uskon Jumalan edessä. Hän lisäsi: ”Kaikki, mikä ei perustu uskoon, on syntiä”.2  

Synti on vääryyttä. Johanneksen kirje opettaa, että ”kaikki vääryys on syntiä”.3 Jos suunnittelemme, tavoittelemme ja teemme jotain sellaista, mikä on väärin, niin todennäköisesti teemme syntiä.  

Synti on laittomuutta. ”Jokainen, joka tekee syntiä, syyllistyy laittomuuteen, sillä synti merkitsee Jumalan lain rikkomista.”4  

Synti on orjuutta. Jeesuksen kuulijat hämmästyivät, kun Jeesus sanoi jokaisen syntiä tekevän olevan synnin orja.5 Pahimmillaan synti vie ihmiseltä elämänhallinnan, oman tahdon ja itsekunnioituksen. Pietari käytti värikkäitä sananlaskuja kuvaillessaan ”turmeluksen orjana” elävää ihmistä: koira palaa oksennukselleen, ja pesty sika rypee rapakossa.6 Myös Paavali diagnosoi viiltävän terävästi synnin kahlitsevan vaikutuksen: ”En tee sitä hyvää, mitä tahdon, vaan sitä pahaa, mitä en tahdo.”7 

Tiedosta vihollisen luonne ja toimintatavat  

Kun Raamattu kuvaa Paholaista, mitään ei jää arvailujen varaan. Saatanan ainoa tehtävä on varastaa, tappaa ja tuhota.8 Kun sielunvihollinen kiusaa, hän ei halua antaa meille iloa, toivoa, lohtua, ymmärrystä eikä myötätuntoa. Kiusausten keskellä yleensä unohdamme tämän.  

Paholainen on aktiivinen ja aggressiivinen. Jaakob vertasi kirjeessään häntä ärjyvään leijonaan, joka kiertää ympäri ja etsii saalista.9 Tällaisen pedon kanssa ei voi neuvotella, sitä ei voi lähestyä, silitellä eikä kesyttää. Sitä täytyy vastustaa, ja kun se tapahtuu Jeesuksen nimessä, pahan täytyy lopulta paeta.10  

Jeesus muistutti, että Paholainen on valehtelija ja valheen isä, jolle totuus on täysin vierasta.11 Saatana saa synnin aina näyttämään paremmalta ja houkuttelevammalta kuin Jumalan tahdon. Hän saa meidät uskomaan, että emme millään voi vastustaa kiusausta. Hän saa meidät sinisilmäisesti luottamaan siihen, ettei pieni ja viaton kokeilu haittaa mitään. 

Hän saa meidät itsesäälin vallassa huokailemaan, että ansaitsemme jotain parempaa ja siksi voimme vähän palkita ja hemmotella itseämme. Langettamalla meidät hän haluaa murtaa hengellisen selkärankamme ja saa meidät – taas itsesäälin vallassa – luovuttamaan: kun kerran on langettu, niin antaa mennä koko rahan edestä. Lopuksi hän vielä syyttää.  

Kaikki edellä mainitut ajattelu- ja toimintatavat perustuvat Saatanan valheisiin.  

Synti voi olla houkuttelevaa mutta johtaa kuolemaan – Jumala sen sijaan antaa elämän. Kiusausta voi vastustaa. Emme selviä ”pienistä kokeiluistamme”. On parempi antaa Jumalan palkita kuin palkita itse itsemme. Me voimme pysähtyä ja tehdä täyskäännöksen pois synnistä kohti Jumalaa.  

Tunnista syntiinlankeemuksen käsikirjoitus  

Synti tuli maailman ja ihmisen elämään pian Jumalan luomistyön jälkeen. Syntiinlankeemuskertomuksesta12 voi hahmottaa muutaman selkeästi erottuvan vaiheen, eräänlaisen käsikirjoituksen. 

Ensin käärmeen muodon ottanut Paholainen kysyy naiselta, ”onko Jumala todella sanonut ––”. Paholainen siis kyseenalaistaa Jumalan suunnitelman, tahdon ja määräyksen ja näin asettaa epäilyksen ihmisen sisimpään.  

Toiseksi Paholainen kertoo ihmiselle vaihtoehtoisen totuuden Jumalan varoittavien ja ohjaavien sanojen tilalle. ”Ei suinkaan, on tapahtunut väärinkäsitys, liian tiukka tulkinta. Ette te kuole, vaan…” 

Kolmanneksi Paholainen tekee tarjouksen, joka tuntuu paremmalta kuin se, mitä Jumala antaa. Paratiisin asukkailta ei puuttunut mitään, mutta Paholainen sai yhden ainoan kielletyn puun näyttämään vastustamattomalta kaiken muun hyvän ja sallitun rinnalla.  

Seuraavaksi naisen tekee mieli kokeilla. Onhan puu kaunis ja houkutteleva ja sen hedelmät hyviä syödä. Pisteenä i:n päälle se vielä lisää ymmärrystä. Ohittamaton tarjous!  

Lopulta sekä nainen että mies maistavat puun hedelmää. Loppu on historiaa.  

Lankeemusta seuraa vielä yksi kiinnostava episodi: vastuun pakoilu. Mies ja nainen alkavat hävetä ja pelätä alastomuuttaan, peittävät kehonsa ja piiloutuvat puiden varjoihin. Kun Jumala puhuttelee miestä, tämä syyttää naista. Kun Jumala puhuttelee naista, tämä syyttää käärmettä. Vastuu tottelemattomuudesta ei kuulu kenellekään.  

Meidänkin lankeemuksemme etenevät usein samanlaista polkua: kyseenalaistaminen ja epäilys, valehtelu ja harhauttaminen, sokeus Jumalan antamalle alkuperäiselle hyvälle, vastustamaton houkutus, lankeemus, piilottelu ja oman vastuun pakeneminen.  

Havaitse askelmerkit ennen lankeemusta  

Vuorisaarnassa Jeesus vei opetuksen synnistä uudelle tasolle. Hän korosti, että synti lähtee ihmisen sisimmästä. Aviorikos ei ala vieraiden lakanoiden välissä, vaan ajatusmaailmassamme.13 Voimme ruokkia vihaa sydämessämme jo pitkään ennen kuin se johtaa tekoihin.14 Myös rahan- ja vallanhimo alkavat pienestä ja muille näkymättömästä maailmasta – sydämestä. Meidän tuleekin varjella sydämemme, koska sieltä lähtee koko elämä: ajatukset, toiveet, tavoitteet ja arvot.  

Lankeamistamme edeltää prosessi. Punnitsemme vaihtoehtoja, teemme päätöksiä ja valintoja, selvitämme ja perustelemme niitä itsellemme ja muille. Lopulta hyväksymme ja toimimme. Traaginen esimerkki tästä on Daavidin lankeemus.15  

Jumala oli valinnut Daavidin ja nostanut hänet paimenpojasta kuninkaaksi. Daavid selvisi Saulin vainosta ja kävi voittoisia sotia viholliskansoja vastaan. Hän eli valtavan aineellisen rikkauden ja ihmisten ihailun keskellä. Hänellä oli kuusi vaimoa.  

Mikään näistä ei estänyt häntä lankeamasta syntiin ja putoamasta elämänsä pahimpaan ansaan.  

Kaikki alkoi siitä, kun Daavid näki kauniin naisen eikä päässyt eroon tästä eroottisesta mielikuvasta. Seuraavaksi hän halusi ottaa selvää, kuka tämä nainen on. Sitten seurasi vielä riskialttiimpi päätös pyytää nainen vierailulle. Nämä päätökset johtivat aviorikokseen.  

Kun Batseba tuli raskaaksi, Daavid yritti valheellisin puhein ja teoin peitellä aviorikoksensa jäljet. Panokset kasvoivat kerta kerralta, ja kun mikään ei auttanut, hän lopulta murhautti Urian eturintamassa ja otti Batseban vaimokseen. Kaikissa näissä toimissaan Daavid käytti hyväksi valta-asemaansa kuninkaana.  

Jokaisessa vaiheessa Daavid olisi voinut toimia toisin. Yksi väärä valinta kuitenkin johti toiseen. Vasta Jumalan puhe pysäytti Daavidin ja sai hänet kohtaamaan totuuden.  

Jeesus kehotti monta kertaa oppilaitaan valvomaan. Vain hetkiä ennen kuolemantuomiotaan hän ohjeisti: ”Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen. Tahtoa ihmisellä on, mutta luonto on heikko.”16  

Meidän on oltava hengellisesti hereillä ja tiedostettava heikot kohtamme ja ”korkean riskin” paikat. Jos olemme valveilla, voimme havaita pienet, mutta ratkaisevat päätöksenteon hetket, jotka vievät meitä joko lähemmäs syntiä tai pois siitä.  

Älä totuta itseäsi syntiin  

On järkyttävä tosiasia, että syntiin voi tottua. Raamattu kutsuu paatumukseksi tilaa, jossa ihmisen omatunto ja sisin siedättyy, turtuu ja lopulta kovettuu niin, ettei mikään enää tunnu miltään.  

Exodus-kertomuksessa17 farao oli monta kertaa antamaisillaan luvan israelilaisille mennä uhraamaan Herralle autiomaahan, mutta tuli sitten katumapäälle ja kovensi otteitaan. Lopulta faraon paatumus johti hirvittäviin seurauksiin Egyptin kansan parissa.  

Paavali kirjoittaa efesolaiskirjeessä pimeydestä ja valosta.18 Synti vaikuttaa pimeydessä: siellä toimitaan salassa ja tehdään häpeällisiä asioita. Kristuksen valo paljastaa pimeyden kätköt. Meidän on tultava valoon ja elettävä valossa, koska siellä kasvaa hyvyyden, oikeuden ja totuuden hedelmiä.  

Jos leikimme synnillä, kokeilemme omia tai jopa Jumalan rajoja emmekä halua tunnustaa syntejämme ja tehdä niistä parannusta, voimme ajautua paatuneeseen tilaan. Joskus elämme kaksoiselämää: vaalimme siloista ulkokuorta ja esitämme hurskasta roolia, mutta sisäisessä maailmassamme onkin pimeyttä ja saastaa. Jeesus etsi, kohtasi ja armahti syntisiä mutta tuomitsi ankarin sanoin tekopyhät.19  

Taistele syntiä vastaan Jumalan antamalla varustuksella  

Hengen näkymättömässä maailmassa meistä käydään taistelua, halusimme tai emme, tiedostamme tai emme, uskomme tai emme. Raamatun mukaan vastustajia tässä hengellisessä taistelussa eivät ole toiset ihmiset vaan pimeyden maailman hallitsijat ja avaruuden pahat henget. 

Raamattu kehottaakin meitä pukemaan yllemme Jumalan koko taisteluvarustuksen: vanhurskauden haarniskan, totuuden vyön, alttiuden (tai evankeliumin) kengät, uskon kilven, pelastuksen kypärän ja Hengen miekan eli Jumalan sanan.20 

Vaikka kamppailu syntiä vastaan on kova eivätkä omat voimamme riitä siihen, Jumala on antanut kaiken tarvittavan avun, tuen, voiman ja varustuksen, joiden avulla selviydymme. 

Kirjoittaja on Espoonlahden helluntaiseurakunnan pastori. 

Viitteet: 1) Joh. 16:9. 2) Room. 14:21–23. 3) 1. Joh. 5:17. 4) 1. Joh. 3:4. 5) Joh. 8:34. 6) 2. Piet. 2:22. 7) Room. 7:19. 8) Joh. 10:10. 9) Jaak. 5:8. 10) Jaak. 4:7. 11) Joh. 8:44. 12) 1. Moos. 3. 13) Matt. 5:28. 14) Matt. 5:21–22. 15) 2. Sam. 11. 16) Matt. 26:41. 17) 2. Moos. 1–15. 18) Ef. 5:8–14. 19) Matt. 23. 20) Ef. 6:12–17. 

Armo ja anteeksianto hoitavat 

Jos lankeamme, meillä on vielä toivoa. Tässä muutama Raamatun lupaus tienviitaksi ja lohdutukseksi meille syntisille.  

• Tämä on minun vereni, liiton veri, joka kaikkien puolesta vuodatetaan syntien anteeksiantamiseksi. (Matt. 26:28)  

• Jos me tunnustamme syntimme, niin Jumala, joka on uskollinen ja vanhurskas, antaa meille synnit anteeksi ja puhdistaa meidät kaikesta vääryydestä. (1. Joh. 1:9)  
• Rakkaat lapset! Kirjoitan tämän teille, jotta ette tekisi syntiä. Jos joku kuitenkin syntiä tekee, meillä on Isän luona puolustaja, joka on vanhurskas: Jeesus Kristus. Hän on meidän syntiemme sovittaja, eikä vain meidän vaan koko maailman. (1. Joh. 2:1–2) 
• Mutta missä synti on tullut suureksi, siellä on armo tullut ylenpalttiseksi. (Room. 6:20) 
• Jeesus kuuli sen ja sanoi: Eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä. (Mark. 2:17)  

(LM)