Sunnuntai 2. lokakuuta.
Nimipäivää viettää Valio

Herran kärsivä palvelija – Jesajan kuvailema kärsijä tulisi olemaan vastaus kansan hengelliseen ongelmaan, mutta vain historia kykenisi paljastamaan hänen identiteettinsä

Uusi testamentti ei jätä mitään epäselvyyttä siinä, että juuri Jeesus Nasaretilainen on Jesajan lupaama kärsivä palvelija. Jeesus tekee sen, mihin Israel ei koskaan kyennyt, Janne Saarela kirjoittaa.
Uusi testamentti ei jätä mitään epäselvyyttä siinä, että juuri Jeesus Nasaretilainen on Jesajan lupaama kärsivä palvelija. Jeesus tekee sen, mihin Israel ei koskaan kyennyt, Janne Saarela kirjoittaa.

Janne Saarela 

Jesajan kirjan luvusta 40 eteenpäin kansalla on tuplaongelma. Ensimmäinen ongelma on  maallinen: kansan pitäisi palata takaisin omaan maahansa. Jumalan vastaus tähän haasteeseen on Persian kuningas Kyyros. Toinen ongelma on hengellinen: kansan synnit tulisi sovittaa, eli jonkun olisi kannettava kansan rikkomukset harteillaan. Jumalan vastaus tähän haasteeseen on mystinen ja paljon keskustelua herättänyt kärsivä palvelija, jonka identiteetti on synnyttänyt runsaasti arvailuja. Katsomme nyt tarkemmin näiden kahden palvelijan rooleja luvuissa 40–55. 

 

Kyyros 

Antiikin Lähi-idän poliittisella pelikentällä tapahtui usein muutoksia. Assyrian valtakunta kaatui vuonna 612 eKr. uuden maailmanvallan Babylonian käsissä. Uusi valtakunta oli kuitenkin lyhytikäinen, koska Persia kaatoi Babylonian vuonna 539 eKr. 

Tämä poliittinen vaihdos onkin yksi Jesajan kirjan hämmästyttävimmistä piirteistä: siinä kun luvun 39 tapahtumat sijoittuvat 700-luvun eKr. loppupäähän, luvussa 40 eletään jo Persian aikakautta 500-luvulla eKr. Kansa on ollut jo pitkään Babylonian pakkosiirtolaisuudessa, jossa se odottaa epätoivoissaan Jumalan toimintaa. Jesaja kykenee antamaan tarkkoja profetioita kauas tulevaisuuteen. 

Vastaus Juudan kansan pakkosiirtolaisuuden päättymiseen olisi idästä saapuva kuningas, joka kulkisi voitosta voittoon: mies, jolle Jumala on antanut vallan.1 Hänen edessään kansat ovat kuin lokaa, jota kuningas tallaa jalkoihinsa.2 Jesaja paljastaa kuninkaan identiteetin suoraan jakeissa 44:28–45:7. Kyseessä on Persian valtakunnan johtaja Kyyros, jonka Jumala on jo edeltä tuntenut. Hänen tehtävänsä on vapauttaa kansa pakkosiirtolaisuuden kahleesta, jotta se voisi jälleenrakentaa Jerusalemin temppeleineen päivineen.

 


      Ristiinnaulitun Messiaan hyväksyminen

      näyttää olevan ylivoimaisen vaikeaa.

 

Ikävä kyllä Israelin kansa vastaa tähän tarjoukseen epäuskolla. Heidän mielestään Jumala ei todellakaan tiedä, mitä on tekemässä, jos hän aikoo käyttää pakanakuningasta suunnitelmiensa toteuttamiseen! Jumala puolestaan vastaa kansan syytökseen melko suorasukaisesti todeten, että ei ole viisasta opettaa isäänsä siitä, miten harrastaa seksiä, tai äitiään siitä, miten synnyttää lapsi!3 

Kansan ei siis ole viisasta lähteä neuvomaan Jumalaa, miten asioita hoidetaan. On kansa asiasta mitä mieltä tahansa, Jumala pitäisi kuitenkin huolen siitä, että Babylonia tuhoutuisi Kyyroksen edessä ja tämä olisi hetki, kun kansan pitäisi tarttua toimeen ja palata takaisin omaan maahansa.4 

Jesajan kirjan ekspertti Rikk Wattsin mukaan Jesajan kirjan tekstin lähempi tarkastelu osoittaa, että Jumalan lupaama uusi eksodus viivästyy, koska kansa vastaa Kyyroksen toimintaan epäuskolla. Vaikka luvun 40 alku lupaa kansalle välittömän toivon, lukujen 56–66 mukaan lupaus ei koskaan itse asiassa täyttynyt. Uuden eksoduksen saapuminen viivästyy, koska Jaakob-Israel – joka on kuuro ja sokea – ei luota Jumalaansa ja päättää jäädä epäuskoon.5 

Kyyroksen antaman luvan nojalla osa kansasta palasi takaisin Jerusalemiin, mutta todellinen vapautusoperaatio jäi täyttymättä. Kansan hengellinen tila on niin huono, että tarvitaan toinen, aivan eritasoinen palvelija, joka sovittaisi Israelin synnit ja saavuttaisi luvatun vapautuksen loppuun. 

 

Kärsivä palvelija 

Siinä missä luvut 40–48 käsittelevät Kyyroksen korottamista ja Babylonian nöyryyttämistä, luvut 49–55 käsittelevät kärsivän palvelijan nöyryytystä ja Jerusalemin korotusta. Koska Israel ei kykene toimimaan uskollisena Jumalan palvelijana, tilalle tulee nousta kansan keskuudesta joku, joka ottaa tämän roolin itselleen. Tästä syystä on mielenkiintoista huomata yksi olennainen yksityiskohta: kun luvuissa 1–39 palvelija-sana esiintyi vain neljästi, luvuissa 40–55 se esiintyy kokonaista 21 kertaa. 

Kuten tunnettu Vanhan testamentin professori John Goldingay on todennut, käsitteestä palvelija on tullut kuin rooli, joka odottaa, että joku täyttäisi sen. Teologisesti ottaen voidaan sanoa, että Israelin jäännös kutistuu kattamaan yhden ainoan henkilön. 

Asia on kuitenkin aiheuttanut tulkinnallisia hankaluuksia, koska tekstissä esiintyy selvästi kaksi erilaista palvelijaa. Ensimmäinen mainittu palvelija on selvästikin Israelin kansa. Tämä palvelija pelkää, se on sekä kuuro että sokea, ja se on Jumalan palvelija vain nimeltä.6 Lisäksi hänen ainoa tehtävänsä on todistaa Jumalan pelastavasta toiminnasta muille.7 

Toinen palvelija on Israelin kansan sijaan yksilö, joka nousisi esiin uskollisesta jäännöksestä. Toisin kuin Israel, hän on totaalisen uskollinen Jumalalle, ja hänen tehtävänsa on uudistaa Israel.8 Lisäksi hän toisi oikeuden kansoille ja toimisi niille valona.9 Kaiken kukkuraksi tämä palvelija tulisi ottamaan kansan kirouksen ylleen ja antaisi itsensä sovitusuhriksi kansan puolesta.10 

Nykytutkimuksessa on melko yksimielisesti nähty luvuissa olevan neljä niin sanottua palvelijalaulua: 42:1–9; 49:1–6; 50:4–9 ja 52:13–53:12. Näissä jaejaksoissa Jesaja puhuu yksilöstä, Messiaasta, joka tulisi olemaan ideaali-Israel. Hänen uskollisen palvelunsa kautta, jonka hän tekee Jumalalle, Israel kykenisi jälleen toimimaan palvelijana ja viemään siunauksen kansoille, juuri kuten Jumalan lupaus Aabrahamille oli ennakoinut.11 Messias-tulkinta käy yhteen juutalaista tulkintaperinnettä edustavien Targumien kanssa, joissa tämä palvelijahahmo tulkitaan nimenomaan Messiaaksi. 

 

Jeesus palvelijana 

Uusi testamentti ei jätä mitään epäselvyyttä siinä, että juuri Jeesus Nasaretilainen on Jesajan lupaama kärsivä palvelija. Jeesus tekee sen, mihin Israel ei koskaan kyennyt. Ei siis ihme, että viittauksia Jesajan tekstiin vilisee kaikkialla Uudessa testamentissa. 

Matteuksen evankeliumissa Jeesuksen kastehetkellä Jumala itse identifioi Jeesuksen kyseiseksi palvelijaksi. Sanoessaan ”tämä on minun rakas Poikani, johon minä olen mieltynyt” jumalallinen ääni viittaa Jesajan kirjan ensimmäiseen palvelijalauluun.12 Lisäksi Israel-teema käy selväksi, kun Jeesus siirtyy erämaahan 40 päiväksi, jossa hän käy lävitse samat koettelemukset kuin Israel, joskin hän selviytyy niistä voittajana. Uusi ideaali ja uskollinen Israel on vihdoin noussut esiin! 

Myöhemmin Jeesuksen julkisen toiminnan yhteydessä Matteus vetoaa neljänteen palvelijalauluun osoittaessaan, että Jeesuksen toiminta sairaiden parantajana täyttää Jesajan antaman ennustuksen.13 Pietari puolestaan lainaa palvelijalaulun seuraavaa jaetta muistuttaakseen kuulijoitaan siitä, miten Kristus on parantanut heidän hengelliset haavansa ristin sovitustyöllään.14 

Todettakoon, että yksikään Uuden testamentin kirjoittaja ei yhdistä sairauksien parantumista suoranaisesti ristintyöhön. Matteus puhuu sairauksista, mutta hän näkee Jesajan ennustuksen toteutuneen jo Jeesuksen palvelutyön aikana. Pietari taas puhuu rististä, mutta hän tulkitsee sen hoitaneen meidän hengellisen sairautemme, synnin. 

Paavali viittaa Jesajan kärsivään palvelijaan useasti Jeesuksesta puhuessaan. Valittaessaan Roomalaiskirjeessä aikalaisjuutalaisten kovapäisyyttä, jonka vuoksi he eivät näe eivätkä ymmärrä Jumalan toimintaa Jeesuksessa, hän viittaa Jesajan omaan kokemukseen ja valitukseen ”kuka uskoo meidän sanomamme?”.15 Ristiinnaulitun Messiaan hyväksyminen näyttää olevan ylivoimaisen vaikeaa. Saman kirjeen 15. luvussa Paavali selittää saarnanneensa ainoastaan siellä, missä seurakuntia ei vielä ole perustettu. Tukeakseen toimintaansa apostoli lainaa kärsivä palvelija -tekstiä, jonka mukaan kansat tulevat kuulemaan sellaista, mistä eivät ole aiemmin kuulleet.16 

 

Uusi exodus 

Jesajan kirjassa on kuitenkin yksi erityinen jae, johon kaikki neljä evankeliumia tarttuvat: luvun 40 alku, jossa huutavan ääni huutaa erämaassa käskyjä siitä, miten kaikki polut tulisi tasoittaa ja tiet tehdä tasaisiksi, koska Israelin Jumala on nyt palaamassa takaisin kansansa keskuuteen. 

Evankeliumien yksimielisen todistuksen mukaan huutavan ääni erämaassa viittaa Johannes Kastajaan ja takaisin tulossa ollut Herra viittaa Jeesukseen. Toisin sanoen Jesajan kirjassa kesken jäänyt uusi exodus toteutuisi nyt, kun Jumalan Poika saapuu historian näyttämölle.17 

Tästä syystä lukijan ei tarvitse hämmästyä lainkaan havaitessaan, miten Jeesus kerää ympärilleen 12 opetuslapsen joukon symboliksi siitä, että lupausten aika on koittanut – Israel uudistetaan nyt! Mystisellä tavalla kärsivä palvelija ja takaisin palaava Israelin Jumala itse ovat nyt yksi ja sama henkilö. Ei ihme, että tätä pähkinää pureskeltiin vuosisatojen ajan eri kirkolliskokouksissa oikeanlaista kristologiaa määriteltäessä. Jumalan toiminnan voidaan todellakin sanoa yllättäneen! 

 

Kohti uutta taivasta ja maata 

Yksi erityinen teema yhdistää kaikkia profeettakirjoja: niiden eskatologinen eli lopunajallinen odotus on hyvin maanläheinen. Sen sijaan, että profeetat puhuisivat taivaasta, joka tulisi toimimaan Jumalan kansan lopullisena päämääränä, he painottavat kerta toisensa jälkeen uudenlaista ja konkreettista fyysistä maailmaa, josta on kadonnut kaikki vanhaa aikaa kuvaavat asiat, kuten itku, suru ja ennenaikainen kuolema. 

Siinä missä Hesekiel kuvaa tulevaa aikaa uudistettuna luvattuna maana, jossa Jumala asuisi kansansa keskellä uudessa temppelissä (Hes. 40–48), Jesaja odottaa hetkeä, jona Jumala loisi uuden taivaan ja uuden maan (65:17; 66:22). Juuri näihin jakeisiin Ilmestyskirjan kirjoittaja tarttuu kaksin käsin, kun hän kuvaa sanojen toteutumista hamassa tulevaisuudessa (Ilm. 21:1–8). 

Juutalaisessa tulkintaperinteessä syntyi kaksi erilaista traditiota tulevasta maailmasta. Joidenkin oppineiden mukaan kyse olisi täysin uudesta ja vanhan korvaavasta todellisuudesta, kun taas toisten viisasten mukaan kyseessä olisi vanhan luomakunnan uudistaminen, ei täydellisesti uuden maailman tekeminen. Uudessa testamentissa on onneksi yksi tärkeä vinkki, joka auttaa meitä ratkaisemaan tämän pulman. Jeesuksessa taivas ja maa ovat jo yhdistyneet – hänessä Jumala on jo astunut alas ihmiskunnan keskuuteen. 

Erityisesti Jeesuksen ylösnousemusruumis toimii konkreettisena osoituksena siitä, mitä meidän tulisi odottaa. Jumalahan ei tuhoa Jeesuksen ruumista pääsiäisaamuna ja korvaa sitä uudella ruumiilla, vaan kuolleista nousee sama vanha ruumis, joskin rajusti uudistettuna. Jeesus itse on täten ensimmäinen konkreettinen osoitus uuden maailmanajan luonteesta. Johannesta lainataksemme Jeesuksessa uusi luomakunta on jo alkanut (Ilm. 3:14). Siksi ne, jotka ovat hänessä, sanoo Paavali, ovat uusia luomuksia, osa uutta luomakuntaa (2. Kor. 5:21). 

Uudessa taivaassa ja uudessa maassa on ennen kaikkea kyse uudistetusta luomakunnasta. Jumalan tarkoitus on luoda laadullisesti parempi maailmanaika, jossa ei enää tunneta kyyneleitä, kuolemaa, surua, parkua tai tuskaa. Jumala tulee vielä kerran ottamaan koko taivaan mukaansa ja laskeutumaan elämään maan päälle kansansa keskuuteen. Se tulee olemaan Johanneksen mukaan hetki, kun Jesajan näky uudesta taivaasta ja uudesta maasta saisi lopultakin kauan odotetun täyttymyksen (Ilm. 21:1–5). (JS) 

 

Kirjoittaja on Seinäjoen helluntaiseurakunnan nuorisopastori ja IK-opiston opettaja. Kirjoitus on viimeinen osa Jesajan kirjaa käsittelevää tekstisarjaa. 

 

 

Viitteet: 

1) Jes. 41:2–3. 2) 41:25–26. 3) 45:9–10. 4) Jes. 47–48. 5) 42:18–19; 45:9–10; 46:8, 12; 48:1. 6) 41:10; 42:18–19; 48:1. 7) 43:10–12. 8) 42:6–7; 49:6. 9) 49:6. 10) Jes. 53. 11)1. Moos. 12:3. 12) Matt. 3:16–17; Jes. 42:1. 13) Matt. 8:17; Jes. 53:4. 14) 1. Piet. 2:24; Jes. 53:5. 15) Room. 10:16; Jes. 53:1. 16) Room. 15:21; Jes. 52:15. 17) Jes. 40:3; Matt. 3:3; Mark. 1:2–3; Luuk. 3:4–6; Joh. 1:23. 


 



UUTISET