Epätoivoinen huutokin kuullaan

Eräältä perheenäidiltä löytyi isohko kasvain. Tilanne oli päässyt niin pahaksi, että perhe alkoi valmistautua äidin kuolemaan. Aviomies itki silmät päästään miettiessään, miten lapset ja hän pärjäisivät. Päivät kuluivat, ja mies luovutti vaimonsa Jumalalle rukouksessa.

Juuri ennen lääkärintarkastusta äiti huomasi ihmeen tapahtuneen: kasvain oli kadonnut. Lääkärin tekemät testit kertoivat samaa. Mies koki saaneensa vaimonsa takaisin.

Usein rukoilemme, kuten esimerkin aviomies: puramme ahdistustamme Jumalalle.¹ Raamattu lupaa, että ”Herra on lähellä niitä, joilla on särkynyt sydän, ja hän pelastaa ne, joilla on murtunut mieli.”² Vaikka kokisimme itsemme voimattomiksi, voi Jumala vastata yli odotustemme ja yli sen, mitä edes uskallamme toivoa.³

Jumala kuulee salaisuudet

Matteuksen evankeliumissa Jeesus opettaa, että rukouksen ensisijainen tarkoitus on puhua Jumalalle. Siksi hän neuvoo menemään huoneeseen, sulkemaan oven ja rukoilemaan Isää, joka on salassa.⁴ Myös Jeesuksella itsellään oli tapana mennä rukoilemaan yksinäisyyteen.⁵ Hiljainen aika varhain aamulla tai myöhään illalla, rauhallinen huone, metsä tai niitty voivatkin auttaa Jumalan kohtaamisessa.

Kaikilla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta vetäytyä rauhalliseen paikkaan ja yksityisyyteen. Missä siis on se ovi, jonka taakse piiloutua? 1600-luvulla elänyt Madame Guyon kirjoitti kiireisille perheenäideille ”saippuaan sekoitetuista rukouksista”. Salattu paikka Jumalan kanssa voi toisinaan löytyä myös arjen kiireiden keskeltä. Se on ihmissydän, jossa Jumalan Henki liikkuu ja luo elävän yhteyden Isään ja Jeesukseen.

Jeesuksen sanojen mukaan Isä näkee myös sen, mikä on salassa, ja palkitsee rukoilijan.⁶ Eräässä Raamatun käsikirjoituksessa sanotaan Isän palkitsevan salaisen rukouksen julkisesti. Rukoukset voidaankin nähdä Jumalan ja ihmisen välisinä salaisuuksina.⁷ Toisaalta monet salassa sanotut rukoukset koskevat toisia ihmisiä ja niiden vastaus tulee esille hyvin ilmeisesti ja näkyvästi.

Salaisuudet kuulevasta Jumalasta kertoo erään väsyneen ja taakoitetun pastorin kokemus. Kerran Venäjällä käydessään hän alkoi rukoilla erään henkilön puolesta ja laski kätensä tämän päälle. Silloin tämä ihminen kuuli hengessään Jumalan ja pastorin välisen keskustelun ja kertoi vuoropuhelun kulun pastorille. Se oli sama keskustelu, jota pastori oli käynyt salassa Jumalan kanssa useamman vuoden ajan. Tilanteen kautta Jumala vahvisti ja rohkaisi palvelijaansa.

Toisessa tapauksessa isoisä silmäili rukouspäiväkirjaansa. Viisi vuotta aikaisemmin hän oli anonut lempeyttä. Hämmästyksekseen isoisä huomasi rukousvastauksen: Hengen työn luonteessaan. Noiden viiden vuoden aikana sisäisen kovuuden tilalle oli kasvanut lempeyttä ja anteeksiantamisen halua.

Luottamus tuo rohkeuden

”Olisipa lunta”, totesi uskovan perheen 3-vuotias lapsi katsellessaan maisemaa auton ikkunasta. ”Voithan sinä rukoilla Taivaan Isää antamaan lunta”, sanoi isä. Auton takapenkiltä kuului pienen pojan rukous. Isän kädet puristuivat rattiin. ”Älä anna pojan rukousten raueta tyhjiin”, hän rukoili mielessään.

Lumet olivat sulaneet jo aikoja sitten. Kotipihaan tultaessa vastassa oli paljas nurmi. Kotona isä ja lapsi kurkistivat takapihan ikkunasta ja näkivät ihmeellisen maiseman: Taivaan Isä oli lähettänyt lumisateen vain takapihalle. Pienen pojan rukous sai vastauksen.

Jeesuksen opetus rukouksesta liittyy paljolti luottamukseen. Maallinen isä tahtoo lapselleen parasta. ”Kuinka paljoa ennemmin teidän taivaallinen Isänne antaa hyvää niille, jotka sitä häneltä anovat.”⁸ Meidän tulisi siis uskaltaa luottaa Jumalaan lapsenomaisesti.

Millainen on sinun kuvasi Jumalasta? Kuuluuko rukouksen ”puhelinlinjan” toisesta päästä mielessäsi varattua tai viesti: ”Olette jonossa. Olkaa hyvä ja odottakaa”? Pitääkö Jumalalle jättää viesti tai yrittää soittaa joku toinen kerta uudelleen?

Jos olet asunut kaupunkiympäristössä ennen kännyköiden yleistymistä, saatat muistaa, kuinka lapset huutelivat äitiä parvekkeelle tai ikkunaan. Kuului, kuinka ikkunaluukku avattiin ja keskustelu alkoi. Äidin ja lapsen luottamussuhde oli perustana tuolle koko korttelissa raikuvalle lapsen pyynnölle. Toisinaan iltasella alaoven ollessa lukittuna joku saattoi heitellä pieniä kiviä tai lunta varovasti ystävänsä ikkunaan, jotta tämä tulisi avaamaan.

Jeesus kuvasi rukousta samantyyppisesti. ⁹ Eräs menee ystävänsä luo yöllä ja kolkuttaa, kunnes tämä herää. Hän pyytää ystävältään leipää, koska hänellä ei ole antaa syötävää yöllä tulleelle yllätysvieraalleen. Toinen ei tahdo avata ovea, etteivät lapset heräisi. Jeesus kuitenkin kertoo, että vaikkei tapauksen henkilö nouse antamaan ruokaa ystävyyden tähden, hän antaa, koska toinen hellittämättä pyytää.

Kestävyys palkitaan

Tätä on esirukous. Sinulla ei ole, millä auttaa ystävääsi. Tunnet kuitenkin Jumalan, jolla on kaikki tarvittava ja enemmänkin. Voit siis mennä Jumalan ”ovelle” ja pyytää ystäväsi puolesta, mitä tämä tarvitsee.

Eräs perheenäiti teki juuri näin ja pyysi ystäviltäänkin: ”Rukoilkaa, että poikani pääsisi takaisin kotiin.” Hänen poikansa oli jäänyt rikoksen vuoksi ankaraan vankeuteen maassa, jolla ei ollut luovutussopimusta Suomen valtion kanssa. Yhteydenpito oli haasteellista. Alkoi vuosien rukoustaistelu.

Monet kerrat uskova äiti pyysi rukousta poikansa puolesta. Hän taisteli byrokratiaa vastaan ja lähti vankilaankin poikansa luokse. Suomeen palattuaan hän pyysi jälleen rukousta näyttäen pojasta vankilassa otettua valokuvaa. Tilanne näytti mahdottomalta. Jumala kuitenkin vastasi rukouksiin: poika pääsi Suomeen vastoin kaikkia todennäköisyyksiä.

Jeesus opetti samanlaisesta lannistumattomasta rukouksesta vertauksessaan leskestä ja väärämielisestä tuomarista.¹⁰ Sydämetön tuomari antoi lopulta periksi lesken hellittämättömän toiminnan tähden. Jeesus osoittaa Jumalan olevan paljon suurisydämisempi kuin tuo välinpitämätön tuomari. Jumala on kärsivällinen ja auttaa viipymättä, kun uskovat ”yötä päivää” anovat häneltä apua. Valittujen usko ja uskollisuus näkyvät lannistumattomassa rukouksessa. Jumalan armo tulee avuksemme juuri oikeaan aikaan.¹¹

Tiimityötä kannattaa opetella

Esirukousta voi harjoittaa joko yhdessä tai yksin. Yhteisessä rukouksessa vähintään kaksi sopii keskenään anovansa jotakin Isältä. Vastaus on taattu, koska Jeesus on mukana rukouksessa. Keskinäinen yhteys ja sopiminen ovat kuin sinfoniaorkesteri, joka soittaa harmonisesti yhteen. Yhteys Jumalan kanssa on sopusointua hänen tahtonsa kanssa.¹²

Yhteisen rukouksen ei tarvitse olla yksinpuhelua. Sitä onkin verrattu jääkiekkoon, jossa joukkue tekee lyhyitä ja napakoita syöttöjä toisilleen yhteisen päämäärän hyväksi. Valmentaja antaa ohjeita, toiset puolustavat, toiset hyökkäävät, ja tulee vaihtoja. Yhteinen rukous ei ole myöskään sooloilua: siinä tarvitaan hyviä pelinrakentajia. Tämänkaltaista yhteistä rukousta on hyvä harjoitella.

Jumala on jollakin salatulla tavalla sitonut oman tahtonsa tapahtumisen omiensa rukouksiin. Isä meidän -rukouksessakin rukoilemme hänen tahtonsa tapahtumista ja valtakuntansa tuloa. Se on myös rukousta yhteisten asioiden puolesta. Isä etsii rukoilijoita, jotka kääntyvät hänen puoleensa vedoten maan puolesta, ettei tuho kohtaisi sitä.¹³

Esirukousta voidaan kuvata Jumalan laskemana taakkana rukoilijoiden ylle. Esirukoilijat taistelevat¹⁴ rukouksessa, kunnes saavat varmuuden vastauksesta. Rakkaus, myötätunto ja samaistuminen auttavat tehtävässä. Jumala vastaa Sanansa, luonteensa ja (pelastus)suunnitelmansa mukaan. Rukoilija vetoaa näihin. Näkyvä, käsin kosketeltava vastaus saattaa kuitenkin tulla vasta myöhemmin.

Historian esimerkit rohkaisevat

Hyvänä esimerkkinä tästä voidaan pitää Danielin rukousta.¹⁵ Hän huomasi Jeremian kirjasta Herran lupauksen, jonka mukaan Jerusalem olisi raunioina 70 vuotta. ¹⁶ Daniel ei jäänyt vain odottamaan ennustuksen toteutumista vaan alkoi rukoilla, paastota ja etsiä Jumalaa. Hän samaistui kansaansa tunnustaen sen synnit, joilla oli rikottu Jumalan ja Israelin kansan välinen liitto. Samalla hän vetosi Jumalan omaan sanaan, luonteeseen ja liittoon.¹⁷

Daniel pyysi Jumalaa toimimaan hänen itsensä tähden. Rukousvastauksen hän jätti Jumalan armon varaan. Todiste rukouksen kuulemisesta tuli nopeasti. Myös kaikille näkyvä rukousvastaus saapui, kun kansa pääsi muuttamaan takaisin omaan maahansa. Toisessa tapauksessa Daniel odotti vastausta 21 päivää.¹⁸

Nehemian rukous oli hyvin samantapainen. ¹⁹ Molemmat vetosivat myös Jumalan nimeen ja siten hänen kunniaansa. Heidän rukouksensa muistuttavat hämmästyttävästi Jeesuksen kuvausta rukouksesta, johon vastataan.²⁰ Nehemia sai kouriintuntuvan rukousvastauksen viiden kuukauden rukouksen jälkeen.

Walesin herätys (1904–1905) syntyi kymmenen vuoden esirukouksen seurauksena. Herätyksen aikana 100 000 ihmistä tuli uskoon. Myöhemmin Rees Howells (1879–1950) ja Walesin raamattukoulun oppilaat rukoilivat vuosina 1938–1945. Näiden rukousten tuloksista voisi mainita kaksi tapausta: täysin sotaan valmistautumaton Englanti säästyi sodalta 30.9.1938 ja lähes varmalta tuholta 15.9.1940.

Oman maamme pääkaupungissa toimii esirukoilijoiden ryhmä, joka rukoilee eduskunnan puolesta. Joka kaudelle he rukoilevat Jumalalta tiettyä määrää uskovia ja uskoon tulevia kansanedustajia. Jumala on vastannut rukouksiin hyvin täsmällisesti.

Kannattaa siis uskaltautua rukoilemaan. Jumala kestää taivuttelumme, kun anomme häntä auttamaan. Niinhän tekivät myös Aabraham, Mooses ja Paavali. ²¹ Saatat sanoa, ettet ole kuin he. Rukous ei kuitenkaan ole kiinni siitä, kuka rukoilee. Rukouksesi voi olla epätoivoinen ja ahdistunut, kuten lapsettomalla Hannalla. ²² Kuitenkin hän sai ihmeellisen vastauksen Jumalalta, jolle vuodatti sydämensä. Yksilön rukousvastausta seurasi kansallinen herätys.

Sinunkin rukouksellasi on merkitystä.

Viitteet:
1) 1. Sam. 1:15.
2) Ps. 34:19.
3) Ef. 3:20; Mark. 9:24.
4) Matt. 6:5–6.
5) Mark. 1:35.
6) Matt. 6:6.
7) 1. Kor. 14:2.
8) Matt. 7:11.
9) Luuk. 11:5–8.
10) Luuk. 18:1–8.
11) Hepr. 4:16.
12) Matt. 18:19–20.
13) 2. Aik. 7:12–14; Jes. 59:16; Hes. 22:30.
14) Kol. 2:1–2, 4:12.
15) Dan. 9.
16) Jer. 25:11, 29:10.
17) 3. Moos. 26; 5. Moos. 4:25–31, 5:8–10, 30:1–6.
18) Dan. 10:2–3, 12–13.
19) Neh. 1.
20) Joh. 14:13, 15:7, 16.
21) 1. Moos. 18:25; 2. Moos. 32:32.
22) 1. Sam. 1:15.


Matti Niemelä

Kirjoittaja on Joensuun helluntaiseurakunnan johtava pastori.

Esirukouksessa on voimaa!

Jokainen uskova on varmasti kokenut joskus heikkoutta ja taitamattomuutta rukoilijana. Millaiset asiat sinua odottavat, kun vetäydyt hiljaisuuteen? Keskeyttävätkö arjen huolet, harhailevat ajatukset tai itsesyytökset rukouksesi? On hyvä muistaa, että saamme kohdata nekin yhdessä Jumalan Hengen kanssa (Room. 8:26–27; Fil. 4:6–7). Hänen sanomattomat huokauksensa meidän ja muiden puolesta ovat täydellisesti yhtä Jumalan tahdon kanssa. Hän tietää, mitä ja miten kulloinkin on rukoiltava.

Myös esimerkit esirukouksen voimasta auttavat unohtamaan suorituspaineet. Erään kerran ollessani sairaana ihmettelin, kun Jumalan Henki alkoi täyttää minua voimallisesti. Katsoin kelloa ja ymmärsin seurakunnan rukoilevan; oli rukouskokouksen aika.

Toisen kerran seurakunta rukoili omaishoitajan niksahtaneen selän puolesta sunnuntain kokouksessa. Omaishoitaja lähetti viestin: selkä parantui. Yhdeltä ystävältä loppuivat hermosäryt. Erään uskonsisaren puolesta rukoiltiin puhelimessa, koska lääkäri oli diagnosoinut hänellä akuutin sairauden. Rukousta jatkettiin esirukouschatissä kännyköiden välityksellä. Seuraavana päivänä nainen oli terve.

Erään kerran rukoiltiin uudistumista synnin teille joutuneen puolesta. Jo kohta Jumala puhutteli tätä henkilöä unessa ja hän tahtoi uudistua. Rukouksessa on voimaa.