Sunnuntai 1. elokuuta.
Nimipäivää viettää Maire, Gerda, Gerd

Ystäväni osti matkailuauton

Ystäväni kertoi innoissaan uudesta harrastuksestaan. Hän oli pitkän etätyöjakson aikana pohtinut uusia tapoja matkustaa, koska epäili, että lentomatkustaminen on vielä pitkään melkein mahdotonta, eikä ajatus ruuhkaisesta lentokentästä koronan valtaamassa maailmassa muutenkaan houkutellut.

Näistä pohdinnoista syntyi ajatus hankkia oma matkailuauto.

 

Auton pakkaaminen valmiiksi omalla pihalla ilman laukkujen kantamista hotellista toiseen vaikutti yksinkertaiselta ja nerokkaalta. Laukkujen punnitukset lentokentillä liikakilojen pelossa ja autovuokraamojen painajaismaiset neuvottelut vakuutusten omavastuista olisivat historiaa.

Hankintaa tukevia järkiperusteita löytyi siis runsaasti, ja matkustaminen turvallisesti omassa ”majassa” tuntui ratkaisevan kaikki ongelmat. Vapaus kulkea ja yöpyä lähes missä vain itse haluaa kutkutti mukavasti seikkailijan mieltä. Vaimokin oli asiaan varovaisen myönteinen pitkästä osamaksuajasta huolimatta. Kevät pohdintoineen synnytti maahamme jälleen yhden uuden karavaanarin.

 

Uuden harrastuksen kanssa kuhertelu on mukavaa hommaa. Sitä tutkii aihetta lehdistä ja netistä ja katsoo testejä YouTube-kanavalta. Haaveilee, millaisia upeita hetkiä harrastus voikaan tarjota.

Keskustelut muiden harrastajien kanssa antavat vahvistusta omille tunteille. Kiinnostusta pientenkin yksityiskohtien tutkimiseen riittää ihmeellisellä tavalla – esimerkiksi siihen, olisiko katos tai aurinkopaneeli tarpeellinen varuste navigaattorin lisäksi matkailuautoon.

Harrastukset maksavat aikaa ja rahaa, mutta resurssien käyttäminen itselle tärkeään asiaan saa usein hyväksyntää ja jopa kannustusta myös ystäviltä. Nykyään on luvallista ja suositeltavaa elää unelmiaan todeksi, kun siihen on mahdollisuus.

 

Kaverini karavaanariesitelmää kuunnellessani ihastelin hänen ylipursuavaa innostustaan. Aitoa innostusta on mukava katsella ja kuunnella. Mieleeni tuli ajatus, voisiko seurakunta ja Jumala olla meille ”uusi harrastus”. Mitä jos seurakunnassa käyminen olisi kuin uusi intohimo? Kiinnostus hengelliseen kirjallisuuteen ohjaisi kohti kirjastoa ja Spotify tarjoaisi kuunneltavaksi vain ylistysmusiikkia? Sydän vaatisi sijoittamaan rahaa seurakunnan evankelioivaan työhön ja ainakin kolme kertaa viikossa olisi ”pakko” päästä kokoukseen, koska se olisi voimahetki, joka auttaisi jaksamaan arjessa?

 

Jumala on antanut meille elämän sekä vapauden nauttia siitä. Kiinnostuksemme kohteet näkyvät valinnoissamme, ja asiat, jotka meitä kiinnostavat, saavat meidän aikamme ja varamme. Ajankäyttömme ei tarvitse olla joko–tai vaan pikemminkin sekä– että. On hyvä nauttia elämästä myös harrastusten välityksellä, mutta voisiko elämässä olla kuitenkin tilaa myös käytännön tasolla hengellisille asioille?

Oletko sinä tämän kesän golf- tai retkeilijäevankelista? Asiastaan innostunut kertoo yleensä kokemuksistaan myös toisille, ja innostus voi jopa tarttua. Maailman paras asia odottaa lisää uusia innokkaita harrastajia.

 

Mika Korkatti

 

Kirjoittaja on Hyvä Sanoma ry:n johtoryhmän jäsen.



UUTISET