Ymmärrystä etsivä usko johtaa syvempään Jumalan tuntemiseen

"Credo ut intelligam.” Tämä oli Iso Kirjan raamattulinjalla ensimmäinen tajuntaani iskeytynyt lause. Se räjäytti maailmani siinä määrin, että raapustin sen myös oman Raamattuni sisälehdelle.

”Ymmärrystä etsivä usko.” Minäkin halusin ymmärtää, miksi uskon ja keneen uskon. Halusin kyseenalaistaa ja arvioida kriittisesti asioita, joita olin ottanut vastaan yksiselitteisinä Raamatun totuuksina ja oppeina. Kaipasin vanhan lisäksi uutta ja tuoretta kosketusta Jumalaan. Ymmärsin, että väylänä siihen toimii hengellinen kasvu ja Jumalan todellinen tunteminen, mutta kesti kauan ennen kuin käsitin, että se vaatii myös kriittistä arviointia ja järjellistä argumentointia.

Olin aiemmin omaksunut näkemyksen, joka vieroksui järjen ja uskon yhdistämistä tehokkaimpana Hengen tappajana. Minäkin olin yrittänyt polkea Jeesuksen nimessä liiat järjen päätelmät mieleni perukoille. Olin kuitenkin väärässä.

Kristillinen uskomme perustuu Jumalaan, joka on luonut ihmisestä järjellisen olennon. Siksi perusteiden kriittinen tarkasteleminen ei voi viedä pohjaa siltä tiedolta, jonka Pyhä Henki on muuttanut ihmisessä sydämen uskoksi.

Ja mikäli haluamme ihmisten säilyttävän uskonsa ja kutsua uusiakin ihmisiä pelastukseen, meidän tulee etsiä tuoreita tapoja viedä Kristus heidän luokseen. Vaikka vanhassa ajattelutavassa on myös hyvää ja uskomme perustuu traditiolle, meidän tulisi kristittyinä olla uskottavia tässä ajassa, jossa elämme.

Nykyihminen haluaa tietää, miksi hän uskoo. Mahdollisimman väärä vastaus on, että koska aina on uskottu ja tehty näin, asioita ei saa kyseenalaistaa. Valmistumiseni Iso Kirja-opistossa lähestyy. Opiskeluni aikana olen oppinut tuntemaan Jumalaa ja rakastamaan häntä. Se on suurin saavutukseni.

Polku on ollut kivikkoinen, mutta tärkeintä on ollut huomata, että mitä edemmäs pääsen, sitä vähemmän tiedän. Joka askeleella avautunut ymmärrykseni on kuitenkin kasvattanut rakkauttani Jumalaan.

Helluntaiveteraanien ajoittain esiin tuleva alistuva suhtautuminen teologian tekijöihin on huolestuttavaa. Onko pitkän linjan patriarkoilla oikeus käyttää holtitonta retoriikkaa ja kyseenalaistaa metodeja, joilla Jumalan tuntemisesta tehdään uskottavaa ja omaan aikaamme sopivaa?

Tarkoittaako tämä vanhojen tapojen ja tradition unohtamista? Ei, vaan se kutsuu aikamme ihmisiä läheisempään jumalasuhteeseen. Käytännössä tämä tarkoittaa, että humppaa laulavalla kuorolla on yhä oma paikkansa seurakunnissamme, mutta niin on myös sanomarikkaalla rap-musiikilla. Veren evankeliumi ja motivointisaarnat kuuluvat osaksi hengellisiä taisteluharjoituksia, mutta niin kuuluu myös historiallis-kriittinen Jeesus-tutkimus. Älkäämme siis aliarvioiko helluntaikentän erilaisia toimintatapoja, mikäli ne sitoutuvat puhtaaseen evankeliumiin.

Olen kiitollinen laadukkaasta opetuksesta, jota olen Iso Kirja -opistossa saanut. Eteeni on auennut uusi maailma, ja usein kysymykset ovat olleet tärkeämpiä kuin vastaukset.

Ison Kirjan opettajat ovat toimineet tiennäyttäjinä. He eivät ole antaneet suoria vastauksia vaan opastaneet tutkimaan, kysymään ja argumentoimaan. He ovat rohkeasti kokeilleet uusia metodeja ja avanneet uria uudenlaisille tavoille rakastaa ja palvella. Kiitos siitä!


Miriam Schwartz
Keuruu, Iso Kirja -opisto
Seurakuntalinjan ja B.A.-tutkinnon opiskelija