Ylistysmusiikki on yksipuolista
Ylistysmusiikki on liian yksipuolista ja edellyttää jonkinasteista hurmoksellisuuteen vajoamista, jotta se toimisi. Jos jonkun altis sielu antautuu Hengen vietäväksi, nauttii siitä ja kiittää Jumalaa, niin halleluja. Jatkuvaan toistoon perustuva, mantraan rinnastettava ja puuduttava kertosäe saattaa altistaa otolliset sielut kokemaan Hengen – tai ainakin jonkun tuonpuoleisen – läsnäoloa.Nykyisin puhutaan paljon virtuaalisesta
todellisuudesta. Voisiko
liian pinnallinen heittäytyminen
uskomme kohteeseen
kenties johdattaa meidät ”virtuaaliseen
hengen todellisuuteen”?
Olenko varmasti Jumalan sylissä,
kun tällä tavoin ylistän? Vai putoanko
Jumalan sylistä, jos en ylistä?
Vanhempi polvi ei selvästikään
ole täysin vakuuttunut puoli tuntia
kestävien ylistysrupeamien
siunauksellisuudesta, kun niissä
seistaan kädet ylhäällä taivasta
tavoitellen. Monilla seurakuntien
musiikkivastaavilla näyttää olevan
taipumus ylikorostaa ja ihannoida
pitkiä ylistyssettejä vetoamalla
siihen, että ne uppoavat erityisesti
nuoriin aikuisiin.
Nuorissa on tietysti tulevaisuus,
mutta kannatan silti monipuolisempaa
musiikkitarjontaa.
Vladimir Klimenko
Helsinki
51
OSASTOT
Helluntaiseurakuntien jäsenkehityksessä pientä virkistymistä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja