”Voittaja kaatui”

Pikkupoikia juoksi kerran juoksuradalla. Yksi heistä kompastui ja kaatui. Tämä kaatunut pieni kilpailija huusi mahallaan maassa: ”Hei kaverit, oottakaa! Voittaja kaatui.”

Siinä on asennetta meille jokaiselle, jotka kilparadalla juoksemme.

Miten me toimimme, kun meidän rakkaamme kompastuu uskon kilparadalla? Ojennammeko kätemme ja kannustamme eteenpäin? Vai jätämmekö haavoittuneen maahan makaamaan?

Olen tavannut muutamia satoja toisen tai kolmannen polvenseurakuntanuoria, jotka murrosiässä tai myöhemminkin ovat koetelleet seurakunnan ja perheensä rajoja ja kulkeutuneet ”langenneina” maailman kurakoihin. Rinnallakulkijana olen saanut kuunnella heidän tuskaansa. He ovat tarvinneet paljon rohkaisua, esirukousta ja taluttamista, jotta ovat uskaltautuneet takaisin seurakuntaan ja voineet antaa anteeksi heitä tuominneille.

Onneksi meillä on ”majatalo”, Iso Kirja. Siellä nuoremme voivat juurtua Sanaan. Jumalan majatalossa opiskelevat nuoremme ovat myös niitä, joille herätysliikkeemme vastuunkanto jää.


Seija Sakara
Helsinki


51

Helluntaiseurakuntien jäsenkehityksessä pientä virkistymistä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja