Viini on raamatullinen juoma kulttuurista riippumatta

Kiitän Tiina Keskistä asiallisesta vastineesta (RV 31). Hän toteaa, että kirjoituksessani (RV 27) on kapea näkökulma viinin juomiseen.

Kaikki tällä palstalla julkaistut alkoholikirjoitukset ovat olleet suomalaisen alkoholismikulttuurin, syyllistämisen ja jopa pelon värittämiä. Esimerkkinä tästä on Onni Haapalan teksti: ”On järkyttävää ajatella, että uskovat elävät itsekkäästi alkoholia hankkien samaan aikaan kun lähetystyö, nuorisotyö ja lapsityö kärsivät varojen puutetta” (RV 23).

Tämän palstan edustama kapea näkökulma sai minut liikkeelle ja innoitti tuomaan esille täysin eri näkökulman. Sain kirjoituksestani pääosin todella hyvää palautetta, jopa vanhimmistotasolta. Eräs seurakunnan vanhin totesi: ”Kiitän Jumalaa kirjoituksestasi, se on siunannut minua valtavasti.”

Jorma Nieminen totesi kirjoituksessaan: ”Oli erittäin huolestuttavaa lukea tutkimuksesta, jossa nuoremmat ikäluokat eivät enää suhtaudu alkoholinkäyttöön kovinkaan kielteisesti. Jos vielä jotkut pastoritkin sanovat joskus käyttävänsä alkoholia, niin trendi vain vahvistuu, ja siitä ei hyvää seuraa” (RV 26).

Omassa lähipiirissäni on uudestisyntyneitä nuoria helluntailaisia perheitä, joilla on täysin terve suhtautuminen alkoholiin. He käyttävät viiniä, mutta eivät juo sitä humaltuakseen.

Asenteellinen ja oikeassa oleva absolutismi, joka paheksuu Jeesuksen terveen esimerkin mukaista käyttäytymistä, asettuu Sanan ja Jumalan yläpuolelle. Tällöin on vaara, että omista perinnäissäännöistä ja ihmiskäskyistä tulee Jumalan sanan vertaisia, aivan kuten aikanaan fariseuksilla. Tällainen toiminta vain syventää uskovien ja uskosta osattomien välistä kuilua. Näilläkö asenteilla tavoitamme hukkuvan maailman?

En viittaa tässä Tiina Keskisen maltilliseen vastineeseen, vaan yleisesti helluntailiikkeen  keskellä vallitsevaan traditioon sekä asenteisiin, joita alkoholikeskustelu on nostanut esiin.

Keskisen mukaan ”suomalaisessa kulttuurissa alkoholin merkitys on varsin toisenlainen kuin muissa maissa”. Tämä pitää pääosin paikkansa, vaikka nuorten päihteiden käyttö on vähenemään päin, kuten Keskinen itsekin toteaa. Toisaalta Suomi eurooppalaistuu jatkuvasti. Huomionarvoista on myös se, että humalahakuista juomista esiintyy monissa muissakin kulttuureissa ympäri maailmaa.

Keskisen mielestä olisi hämmentävää edustaa viini- ja olutkulttuuria seurakunnassa. Voisiko olla mahdollista, että helluntailaiset ryhtyisivät muokkaamaan kulttuuria suhtautumalla itse terveellä tavalla alkoholiin? Onko absolutismi uskovalle ainoa oikea vaihtoehto? Raamatulla sitä ei ainakaan voi perustella, sillä jonkin asian väärinkäyttö ei sulje pois sen oikeaa käyttöä. Tämä viisaus pätee erityisesti alkoholin suhteen.

Onko alkoholin kielteisten puolien korostaminen ja humalahakuisen kulttuurin paheksuminen ainoa oikea tapa lähestyä asiaa? Mielestäni tällä tavoin vain ylläpidämme itse epätervettä alkoholismikulttuuria. Kannattaisiko meidän tässäkin kohtaa katsoa esimerkkiä Jeesuksen toiminnasta? Hän söi ja joi ihmisten kanssa siellä missä he olivat, ja hän tuli heitä lähelle.

Minun ja mieheni mielestä on hämmentävää, että uskova joutuu häpeämään viinilasin nauttimista – tai pahimmassa tapauksessa tekemään siitä parannusta! Millään herätysliikkeellä tai uskontokunnalla ei ole oikeutta tuomita sitä, kun se tapahtuu terveellä tavalla.

Jo Vanhassa testamentissa puhutaan viinistä ja oluesta. Laki kymmenyksistä kuuluu: ”Ostakaa sillä rahalla kaikkea, mitä mielenne tekee, nautoja, lampaita ja vuohia, viiniä tai olutta (Raamattu kansalle käännös: ´viiniä tai väkijuomaa´) tai muuta mieleistänne, ja syökää ja iloitkaa siellä perheinenne Herran, Jumalanne edessä” (5. Moos. 14:26).


Aino-Maija Riutamaa de Mata ja puoliso Peter Mata
Nurmijärvi