Uskovien alkoholinkäyttö on surullista

Tulin surulliseksi luettuani juttua alkoholin käytöstä (RV 15). Mitä asiaa tällainen kirjoittelu palvelee?

Meidän seurakunnissamme on jo nyt aivan liikaa piiloalkoholismia. Mielestäni pastori Ari Vehosmaan lausunnot antavat sille vain lisää lupaa ja mahdollisuutta. Esimerkiksi nuoret saavat kirjoituksesta rohkaisua omalle alkoholinkäytölleen. Ihminen on mestari valehtelemaan itselleen haluamissaan asioissa, jos saa siihen vielä arvovaltaista tukea.

Alkoholi on myrkky, ja varsinkin nuorille se on helposti tuhoisaa. Oli erittäin huolestuttavaa lukea tutkimuksesta, jossa nuoremmat ikäluokat eivät enää suhtaudu alkoholinkäyttöön kovinkaan kielteisesti. Jos vielä jotkut pastoritkin sanovat joskus käyttävänsä alkoholia, niin trendi vain vahvistuu. Ja siitä ei hyvää seuraa.

Vehosmaa sanoo, että seurakunta ei ole raittiusseura. Ei niin, mutta pääasiassa kristittyjä raittiusseurojen perustajat ovat olleet, ja täysi tunnustus heille siitä.

On totta, että Vehosmaa tai kukaan muukaan ei menetä taivasosuuttaan lasillisesta alkoholijuomaa joskus otettuna. Taivasosuutemme riippuu aivan muista tekijöistä. Totta on sekin, että Raamattu ei kiellä kohtuullista alkoholin käyttöä. Ainostaan juopumisen se kieltää, koska siitä tulee irstas meno. Paavali jopa kehottaa Timoteusta käyttämään vähän viiniä usein toistuvien vatsavaivojen vuoksi, siis lääkkeenä.

Meille nykyuskoville alkoholinkäytöstä ei kuitenkaan ole hyötyä. Meillä on muutakin juotavaa ja lääkkeitä riittävästi. Oikein sanoi Kari Korhonen RV-lehden haastattelussa, että emme hyödy alkoholin käytöstä yhtään mitään.

Keskuudessamme on uskovia, joilla vähäinenkin alkoholin käyttö johtaa suureen alkoholin käyttöön. Entinen alkoholisti ei voi ottaa sitä ensimmäistäkään ryyppyä. Kerran alkoholisti on aina alkoholisti, vaikka olisi ollut kuivilla pitkäänkin. Kyse on muun muassa muuttuneesta aivokemiasta.

Älkäämme me, joille alkoholi ei ole ongelma, antako esimerkkiä niille, jotka ovat heikkoja tässä asiassa. Olemmehan itse heikkoja jossakin toisessa asiassa – kenties ylpeitä, ahneita ja riitaisia. Kantakaamme mieluummin toisten vajavuutta ja pidättykäämme täysin alkoholista.

Mielestäni tähän sopii Paavalin opetus epäjumalille uhratun lihan syömisestä. Paavali koki voivansa syödä epäjumalille uhrattua lihaa sillä perusteella, että todellisuudessa epäjumalia ei ole olemassakaan. On vain yksi elävä Jumala. Kuitenkin apostoli kirjoittaa, että jos joku on heikko tässä asiassa, niin hän ei syö lihaa, ettei kukaan, jonka puolesta Kristus on kuollut, joutuisi turmioon hänen lihan syöntinsä tähden.

Uskon, että Paavali olisi voinut kirjoittaa alkoholista aivan samalla tavalla.

Kokonaan toinen asia ovat ne veljemme ja sisaremme, jotka kamppailevat joskus hyvinkin epätasaista kamppailua alkoholia vastaan. He ansaitsevat kaiken tukemme ja rohkaisumme tässä taistelussa. He ansaitsevat myös kokemuksen, että ovat rakastettuja niin kuin muutkin. Siinä ei kuitenkaan yhtään auta se, että seurakunnan pastori, vanhin tai joku toinen uskova sanoo itsekin joskus ottavansa lasillisen. Eikö hän silloin ole itsekin samassa suossa kuin henkilö, joka sieltä pitäisi ylös auttaa?

En halua kirjoituksellani loukata ketään. En myöskään tuomitse ketään, sillä siihen minulla ei ole varaa eikä mandaattia. Haluan vain, että tämä asia otetaan vakavasti ja pidättäydytään täysin alkoholista.

Täytytään Hengellä ja vaelletaan nöyrästi suoraan taivastietä ontumatta puolelle ja toiselle.


Jorma Nieminen
Laboratorioteknikko
Tampere