Tuntematon Luther

Wittenbergin yliopiston Pyhän Raamatun professori Martti Luther vaati roomalaiskatolisen kirkkonsa uudistumista. Hän julkaisi kirkon anekauppaa vastaan 95 teesiä vuonna 1517.

Uudistumisen sijasta kirkko erotti Lutherin. Sen seurauksena paavin alaisuudesta irtautuivat nykyisin luterilaisina tunnetut kirkot. Jyrkempää uudistusta edustivat kalvinistit eli reformoidut, joka ovat hieman luterilaisia suurempi protestanttinen liike.

Suomalaiset tuntevat hyvin Lutherin nimen mutta hämmästyttävän heikosti hänen opetuksiaan. Suomessa on kuitenkin julkaistu käännöksinä jokseenkin kaikki tärkeimmät Lutherin teokset.

Jopa yliopistossa luennoiva luterilainen teologi saattaa tunnustaa olevansa tietämätön siitä Lutherin teoksessaan Vom Missbrauch der Messe (Messun väärinkäyttämisestä) vuonna 1521 ilmaisemasta käsityksestä, että piispoja ovat seurakunnan vanhimmat. Eipä siis ihme, jos helluntailaistenkin Luther-tietämys sisältää käsityksiä, jotka voisivat saada tuon reformaattorin edelleen pitämään meitä uudestikastajia ”röyhkeinä ja räävittöminä”.

Monet ajattelevat Lutherin olleen tyypillinen herätyssaarnaaja. Itse hän joutui kuitenkin toteamaan, että ”evankeliumin vastaanottanutta ja siihen sitoutunutta seurakuntalaisten joukkoa ei ollut syntynyt edes Wittenbergissäkään”, kuten Kaarlo Arffman kertoo kirjassaan  Mitä on luterilaisuus? (Gaudeamus, 1996.)

Eipä Lutheria tarvitsekaan läksynä lukea. Hän itse kehotti lukemaan Raamattua selitysteosten sijasta. Pöytäpuheissaan uskonpuhdistaja kirjoittaa: ”Sen tähden soisinkin, että kaikki kirjani haudattaisiin maahan yhdeksän kyynärän syvyyteen.” (Tohtori Martti  Lutherin pöytäpuheita. Suom. Eino Sormunen. SLS, 1937.)


Reijo Siipola
Kalajoki