Tiede ja sen tulkinnat

Tapio Lehtonen kirjoitti (RV 50/2016) alkuräjähdyksestä, evoluutioteoriasta ja Raamatun luomiskertomuksesta sekä niiden mukamas näennäisestä ristiriidasta: ”Kyseinen ristiriita on harmonisoitavissa.” Lisäksi hän totesi evoluutiosta ja luomisesta: ”Ne puhuvat samasta tapahtumasarjasta kuin Pyhän Raamatun luomiskertomukset eivätkä kumoa vaan täydentävät niitä.”

Luonnontieteiden havainnot ja tutkimustulokset ovat kuitenkin eri asia kuin niiden tulkinnat. Havainnot eivät ole ristiriidassa Raamatun luomiskertomuksen kanssa, mutta niistä johdetut naturalistiset tulkinnat ovat.

Lehtosen mukaan ”luonnontieteelliset teoriat kertovat seikkaperäisemmin, milloin ja miten Luoja loi universumin ja maapallon elämän monimuotoisuuden”.

Tuskin, ainakaan jos teorioilla viitataan niin sanottuihin virallisesti hyväksyttyihin naturalistisiin teorioihin. Niissähän sana Luoja on ehdottomasti kielletty. Maailmaa pidetään suljettuna luonnonjärjestelmänä, joka on syntynyt olemattomuudesta ei-mistään syystä, eikä sen ulkopuolella ole mitään.

Uskossaan vahvalle, joka ei juurikaan ole perehtynyt naturalistisiin, usein keskenään ristiriitaisiin tulkintoihin universumin ja elämän synnystä, Lehtosen argumentit ehkä riittävät. Opiskelevan nuorison tilanne on kuitenkin toinen. Jo lukiossa ja myöhemmin yliopistossa heidät vakuutetaan niin sanotun makroevoluutioteorian ”kiistämättömästä tieteellisestä totuudesta”. Heille raamatullinen ja naturalistinen luomiskertomus osoittautuvat ennemmin tai myöhemmin toisensa täysin poissulkeviksi vaihtoehdoiksi.

Tutkimukset ovat osoittaneet, että kaksi vuotta yliopistossa riittää siihen, että uskovasta nuoresta tulee naturalisti – ensin ehkä niin sanottu teistinen evolutionisti. Pian hän kuitenkin huomaa, että etuliite ”teistinen” on tarpeeton, sillä teoria toimii paremmin ja uskottavammin ilman teismiä. Ja toisaalta: Luojankaan, jos hän maailman loi, kuten uskon, ei tarvitse ottaa huomioon evoluutiota, paitsi jos siihen luetaan myös monille lajeille elintärkeä sopeutumismuuntelukyky, niin sanottu mikroevoluutio.

Lehtonen vetoaa esimerkiksi fossiilien radiometrisiin iänmäärityksiin todennäköisesti kuitenkaan tietämättä, minkälaisia hataria lähtökohtaolettamuksia ja epävarmuustekijöitä niihin liittyy. Menetelmä ei anna ikää vaan ainoastaan radioaktiivisten aineiden ja niiden hajoamistuotteiden suhdeluvun – ei muuta. Ikä täytyy aina päätellä. Ja jos ikä ei sovi oletusikään, kuten usein käy, se hylätään aina esimerkiksi jonkin ei-toivotun osatekijän läsnäolona eli kontaminaationa.

Todellisuudessa kukaan ei tiedä, miten vanhoja fossiilit ja maapallo ovat. Mutta oppikirjoissa nämä kiusallisuudet tyystin ja tarkoituksella vaietaan.

Ja miten nuori opiskelija voisikaan niistä tietää?


Mikko Tuuliranta
Jyväskylä


51

Helluntaiseurakuntien jäsenkehityksessä pientä virkistymistä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja