Tasa-arvoisesta johtajuudesta

Helluntaipastoreiden ja -teologien ryhmä tarjoili lukijoille ”tasa-arvoista johtajuutta” (RV 23) ja väitti sen olevan uskollinen Raamatulle. Sen sivuilla mainittua johtamismallia ei kuitenkaan näy, ja väite on yritys horjuttaa Raamatun esittämää toista todellisuutta.

Kirjoittajat väittävät, että johtajuudessa patriarkaalisuus eli miesvaltaisuus on syntiinlankeemuksen aiheuttamaa kirousta. Näinhän Raamattu ei tietenkään opeta. Jumala ei Vanhan testamentin eikä uuden liiton aikana pyrkinyt tätä ”kirousta” poistamaan, vaan suorastaan ohjeisti ja toimi sen mukaisesti. Samoin teki pakanain apostoli Paavali seurakuntaa johtavien vanhimpien suhteen.

Kun Jeesus valitsi kaksitoista apostolia miehistä, hän ei tehnyt sitä tasa-arvon tai naisten matkoilla kohtaaman turvattomuuden takia. Apostolien ei kerrota edustaneen Israelin kahtatoista sukukuntaa. He olivat Jeesuksen ja hänen ylösnousemuksensa todistajia (Ap. t. 1:21–22). Heidän esiintymisensä ulottuu heidän elinaikaansa kauemmaksi. Jeesus paljasti heidän istuvan tulevassa valtakunnassa valtaistuimilla ja tuomitsevan Israelin sukukuntia. Näin Jeesus puuttui jo pari tuhatta vuotta aikaisemmin tulevan maanpäällisen valtakuntansa vallanjakoon määräämällä miehet sukukuntien johtoon (Matt. 19:28). Aikaisemmin ilmoitettiin useaan kertaan, että Daavid tulee silloin olemaan koko kansan kuningas (Hes. 37:24–25). Demokraattisiksi tai tasa-arvoisiksi ei näitä päätöksiä voida sanoa.

Valtakunnassa, josta kirous on poistettu, miesjohtoisuus säilyy edelleen ainakin Israelissa. Lisättäköön vielä, että taivaallisen kaupungin, Uuden Jerusalemin, kaksitoista porttia kantavat lähinnä Jaakobin poikien nimiä ja muurin perustukset kahdentoista apostolin nimiä (Ilm. 21:12–14). Tämäkin on halki ikuisuuden kestävä muistutus entisestä miesjohtoisuudesta myös pelastuneelle seurakunnalle.

On harhauttavaa, jos 1. Kor. 11:3:ssa ilmaistut totuudet Jumalan säätämästä kolmesta hierarkkisesta asiasta selitetään pois sillä, että jae liittyy vain naisten hiuksiin ja päähineisiin. Eihän pukeutuminen voi olla kuin kaukaista heijastusvaikutusta Paavalin painottamista totuuksista: ”Tahdon teidän kuitenkin tietävän, että Kristus on jokaisen miehen pää, mies on vaimon pää ja Jumala on Jeesuksen pää.” Nämä totuudet on ilmaistu muuallakin useita kertoja ilman hiuksia ja huntuja. Ei tasa-arvon ajaminen tai pukeutuminen voi olla tärkeämpää kuin Pyhän Hengen ilmaisemat jumalalliset suuret periaatteet.

Aikaisemmassa kirjoituksessani en maininnut sanaakaan pappeudesta, joten ryhmä laittoi suuhuni sanoja, joita en ole käyttänyt. Olisi jo aika lopettaa puhe Junian ja Foiben johtajuudesta, koska Raamatussa siitä ei ole sanaakaan. He olivat seurakuntien palvelijoita, koska Pyhä Henki asettaa palvelijana toimimisen (ergon diakonias) jokaisen uskovan korkeimmaksi päämääräksi (Ef. 4:12). On syytä muistaa sanat: ”'Ei yli sen, mikä on kirjoitettu', ettekä mahtaillen asettuisi kuka kenenkin puolelle toista vastaan” (1. Kor. 4:6).


Olavi Kokkonen
Lahti


51

Helluntaiseurakuntien jäsenkehityksessä pientä virkistymistä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja