Takaisin ”rukouksen pannuhuoneeseen”

Sain kohdata Jeesuksen pelastajana Niilo Yli-Vainion kokouksessa vuonna 1977. Myöhemmin 1980-luvulla olin Katinalan raamattuopistolla talvikurssilla. Katinalan alakerrassa oli pannuhuone, jossa tuolien ääressä polvillaan rukoiltiin Jumalaa.

Oman hengellisen valvomattomuuteni ja ajallisten työkiireiden vuoksi pensistyin myöhemmin uskossani. Suuressa armossaan Jumala kuitenkin uudisti uskoni reilu vuosi sitten. Olin ollut vuoden eläkkeellä ja sisäisesti siinä tilassa, että tunsin olevani hengellisesti kuin kuilun reunalla. Olin jo pitkään ikävöinyt takaisin lähemmäksi Jumalaa, mutta toisaalta  halusin katsella asioita etäämpää. Pelkäsin, etten löytäisi enää paluutietä.

Soitin eräälle evankelistalle ja pyysin esirukousta. Hän sanoi, että voisi kyllä rukoilla puolestani, mutta minun tulisi aloittaa Raamatun lukeminen ja alkaa rukoilla myös itse. Toimin saamieni neuvojen mukaan. Heräsin aamuisin varhain katselemaan auringon nousua ja etsimään Jumalaa, joka on luvannut sanassaan: ”Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä” (Jaak. 4:8). Yhtenä yönä päätin sitten antaa kokonaan sydämeni uudelleen Jumalalalle.

Tämän jälkeen elämässäni alkoi tapahtua isoja asioita. Uskoni lisäksi uudistui seurakuntayhteys ja Israel-rakkaus. Sain myös uusia uskonystäviä.

Entinen työkaverini soitti ja pyysi minua mukaansa hengelliselle tapahtumaviikolle, jonka aiheena oli Jumalan uskollisuus. Julistus siellä oli suoraa puhetta minulle. Itkin kaiken aikaa ihmetellen Jumalan pitkämielisyyttä, armon suuruutta ja rakkautta. Tuon reissun jälkeen olen tehnyt useita matkoja hengellisiin tapahtumiin ja rukousviikoille.

Joissakin vapaakristillisissä seurakunnissa on jopa kuusikin rukouskokousta viikossa. Mutta on niitäkin seurakuntia, joiden jäsenrekisteriin kuuluu satoja ihmisiä, mutta joiden rukouskokouksissa käy vain noin 10–12 ihmistä. Jossakin rukouskokoukset on jo lopetettu, ja lisäksi saatetaan puhua jopa joidenkin seurakuntien ”tyylikkäästä alasajosta”.

Helluntaiherätyksellekin tarvitaan rukouspaikka, jonne voimme kokoontua suurella joukolla useiksi päiviksi rukoilemaan ja etsimään Jumalaa. Opiskelu on suotavaa ja usein välttämätöntäkin, kunhan rukouselämä säilyy elävänä. Jumala kaipaa meitä itseämme. Katselin netistä Ison Kirjan sivuja ja etsin rukousviikkoja. En tunne
Isoa Kirjaa. Onko siellä myös rukousta?


Marja-Leena Sorva
Joutsa, Luhanka