Synti ei lähde ylistämällä

Sanotaan, että vanha koira ei opi uusia temppuja. Olen ollut yli 35 vuotta helluntaiseurakunnassa, ja tänä aikana olen nähnyt ja kokenut monenlaista.

Kun tulin uskoon ja liityin helluntaiseurakuntaan, seurakuntaelämä oli Sanaan ja rukoukseen painottuvaa. Silloin käytiin polvirukoukseen ja useat rukoilivat annettujen rukousaiheiden puolesta. Se toimi minusta tosi hyvin. Yleensä lähdettiin tyytyväisinä kokouksista.

Ylistystä, sellaisena kuin se nykyään käsitetään, ei uskonelämäni alkuvuosina tunnettu. Seurakunnissa käytiin rukouksin viemään asiat Jumalan eteen ja saatiin kokea myös voimallisia vastauksia.

Uskonelämä perustuu ihmisen ja Jumalan väliseen kanssakäymiseen. Tavallinen arkielämä on siinä ratkaiseva tekijä. Jokainen, jolla on vähänkään Jumalan Hengen antamaa ymmärrystä, on varmasti tehnyt jotain sellaista, että tarvitsee Jeesuksen veren puhdistusta vapautuakseen synneistään. Synti ei lähde ylistämällä, vaikka ihminen olisi kokenut minkälaisen tunnekuohun. Synnit on aina selvitettävä elävän Jumalan edessä ja tehtävä niistä parannus.

Jeesus opettaa ja ohjaa meitä yksinkertaiseen rukoukseen: ”Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa: ja sinun Isäsi, joka on salassa, maksaa sinulle. Ja kun rukoilette, älkää tyhjiä hokeko, niin kuin pakanat, jotka luulevat, että heitä heidän monisanaisuutensa tähden kuullaan.” (Matt. 6:6–7.)


Sakari Ahola
Reisjärvi