Keskiviikko 23. kesäkuuta.
Nimipäivää viettää Aatto, Aatu, Aadolf, Adolf

Sisäinen muutos on pitkä ja vaativa matka

Päivi Niemi: Pakon edessä – tarinoita toivottomuudesta ja toivosta. Aikamedia 2021. Nid. 141 s.

 

Päivi Niemen uutuusteos sisältää 14 erilaista tarinaa, joissa useissa kamppaillaan jonkinlaisen ahdistuksen tai pakkomielteen kanssa.

Terapeuttina, työnohjaajana, kouluttajana ja seksuaaliterapeuttina toimiva Niemi on toimittanut aikoinaan hieman samankaltaisen kirjan, Stooreja varjojen maasta (Päivä 2003), mutta juuri ilmestynyt teos on kuin päivitetty versio vanhasta. Ihmiset ovat kärsineet ennenkin tyhjyyden tunteesta, ahdistuksesta ja traumoista, mutta maailman muuttuessa sisäinen myrsky löytää erilaisia kanavia purkautua ulos.

Niemi kirjoittaa esipuheessa, että ”Pakon edessä on kirja toipumismatkalla olevista ihmisistä”. Ja juuri näin on asian laita: rohkeat tarinat ovat kuin todistuspuheenvuoroja, ja ne eivät pääty siirappisesti, vaikka jokaisen henkilön elämässä tapahtuu merkittäviä muutoksia. Tästä syystä kirja onkin niin samaistuttava ja koskettava. Se kuvaa aidosti tätä elämää, jossa ihminen on matkalla jotakin kohti, muttei ole vielä valmis.

Teos pitää lukijan otteessaan, koska teksti soljuu ja tarinat ovat mielenkiintoisia ja napakoita. Lyhyissä luvuissa kyetään pureutumaan suhteellisen hyvin elämän ja kivun syvempiin kerroksiin. Kirjan tarkoitus ei ole sukeltaa ongelmiin tai ihmismieleen tarkan tieteellisen tutkimuksen tai psykologian oppikirjan tavoin, vaan tarjota elämänmakuisia tarinoita, jotka voivat toimia vertaistukena ja tuoda toivoa. Silti kirjan ote on hienovaraisen analyyttinen, kun tarinoiden päähenkilöt itse tulkitsevat tunteitaan, kokemuksiaan ja käytöstään, ja tämä tarjoaa lukijallekin oivalluksia.

Kirjassa käsitellään esimerkiksi kostonhimoa, peli- ja seksiriippuvuutta, perfektionismia ja kiltteyssyndroomaa, vallanhimoa, pakko-oireita, dissosiaatiota, syömishäiriöitä ja seurakunnan keskellä syntyneitä haavoja. Niemi on valinnut kirjan tarinat taitavasti: niissä nostetaan sopivasti kissoja pöydille eikä sorruta stereotypioihin.

Esimerkiksi seksiriippuvuudesta kärsii aktiiviseurakuntalainen – nainen, joka päätyy sänkyyn jopa joidenkin seurakunnassa käyvien miesten kanssa. Tällaisista asioista harvemmin seurakunnassa puhutaan, ja jos puhutaan, se on aina mies, joka erilaisten seksiriippuvuuksien kanssa kamppailee. Lisäksi vaikka seurakuntien tuottamista erilaisista haavoista puhutaan raastavan suoralla tavalla, myös seurakuntayhteisön ja Jumalan tuoma todellinen, hoitava apu tuodaan selkeästi esiin.

Kuten sanottu, kirja on rehellinen ja rohkea. Avoimuus on tarpeellinen asia, mutta mielestäni on viisasta, että kirjan henkilöiden nimet on muutettu. Näin vältetään henkinen strippaus, joka on omiaan tuomaan lisäahdistusta asianomaisille tai sivullisille, koska aiheet ovat niin rankkoja ja arkoja.

Kirjaa on helppo suositella kenelle vain aikuiselle ja kypsälle nuorelle. Soisin sen päätyvän seurakuntatyöntekijöiden lukulampun alle, koska kirjan tarinat muistuttavat siitä, mitä kaikkea ihmisten elämässä on nykyisin meneillään, sekä miten tällaisia ihmisiä ja heidän kipuilujaan voisi lähestyä.

 

Sara Saarela



UUTISET