Seurakunnilla on myös yhteiskunnallinen merkitys

Liikenneviraston teettämien las­kelmien mukaan ihmiselämän hinta Suomessa vuonna 2010 oli 1 918 809 euroa. Lukemassa huo­mioitiin sekä tuotannolliset tulo­jen menetykset että inhimillisen hyvinvoinnin menetykset. Tämä tarkoittaa, että kannattaa tehdä kaikki ne ihmishenkiä säästävät toimet, joiden kustannus on alle tuon summan yhtä säästettyä ih­mishenkeä kohden.

Laskelmien mukaan esimer­kiksi panostamalla 200 000 eu­roa rattijuoppoudesta valistamiseen Suomessa voi välttää yhden liikennekuoleman, joten siihen kannattaa panostaa. Keskikaitei­ta rakentamalla sama vaatisi 2,3 miljoonaa euroa.

Vielä tarkempi mittari tällaisil­le päätöksille olisi DALY-arvo eli terveen elinvuoden arvo. Yleensä yksityiset ja hallitusten terveysva­kuutukset pitävät rajana 50 000 dollaria toimintakykyistä elin­vuotta kohti (DALY), kun ne arvi­oivat, mitkä hoidot terveysvakuu­tuksen tulisi kattaa. Esimerkiksi munuaisdialyysihoidon hinnaksi on todettu 129 000 dollaria elinvuotta kohti.

Osmo Soininvaaran mukaan tällaisia mittareita tarvitaan sii­hen, että määrärahat saataisiin kohdennettua kaikkein hyödylli­simpiin hoitoihin. Ennaltaehkäi­sevässä toiminnassa, kuten syö­päseulonnoissa, panostuksen kattona Suomessa on 60 000 eu­roa tervettä elinvuotta kohden.

Kehitysmaiden terveydenhoi­don resurssit ovat puolestaan niin rajallisia, että monissa maissa voi­daan pienelläkin lisäpanostuksel­la pelastaa ihmisille lisää toimin­takykyisiä elinvuosia.

Vapaakristilliset seurakunnat Suomessa edustavat ratkaisukris­tillisyyttä. Näissä seurakunnissa ihmisiä kutsutaan henkilökoh­taisesti tekemään uskonratkai­su. Vuosittain tuhansia ihmisiä tulee uskoon ja heidän elämän­sä muuttuu. Esimerkiksi polii­sin, vankeinhoidon ja sairaanhoi­don arvion perusteella toivotto­miksi tapauksiksi elintapojensa vuoksi julistettujen ihmisten elä­mä muuttuu. Monet ovat uskoon­tulonsa jälkeen korvanneet jopa pankkilainojen avulla vahinkoja, joita he ovat aiheuttaneet aiem­min rikollisella elämäntavallaan. Monet uskoontulleet ovat myös kouluttautuneet vaativiin yhteis­kunnallisiin virkoihin.

Lisäksi runsaasta nuorisomää­rästään tunnetut seurakunnat ovat lapsi- ja nuorisotyönsä avul­la kasvattaneet sielultaan ehjiä ja terveitä, elämässään hyvin me­nestyneitä kansalaisia kaikenlai­siin yhteiskunnallisiin tehtäviin.

Kun näitä vertaillaan edellä kerrottuun liikenneministeriön teettämään arvioon ihmiselämän hinnasta, seurakuntien toiminta nousee tehokkaimpien tekijöiden joukkoon koko yhteiskunnassa.

Kun esimerkiksi nuori rikol­linen tulee uskoon ja hänen ri­kollinen elämäntapansa vaihtuu vastuulliseen ja tuottavaan elä­mäntapaan, silloin elämän keski­arvossa tämän yhden muuttujan ansiosta koko mediaani muuttuu yhteiskunnallisesti hyödyllisem­mäksi.

Näin laskettuna kyseiset seu­rakunnat ovat hyödyllisimpiä yh­teiskunnan hyvinvoinnin rakentajia. Ja tämän kaiken vapaakris­tilliset seurakunnat tekevät lähes olemattomalla yhteiskunnan tu­ella. Seurakuntien lapsi- ja nuori­sotyö saa vain pieniä avustusva­roja muiden vastaavaa työtä te­kevien järjestöjen joukossa. Usein seurakuntien toiminta jääkin täy­sin lapsipuolen asemaan esimer­kiksi poliittisesti järjestäytynei­siin toimijoihin verrattuna.

Tietenkin seurakunnat teke­vät työtä, jonka pääarvot ovat luonteeltaan iankaikkisia, eikä työn arvoa voi edes laskea rahas­sa. Tässä toteutuu se Raamatun sana, jonka mukaan Jumalaan us­komisesta on hyötyä kaikkeen.

Seurakuntien tehtävä on tuot­taa hyvää aina ja kaikille. Niiden tulee palvella, rohkaista ja ohjata ihmisiä. Seurakuntien tulee olla ihmisten rinnalla kuuntelijana ja toimia esikuvina yhteiskunnassa.

Veikko Kokkonen

Pori