Sana on Sanaa, selitykset selityksiä

Entä Foibe? On ihan eri asia johtaa jonkin osa-alueen työtä seurakunnassa paimenen ja vanhinten alaisuudessa kuin johtaa koko seurakuntaa, joka on paimenen ja vanhinten tehtävä. Heistähän on kahteen kertaan säädös ”mies”. Kun se esiintyy ilman Sanassa olevaa poikkeusta, sillä on opillista merkitystä. 

Naisen alamaisuus miehelle perheessä ja miesjohtajuus seurakunnassa eivät ole syntiinlankeemuksen myötä tullut kirous, jonka Jeesuksen sovitustyö olisi poistanut. Jos niin opetetaan, saatetaan pääapostolit Pietari ja Paavali tosi outoon valoon: eivätkö Raamatun kirjoittajat olleet selvillä perusasioista, syntiinlankeemuksen ja sovituksen lopullisista ulottuvuuksista? Vasta 1900–2000-lukujen teologitko ovat oivaltaneet sovituksen koko sisällön? On varomatonta edes ajatella niin. 

”Tälle kalliolle minä rakennan seurakuntani”, sanoi Jeesus Pietarille. ”Koko Raamattu on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta” (2. Tim. 3:16). ”Pyhän Hengen johtamina ihmiset ovat puhuneet sen, minkä saivat Jumalalta”, sanoo Pietari profeetallisesta Sanasta (2. Piet. 1:21). Apostolien opetus perhe- ja seurakuntajärjestyksestä on Jumalan sanaa, ei vain heidän ”aikahistoriallisia” mielipiteitään. 

Paavalin perusteluna näille hierarkioille on luomisjärjestys. 1. Moos. 1:26–28 antaa maan hallinnan miehelle ja naiselle yhdessä, koska he olivat perusyksikkö, perhe. Miten Jumala oli ajatellut sen käytännössä toteutuvan, paljastunee syntiinlankeemuksen seurauksena tulleista ”sanktioista”. Eevalla ne keskittyvät raskauden vaivoihin, kivulla synnyttämiseen ja sen toteamiseen, että mies on häntä vallitseva – siis perhepiiriin.

Adamille taas sanottiin: ”Kirottu olkoon maa sinun tähtesi.” Hänelle tulivat ohdakkeet ja vaivannäkö perheen elättämiseksi. Maa oli annettu laajemmin Adamin toimintakentäksi. 

Hierarkioiden perusteluna on luomisjärjestyksen ohella siis syntiinlankeamisen järjestys, mutta ei yksin se. Ei Poika tullut korjailemaan ja muuttamaan Isän tekoja ikään kuin niissä edes luomisjärjestyksen suhteen olisi ollut mitään paranneltavaa, vaan tekemään tyhjäksi Paholaisen teot. 

Pietari sanoo, että Paavalin kirjeet ovat Vanhan testamentin kirjoituksiin verrattavaa Jumalan Sanaa (2. Piet. 3:15–16). Monille meistä ne yhä ovat juuri sitä, eivätkä vain apostolin aikahistoriaan sidottuja mietelmiä – ”siis jonkin sellaisen, joka ei ole tehnyt taivasta ja maata”, sanoi jo Luther Raamatun kirjoittajista. Toivomme nuorille teologeille Sanan selvien ilmoitusten kunnioittamista ja pitämistä todellisena opin ja uskonelämän mittakeppinä eli kaanonina.

Raamatunopettaja

Kangasala

Pastori

Nummelan Kotikirkko