Riittääkö pastoraalisuus vai tarvitaanko myös diakoniaa?

Suomalaisen diakonian teologiaan on vaikuttanut useita aatevirtauksia, jotka ovat syntyneet historian mukana kehittyneistä teologisista ajattelu- ja tulkintamalleista. Taustalla ovat varhaiskristillisyyden rakenteitten alkusysäys, reformaatio ja yhteiskunnallisten muutosten tuomat kysymykset sekä auttamistyön siirtyminen seurakunnalta yhteiskunnan hoidettavaksi. Kaikkina aikoina ihmisten monimuotoinen osattomuus on haastanut diakoniatyötä tekevien auttamisratkaisuja vaatien teologista tilanneherkkyyttä.

 

Hyvinvointivaltiosta huolimatta köyhyys ei ole kadonnut mihinkään, pikemminkin  lisääntynyt. Seurakunnissa on tilausta diakonialle enenevässä määrin. Tämä artikkeli tuo näkökulmia ja herätteitä keskustelun avaamiseksi ja sen syventämiseksi.

 

 

Tunnettu ja tuntematon diakonia

Auttamisen perusteita ja etiikkaa lähestytään useimmiten ammattiauttajien näkökulmasta, vaikka kysymys on moniulotteisempi kuin vain yksittäisen ihmisen päätös ryhtyä tekemään hyvää. Ihmisten avuntarpeen näkeminen ja siihen reagoiminen koskettaa kaikkia. Tämä auttamiseen liittyvä säie on keskeisimpiä kysymyksiä myös diakonian teologiaa tarkasteltaessa.

 

Diakonia-sanalla voidaan kuvata useita keskeisiä seurakunnallisia toimintamuotoja, mutta silti diakonian monimuotoisuus pysyy usealle melko tuntemattomana. Yleisimmin se nähdään vain välittävänä auttamistyönä, ja moni hämmästyykin, kuinka tiiviisti muun muassa yhteiskunnallinen vaikuttamistyö, organisointi tai johtaminen ovat diakoniaa.

 

 

Pastorit palavat loppuun ja diakonit odottavat seurakunnan kutsua

Diakoniaa pidettiin modernin teologian syntyvaiheissa jopa seurakuntatyöhön kuulumattomana, koska sen nähtiin muodostavan taakan tai esteen seurakunnan ”keskeisempien” tehtävien hoitamiselle. Äänenpainot kuitenkin haihtuivat ja tilalle muodostui diakonian seurakuntahakuisuus ja virkakeskeisyys.

 

Seinäjoen Syyspäivillä Sebastian Stakset nosti esiin pastoreiden väsymisen muun muassa hallinnollisten tehtävien taakasta ja toi esille yhtenä ratkaisuna diakonien alkuperäisen tarkoituksen käyttöönoton viittaamalla Apostolien tekojen 6. lukuun. Diakonien tarve perusteltiin tuolloin sillä, että diakonien huolehtiessa avustustoiminnasta – sen organisoinnista, johtamisesta ja operatiivisesta toteuttamisesta – apostolit pystyivät keskittymään substanssitehtäviinsä. Diakonit asetettiin hengellisinä viranhaltijoina pastoreiden rinnalle.

 

 

Reformaatiolle tarvitaan yhteinen tahtotila

Avuntarvitsijoiden vyöryminen seurakuntasalien sisäpuolelle on pakottanut kysymään, mitä diakonia merkitsee Helluntaiherätykselle, millainen teologinen näkemys sillä on diakoniasta ja mikä paikka diakonialla on virkarakenteessa. 

 

Diakonian teologian jäsentämiseksi tarvitaan eri teologian alojen vuoropuhelua samoin kuin teorian ja käytännön kohtaamispisteitä.

 

Tätä varten Hyvä Sanoma ry on aloittanut valtakunnallisen diakoniatyön kehittämishankkeen ja koonnut diakoniatyöryhmän, joka siunattiin tehtäväänsä Seinäjoen Syyspäivillä. Työryhmä haluaa ensi töikseen kartoittaa diakoniatyön kehittämistarpeet yhteistyössä seurakuntien kanssa sekä vahvistaa diakonian teologiaa ja roolia niin, että koko seurakuntaruumis vahvistuu.

 

 

Mertsi "Medi" Ärling

 

Kirjoittaja on EH/SH-diakonissa (yamk) ja Hyvä Sanoma ry:n yhteysdiakoni Uudellamaalla.




null

OSASTOT
    Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
    Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
    Seurakuntien perustajille uusia verkostoja
    Tutkimus: Kutsumustyössä myös haittoja