Raittius on paras ihanteemme

Olen seurannut huolestuneena alkoholikeskustelua Ristin Voitto -lehdissä. Olen kuulunut yli 40 vuotta eri helluntaiseurakuntiin, ja olen tähän asti luullut, että kaikilla vastuuhenkilöillä, niin seurakuntien vanhimmilla kuin pastoreillakin, olisi samankaltainen mielipide alkoholinkäytöstä. Minun luuloni on ollut, että kaikki ehdottomasti kannattavat täyttä raittiutta parhaana mahdollisena vaihtoehtona kristitylle.

Näin ei valitettavasti enää ole, vaan nyt ollaan siirtymässä sallivampaan alkoholin käyttöön. Miksi näin on, sitä en tiedä.

Psalmi 4:8 sanoo näin: ”Sinä annat minun sydämeeni suuremman ilon kuin heillä on runsaasta viljasta ja viinistä.” Itse olen kokenut näitä molempia iloja. Ennen uskoontuloa etsin iloa ja elämän sisältöä viinistä ja alkoholista. Mutta kun tulin uskoon, Jumala antoi Pyhän Hengen kautta sisimpääni iloa ja rauhaa. Eikä sitä ole tarvinnut täydentää minkäänlaisella alkoholin käytöllä.

Sallivamman alkoholin käytön kannattajat sanovat, että Raamattu ei opeta absolutismia. Näin varmaan onkin. Mutta mihin uskova sitten tuota alkoholia oikein tarvitsee? Joku voi sanoa, että haluan juoda alkoholia ruokajuomana. Tuon perustelun voin jotenkin ymmärtääkin, mutta jos uskova juo alkoholia muutoin kuin ruokajuomana, niin mikä silloin on juomisen motiivi? Jos motiivi on juopuminen, silloin kyllä ollaan jo alueella, josta Raamattu meitä varoittelee.

Toivoisin, että seurakunnissamme pidettäisiin raittiutta ehdottomasti parhaana vaihtoehtona kristitylle. Jos siirrymme kovin sallivaan linjaan, silloin muodostuu ongelmaksi määritellä, mikä on oikean ja väärän alkoholinkäytön raja.

Itse kannustan kaikkia kristittyjä selkeään raittiuteen. Se on meidän paras ihanteemme, kuten Leevi Launonen mainitsi Ristin Voiton pääkirjoituksessaan (RV 17).


Reijo Heikkilä
Vanhin
Padasjoen helluntaiseurakunta