Maanantai 6. joulukuuta.
Nimipäivää viettää Niilo, Nikolai, Niko, Niklas
Lukijalta

"Ovatko oikea ja väärä suhteellisia?"

Suomessa on viime vuosien aikana kyseenalaistettu kristillisiä arvoja. Raamatun mukaista uskoa tunnustavat kokevatkin, että kaikkea muuta suvaitaan paitsi kristillisiä arvoja. 

Kuitenkin elämme yhteiskunnassa, jonka demokratia on rakennettu kristillisten arvojen pohjalle. Vai miltä kuulostaa yhteiskunta, jossa kunnioitetaan vanhempia, lapset opetetaan puhumaan totta silloinkin, kun se on heidän etujensa vastaista? Tai heikommista pidetään huolta myös silloin, kun on taloudellisesti tiukkaa? 

Jos nämä asiat kuulostavat itsestään selviltä, niin niiden pitääkin. Elämmehän demokraattisessa yhteiskunnassa, jonka arvot perustuvat Raamatun arvoihin. Yhteiskunnissa, joissa ei ole kristinuskoon perustuvia arvoja, ei ole myöskään toimivaa demokratiaa eikä tasa-arvoa – mukaan lukien taloudellinen, sosiaalinen ja terveydellinen tasa-arvo. 

Toimintaamme pitäisi vaikuttaa absoluuttinen oikea ja väärä, jota ei voisi valikoivasti pilkkoa osiin ja käyttää itselleen sopivissa tilanteissa. Moraali ja oikeudenmukaisuus näyttävät kuitenkin olevan alisteisia yhteiskunnan muutoksille. Yhteiskunnassa, jossa valtaapitävät ottavat oikeudekseen määritellä uudelleen oikean ja väärän, ei kukaan ole turvassa. 

Arvoliberaali haluaa irti normeista ja säännöistä, jotta voisi toteuttaa toiveitaan ja tarpeitaan vapaasti. Jos eläisimme täysin ilman rajoituksia ja normeja, muodostaisimme normit ja säännöt omista tarpeistamme ja pyrkimyksistämme käsin. Jos ei ole mitään korkeampaa eettistä perustaa, ajaudutaan arvotyhjiöön, jossa oikean ja väärän raja on suhteellinen ja siirrettävissä tilanteen mukaan. Tyhjiöt yleensä täyttyvät. 

Kun ihminen ottaa vallan määritellä, mikä on oikein ja mikä väärin, päädymme totalitaariseen diktatuuriin, jossa erilaiset mielipiteet ovat uhka valtaapitäville. 

Äärimmilleen viety markkinaliberalismi puolestaan haluaa vapautua kaikista esteistä, jotta ihmiset voisivat toteuttaa tavoitteitaan ja ajaa omaa etuaan. Tällainen kaikista rajoitteista vapaa kilpailu käyttää hyväkseen ihmisen ahneutta. Talouselämä kyllä hyötyy, mutta tässä mennään vahvojen ehdoilla. 

Äärimmilleen viety markkinaliberalismi luo epätasa-arvoiset lähtökohdat terveyden, koulutuksen, varallisuuden ja hyvinvoinnin osalta. Varattomilla ja syrjäytyneillä olisi hyvin vaikeaa toteuttaa itseään ja tavoitteitaan. Näin ollen vapaus olisikin vain vahvojen ja parempiosaisten vapautta valintoihin. Köyhät ja heikommat jäisivät sivuun jo lähtökohtaisesti. 

Sekä markkina- että arvoliberaalit karsastavat sääntöjä, rajoituksia ja normeja, jotka kuitenkin suojelevat heikompia sekä ylläpitävät tasa-arvoa ja turvallisuutta. Kristittyinä haluamme säilyttää kristilliselle arvoille perustuvan hyvinvointivaltiomme, jossa heikommista pidetään huolta. Ääripäiden väliin jäävä sosiaalinen markkinatalous puolestaan luo vakautta; siinä toimitaan sosiaalisesti vastuullisesti ja oikeudenmukaisesti. 

Yksilön ja yhteiskunnan hyvinvointi korreloivat keskenään. Hyvinvointi lähtee varhaisvuosista, ja sen vuoksi perheiden ja lasten hyvinvointia pitää tukea. Yhteiskunnallisessa päätöksenteossa on lähdettävä heikomman asemasta. Esimerkiksi lapsen etu menee aikuisen toiveiden ja tarpeiden edelle. 

Raamattuun perustuva ihmisarvo on markkina-arvoa tärkeämpää, joten eriarvoistumista ja syrjäytymistä pitää estää turvaamalla tasapuoliset lähtökohdat kaikille. Haluamme suojella elämää sen kaikissa vaiheissa, myös luontoa. Emme voi lisätä kulutusta loputtomasti ja syödä resursseja tulevilta polvilta. 

Oikeudenmukaisuus ja moraali antavat raamit meidän toiminnallemme. Joskus päätökset tehdään pelkän järjen avulla ja niitä perustellaan esimerkiksi taloudellisilla seikoilla tai mukavuudenhalulla. Siinä helposti mennään vahvempien ehdoilla. 

Raamattuun perustuvat arvot suojelevat heikompia – ja myös niitä, jotka eivät Raamatun arvoja jaa. 

 

Riitta Kuismanen 

sosiaalipsykologi 

Pirkkala

 



UUTISET