Onko pastori-sana kärsinyt inflaation?

Olen laittanut merkille, että helluntailiikkeessä pastori-nimikettä käytetään jos minkälaisissa tehtävissä toimivan henkilön ”virkanimikkeenä”. Meillä on seurakunnissa lapsipastoreita, nuorisopastoreita, johtavia pastoreita, musiikkipastoreita ja sitten vielä diakoniapastoreita.

Näen tässä kaksi erityistä ongelmaa, jotka haluaisin nostaa esille: Kärsiikö pastorin nimike inflaation? Ja puuttuuko meiltä johdonmukaisuus tämän nimikkeen käytössä?

Pastori-sanaa ei löydy Raamatusta, mutta se on helposti ymmärrettävä virkanimike seurakuntakulttuurin ulkopuolella eläville, joten siksi kannatan sen käyttöä. Monelle voi olla myös yllätys, että sana tarkoittaa paimenta ja tulee latinan kielen sanasta pastor. Onko meillä siis seurakunnassa esimerkiksi musiikkipaimenia? Samoin diakonian virka löytyy Raamatusta, joten kysynkin, miksi meillä on diakoniapaimenia. Monissa seurakunnissa ei hyväksytä naisia vanhimmistoon, mutta heitä kutsutaan silti paimeniksi (pastoreiksi).

Miksi näin? Missä on nimikkeen käytön johdonmukaisuus? Ainakin Pietarille oli selvää, että vanhimmat olivat myös paimenia (1. Piet. 5:1–4).

Lopuksi haluan selventää, etten halua tällä kirjoituksellani ottaa kantaa naisjohtajuuskysymykseen, enkä myöskään ole ajamassa valtakirja-asiaa. Peräänkuulutan vain johdonmukaisuutta pastori-nimikkeen käyttöön.


Jani Långström
Hanko