Näkökulma: Jeesus on Herra

Seksuaalisuus, uskonto ja etnisyys ovat esimerkkejä ”arkaluonteisesta henkilökohtaisesta datasta”. Ne siis tunnustetaan tärkeinä ominaisuuksina, jotka kuvaavat ihmisiä. Niitä voisi pitää eräänlaisina voimakkaina pohjavirtoina, jotka kuljettavat ja antavat suuntaa ajatuksille, asenteille, pyrkimyksille ja käyttäytymiselle. Ihmisinä emme ole siinä mielessä rationaalisia olentoja, että toimisimme vain parhaan ymmärryksemme ja käsillä olevan tiedon varassa. Jokainen laihdutusta yrittänytkin tämän tietää!

Entä miten toimimme silloin, kun artikkelissa esimerkkeinä mainitut pohjavirrat kulkevat eri suuntiin? Entä jos etninen taustani ja sen mukainen kulttuuri ja elämäntapa on ristiriidassa seksuaalisuuteni kanssa? Tai omaksumani uskonto asettaa minut jännitteeseen tai ristiriitaan etnisen taustani kanssa? Onko jokin hierarkia, josta voisin päätellä ylimpänä vaikuttavan tekijän ja alistaa muut sen alaisuuteen? 

Varhaisten kristittyjen uskontunnustus otti tällaiseen pohdiskeluun kantaa: ”Jeesus on Herra.” Se ei liittynyt vain uskonnonharjoittamiseen, vaan se kattoi koko elämän. 

Ensimmäisten parinsadan vuoden aikana tunnustukseen sitoutuminen saattoi merkitä maanpetokseen syyllistymistä, jota seurasi pahimmillaan kuolemantuomio. Jos Jeesus on Herra, silloin keisari ei olekaan Herra. Usko Jeesukseen merkitsi osallisuutta hänen valtakuntaansa, jossa vain Kristus hallitsee. Tässä valossa uskonto ei ollut vain yksi ominaisuus muiden joukossa. Se ei edustanut yhtä virtaa muiden joukossa, vaan se määritteli kaiken muun. 

Jeesus itse yhdisti kiinnostavalla – ja ehkäpä hämmentävällä – tavalla oman persoonansa, rakkauden ja kuuliaisuuden: ”Jos te rakastatte minua, te pidätte minun käskyni” (Joh.14:15). Jos kuka tahansa meistä sanoisi puolisolleen, että jos rakastat minua, niin sitten tottelet käskyjäni, pitäisimme sellaista rakkautta outona ja häiritsevänä. 

Rakastamisen ja tottelemisen vaatimus ei vaikuta luontevalta yhdistelmältä. Eikä se sitä ihmisten kesken olekaan, mutta uskovan ja hänen Herransa välillä se toimii. Sillä Jumala, joka rakasti minua niin paljon, että antoi ainoan Poikansa edestäni, on iankaikkinen Herra ja Valtias, joka ansaitsee rakkauteni ja kuuliaisuuteni. 

Kristuksen seurakunnan on omana aikanamme syytä pitää kiinni varhaisesta tunnustuksestaan. Rakastamme Jeesusta, joka on Herra. Hänen valtaansa annamme itsemme ja koko elämämme. Silloin hyväksymme kamppailun, jonka se meissä aiheuttaa muiden meitä ohjaavien virtausten kanssa. Hänen sanansa on ”valo meidän tiellämme”, jota seuraamme. Jeesus on Herra! 

Hannu Vuorinen 

Kirjoittaja on Suomen Vapaakirkon kirkkokunnanjohtaja.