Muistikuvia vuosien takaa: Savolaiset saunakukot

Eino Ahonen (vas.) ja Toivo Heikkinen joutuivat suurlakon vuoksi ylimääräisiin seikkailuihin keväällä 1956.
Eino Ahonen (vas.) ja Toivo Heikkinen joutuivat suurlakon vuoksi ylimääräisiin seikkailuihin keväällä 1956.
Paimion raamattuopistolla oli samaan aikaan meneillään tavanomaiset hiihtoloman nuorisopäivät. Opiston johtajana oli Toivo Heikkinen ja innokkaan nuorisokaartin itseoikeutettuna opettajana toimi Eino Ahonen. Kun lakko alkoi kesken hiihtoloman, nuorisopäiväläisten ruokahuolto alkoi kärsiä. Esimerkiksi maitoa ei saanut mistään.

Ahonen ja Heikkinen päättivät ajaa naapurikuntaan Sauvoon: Adolf Mamian karjatilalta maitoa varmaan saisi. Lakkovahtien pelossa matka tehtiin vasta myöhään illalla. Talon maidot oli jo separoitu kermaksi, mutta sekin miehille kelpasi. Ehkä opiston emäntä kermaa ja kurria sekoittelemalla saisi taas maitoa nälkäiselle nuorisolle. Miehet saivatkin mukaansa myös vasta kirnuttua voita ja ruisleipää.

Talon väki oli iltasella saunonut ja isäntä esitti, että myöhäiset vieraatkin voisivat kylpeä. Itse hän lupasi lähteä miesten kylvettäjäksi.

– Olimme niin kiusaantuneita sen lakkotouhun vuoksi, että päätimme ottaa oikein kunnon löylyt, Eino Ahonen kertoi kaksi vuosikymmentä myöhemmin.

Isäni Adolf Mamia heitteli löylyä ja kaksi savolaista saarnamiestä istui lauteilla ankarasti vastalla kiusaantunutta lihaansa piesten. Kiuasta lähinnä läähättäneeltä Heikkiseltä paloi kielikin löylyn kuumuudessa. Saunasta tullessaan isäni kehui kovasti savolaisia saunakukkoja.

Puoliyön jälkeen takaisin Paimioon matkatessa lakkovahdit pysäyttivät Heikkisen volkkarin Sauvon kirkolla.

– Hamuilin jo aseekseni auton lattialta isoa jakoavainta, Ahonen kertoi myöhemmin.

Tarkoituksena oli puolustaa kallista lastia. Tilanteesta selvittiin kuitenkin puhumalla. Molemmat miehethän olivat puhealan ammattilaisia.

Vaikeaan tilanteeseen jouduttiin myös siinä, kun hiihtoloman nuorisopäiväläiset piti saada koteihinsa. Junat ja linja-autot eivät kulkeneet. Monet vanhemmat kävivät hakemassa lapsensa kotiin, mutta joidenkin paluumatka ei millään järjestynyt.

Heikkinen ja Ahonen lähtivät viemään muutamaa nuorta johonkin Mikkelin taakse. Kulkuvälineenä oli taas Heikkisen volkkari, josta paluumatkalla Mikkelissä alkoi loppua bensiini. Huoltoasemilta sai polttoainetta lupapaperilla vain erityiseen tarpeeseen.

Heikkinen kurvasi huoltoasemalla röyhkeästi mittarin viereen. Ahonen alkoi jututtaa paikalla ollutta lakkovahtia:

– Sinutko ne ovat panneet tähän lakkovahdiksi?

– Juu, minuthan ne panivat.

Näin alkoi Ahosen virittämä keskustelu. Ahonen osasi jututtaa miestä ja ohjaili häntä samalla vähän kauemmas autosta. Heikkinen hääräili bensiinimittarilla ja sai kun saikin auton tankin täyteen. Ja kun polttoainetta ei saanut enää tankista poiskaan, miehet maksoivat laskun ja ajelivat tyytyväisinä Paimioon.

Lakkovahtien hämäämisessä saarnamiehet siis käyttivät Jeesuksen antamaa oppia: ”Olkaa siis viisaita kuin käärmeet ja viattomia kuin kyyhkyset.”


Tarmo Mamla





Jos sinulla on kiinnostavia muistikuvia helluntailiikkeen ihmisistä, asioista ja tapahtumista, jotka liittyvät herätysliikkeen historiaan ja siten myös toisten ihmisten muistoihin, lähetä siitä kertova noin 2000–3500 merkin mittainen teksti osoitteella tai kirjeessä osoitteella Aikamedia Oy, Ristin Voitto / Muistikuva, PL 99, 42701 Keuruu.
Liitä lähetykseen myös omat yhteystietosi ja kirjoitukseen sopiva hyvälaatuinen valokuva.



40/201

Helluntaiseurakuntien jäsenkehityksessä pientä virkistymistä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja