Muistikuvia vuosien takaa: Saarnaaja Vilho Soininen ja Amerikan auto

Vilho Soininen teki merkittävän saarnaajauran helluntaiherätyksessä. Yksi häneen liittyvä muisto on Yhdysvaltain matkalta lahjaksi saatu auto, joka herätti aikanaan suurta ihastusta. Kuva: Soinisen perhealbumi
Vilho Soininen teki merkittävän saarnaajauran helluntaiherätyksessä. Yksi häneen liittyvä muisto on Yhdysvaltain matkalta lahjaksi saatu auto, joka herätti aikanaan suurta ihastusta. Kuva: Soinisen perhealbumi
Kuopion Eelim-seurakunnassa on ehtinyt vaihtua lukuisa joukko toinen toistaan lahjakkaampia saarnamiehiä muistini mittaisen ajanjakson kuluessa. Onpa heidän joukossaan ollut minulle kaikkein läheisinkin, vaimoni isä Niilo Heimonen. Seuraavassa kuitenkin kerron muistikuvan saarnaaja Vilho Soinisesta.

Pikkupoikana istuin vanhempieni ja sisarusteni kanssa säännöllisesti seurakunnan tilaisuuksissa Kuopion Eelimissä. Muistan vielä hyvin, millaisella mielihalulla kuuntelin ja seurasin Vilho Soinisen sytyttävää, innoittunutta ja koskettavaa saarnaa.

Ymmärsin, ettei hän koskaan noussut puhujanpaikalle vain velvollisuuden vuoksi. Joka kerta hänellä oli mielestäni poikkeuksellisen mielenkiintoista, tärkeää ja ajankohtaista asiaa. Ja siksi olin aina innokas lähtemään kokouksiin varsinkin silloin, kun tiesin Vilho-sedän saarnaavan.

Kun Vilho Soininen nousi portaat vanhan Eelim-temppelin lavalle, jossa kuorolle, vanhimmistolle ja saarnaajille oli varattu omat paikat, hän usein kesken kaiken pysähtyi, jäi hetkeksi seisomaan ja loi tarkkailevan katseen kuulijakuntaan. Soininen tavallaan  pyyhkäisi” katseellaan koko yleisönsä ennen istuutumistaan tutulle paikalleen. Monet seurakuntalaiset ovat kokeneet laillani, että hänen määrätietoinen, lämmin mutta samalla terävä katseensa oli kuin henkilökohtainen tervehdys jokaiselle kokousvieraalle: ”Onpa mukava, että juuri sinä olet saapunut tähän tilaisuuteen!”

Pohjois-Kallaveden Reposaaressa, vain muutaman kilometrin etäisyydellä Kuopion kaupungista, sijaitsi meidän kesämökkimme, ja vain sadan metrin päässä siitä oli myös Soinisen perheen kesäpaikka. Varsinkin kesäaikaan olimme lähes päivittäin näkö- ja puhe-etäisyydellä toistemme kanssa. Muistan, että Soinisten mökille kuljetettiin monesti moottoriveneellä jopa ulkomaalaisia puhujavieraita, joita sitten saatoin kuunnella seurakunnassa.

Liikemies Kauko Väänäsen puoliso Sirkka Väänänen kertoi hauskan tarinan Vilho Soinisen upeaan Chevrolet-autoon liittyen. Soiniselle oli erään Amerikan saarnamatkan yhteydessä lahjoitettu kyseinen coupe-mallinen, kaksiovinen henkilöauto. Saarnaaja oli tuonut Sirkalle, silloiselle nuorelle toimistovirkailijalle, joitakin seurakunnan papereita konekirjoitettaviksi. Asiansa toimitettuaan hän oli pyytänyt Sirkkaa pihalle katsomaan autoaan ja istuutumaan auton etupenkille. Soinisen esiteltyä mieluista kulkuneuvoaan hän oli kysynyt Sirkalta, miltä auto hänen mielestään näytti. Sittemmin kuopiolaisen menestyneen autokauppiassuvun edustaja Sirkka Väänänen kertoi todenneensa, että onpa tämä hieno peli. Sirkka kertoi huomanneensa jo silloin, että suurikin saarnamies voi pitää hienoista autoista pikkupoikien tavoin.

Soinisen ”Amerikan auto” herätti suurta ihailua kaupunkilaisissa, mutta myöhemmin hän päätti luopua siitä.

Vilho Soinisen toiminta-aika Kuopiossa oli hedelmällistä ja seurakunnan voimakkaan  kasvun aikaa. Tehokas ympäristötyö synnytti lukuisia uusia tytärseurakuntia Kuopion lähipaikkakunnille.

Lämmin muisto Vilho-sedästä jäi minun, kuusivuotiaan pikkupojan, mieleen, kun Soininen seisoi joulukuussa 1951 Eelimtemppelissä valkoisen pienen arkun edessä Raamattu kädessään. Arkussa lepäsi minua vain pari vuotta vanhempi rakas Leila-sisareni. Synnynnäinen sydänvika oli vienyt elämän voimat pieneltä matkaajalta. Rukoushuoneen etupenkeillä, meidän omaistemme vieressä, Leilaa oli saattelemassa seurakunnassa kokoontunut pyhäkoululuokka opettajansa Meeri Lätin johdolla.

Seurasimme yhdessä, kun Vilho Soininen siunasi herkin sanoin pikkusisareni odottamaan ylösnousemuksen aamua.


Juhani Happonen
Kuopio


Jos sinulla on kiinnostavia muistikuvia helluntailiikkeen ihmisistä, asioista ja tapahtumista, jotka liittyvät herätysliikkeen historiaan ja siten myös toisten ihmisten muistoihin, lähetä noin 2 000–3 500 merkin mittainen teksti osoitteella tai kirjeessä osoitteella Aikamedia Oy, Ristin Voitto / Muistikuva, PL 99, 42701 Keuruu. Liitä lähetykseen myös omat yhteystietosi ja kirjoitukseen sopiva hyvälaatuinen valokuva.


51

Helluntaiseurakuntien jäsenkehityksessä pientä virkistymistä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja