”Miun maun mukkaa”

Saanen tehdä korjausliikkeen musiikista käytävään keskusteluun. Minusta inttämisen ytimessä ei ole musiikkityyli tai -maku. Kritiikin pointit ovat tässä: volyymi, mantramaisuus ja yhteislaulun kaventuminen estradilajiksi.

Mikä tahansa musiikki muuttuu meluksi, kun sen äänen voimakkuus ylittää inhimillisen sietokyvyn. Usein säestys ottaa ylivallan ja esitettävä sanoma puuroutuu kakofoniaksi. Jopa räppi on sinällään hauska lisä musiikin kirjossa, jos esittäjän sanoista saisi selvän. Harvoin saa.

Ylistysmusiikissa väsyttää saman säkeen toistaminen. Joku totesi, että ennen laulettiin hengellisen laulun kymmenenkin säkeistöä ja nykyään samaa säkeistöä kymmenen kertaa. Mieleen tulevat pakanauskontojen mantrat. Toistoilla voi vaikuttaa laulajien tunnetilaan, mutta enpä luule sillä lisättävän Jumalan läsnäoloa. Jumala on aina läsnä Sanassaan ja seurakunnassa, joka on hänen ruumiillistumansa maan päällä. Mikään musiikki ei tuo Jumalaa meitä lähemmäksi, mutta parhaimmillaan saattaa kohottaa kuulijan mielen korkeuksia kohti.

Yhdessä laulamisella on valtava yhteisöllinen merkitys. Entisaikojen veisuut oli tehty huonojenkin laulajien muiden kanssa laulettaviksi. Nykyiset ”kalvolaulut” vaativat tasokasta laulunlahjaa ja outouttaan väkisinkin jäävät enimmäkseen esilaulajien taidonnäytteiksi.

Arvosteluni vuoksi minua on ojennettu ihmettelemällä, miten aion kestää ikuisuuden taivaassa. Minua tilanne ei huoleta. Taivaassa olen aisteineni uudenlainen eikä aikamme musiikkia voi edes verrata siellä olevaan. Ylistyksen pauhu valtaistuinsalissa ei särje korvia eikä kirkkaus häikäise silmiä. Laulutaidotonkin voi yhtyä kuoroon. Luulen, että tulen viihtymään taivaassa tosi hyvin koko ikuisuuden!

Seurakuntani tilaisuuksissa on saatu kuulla monentyylistä musiikkia. Minusta parasta siinä on ollut a cappella. Kaikesta koreilusta ja tehokeinoista riisutussa mallissa pääsee Jumalan luoma laulunlahja huippuunsa. Sanomaa ei voi torjua, kun se tarjotaan instrumenteista ihanimmalla: yhteen sointuvalla terveellä ihmisäänellä. Kiitos euforisista elämyksistä, a cappella -laulajat! Encore – lisää!


Marketta Myyrä
Jyväskylä


51

Helluntaiseurakuntien jäsenkehityksessä pientä virkistymistä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja