Minulle kahvi ei sovi

RV-lehden toimituspäällikkö Anssi Tiittanen kirjoitti kolumnin (RV 34) otsikolla ”Onko kahvi (sittenkin) syntiä?” Hän mainitsee siinä muun muassa: ”Nyt kun kofeiinitoleranssini on laskenut, satunnaisesti nautitun kahvikupillisenkin vaikutus on käsittämättömän voimakas.”

Haluan kertoa oman kokemukseni kahvista vuosien takaa. Minun täytyi lopettaa kahvinjuontini uskonelämäni alkuvuosina, koska kahvin eli kofeiinin stimuloiva, piristävä vaikutus elimistössäni aiheutti minulle hyvin epämiellyttäviä tuntemuksia vatsassani ja etenkin sydämen alueella. Kahvi sai aikaan sydämentykytyksiä ja rytmihäiriöitä. Päätin lopettaa kokonaan kahvinjuonnin, ja pääsin sen jälkeen kaikista vieroitusoireista eroon noin viikon aikana.

Kun seurakunnassa sitten järjestettiin usein kokousten jälkeen kahvitarjoiluja, ajattelin ensin, että voinhan juoda yhden kupillisen kahvia silloin tällöin näissä kahvitarjoiluissa niin, etten enää tule siitä riippuvaiseksi.

Mikä seuraus tästä yhdestä kahvikupillisesta sitten oli?

Vatsani alkoi muljahdella hyvin epämiellyttävällä tavalla, ja kaikkein eniten tämä kofeiiniannos vaikutti sydämeeni. Minä todella pelästyin niitä voimakkaita sydämentykytyksiä ja sydämen rytmihäiriöitä, joita koin tämän yhden kahvikupillisen juomisen seurauksena.

Näiden kahvin aiheuttamien hyvin epämiellyttävien oireiden tein päätöksen, etten enää koskaan juo kahvia, vaikka kaikki muut uskovat joisivatkin päivittäin kahvia miten paljon tahansa. Enkä ole katunut tätä päätöstäni.

Kofeiini on muuten urheilussa dopingaine. Sen tietyn rajan ylittävä pitoisuus veressä aiheuttaa kilpailukiellon urheilijoille niin kuin muidenkin piristeiden käyttö.

En kuitenkaan tuomitse ketään kahvin juonnista. Vaimonikin juo kahvia. Kerroin vain oman kokemukseni.


Ariel Manninen
Kello