Maanantai 6. joulukuuta.
Nimipäivää viettää Niilo, Nikolai, Niko, Niklas

Lukijalta: "Riittääkö pelkkä sosiaalinen evankeliumi?" - "Kuka kuulee maan väsyneitä?"

Maailmassa on paljon hyviä kuoroja, tosi hyvää ja taidokasta esiintymistä, teatteria ja muuta. Ne eivät ole yksikään pelastavia elementtejä. Onko riittävää, jos lisäämme kokouksiimme inhimillistä taitoa, koulutusta, viihdytystä ja viihtymistä, mutta tärkein jää saavuttamatta? 

Olisiko palattava juurille Jumalan antamiin valtuuksiin – aitoon Pyhän Hengen täyteyteen ja armolahjojen toimimiseen kaikissa seurakunnissa, jotka uskovat Kristukseen ja siihen, mitä on kirjoitettu? Nyt on ilmeisesti käytetty voimavaroja paljon muun muassa koulutukseen ja mainontaan. 

Kuulija, joka tulee kuulemaan lauluja, puheita ja taidokkaita esityksiä, voi sanoa: kauniisti soitettu ja laulettu, mutta minua ei koskettanut millään lailla. Mikä puuttui? Jumalan voima eli Pyhän Hengen kosketus niin, että kuulija ”suuttuis tai muuttuis”. 

Onhan Raamattuun kirjoitettu selkeästi armolahjoista. Mihin ne on hukattu? Ei tarvita kuin yksi reipas profetia, niin kuulija terästyy. Näin kävisi, vaikka se olisi puutteellinenkin, mutta siinä olisi taivaallinen ulottuvuus. Eero Kottari sanoi jo 40 vuotta sitten, että helluntaiherätys on tullut kohteliaan 70-vuotiaan herrasmiehen ikään, joka kohteliaasti kumartelee ja hymyilee nojaten keppiinsä sanoen: ”Olihan niitä herätyksiä ennen.” 

Kun menet niin sanottuun herätyskokoukseen, siellä on yleensä varautunut ilmapiiri, ettei vaan tulisi mitään häiriöitä eikä ”Antti tai Maija” ainakaan täällä möläyttäisi mitään epäsopivaa, vaan saataisiin sivistyneeseen päätökseen tämä tilaisuus. Voi sentään! 

Toinen mahdollisuus on, että Pyhä Henki toimisi voimakkaasti. Kuultaisiin selkeästi todistus, miten minä paranin, miten pelastuin ja sain syntini anteeksi. Sain koko rötöslistani anteeksi ja nyt olen matkalla hyvään maahan. 

Jos joku sairas tulisi terveeksi selvästi (enkä tarkoita jalkojen pidennyksiä tms.), ja joku kuulija hihkaisisi, että nyt se lonkka ei ole enää yhtään kipeä, särky lähti ja ilo tuli sydämeeni. Mitä sitten tapahtuisi? Toiset sanoisivat, että oli häiriö, mutta toiset olisivat iloisia ja uskosta osatonkin tulisi uudelleen odottavalla mielellä: jospa minäkin saisin kohdata tätä samaa. En tarkoita, että sekavat epäjärjestyksessä olevat kokoukset olisivat tavoiteltavia, onhan Jumala järjestyksen Jumala. 

Mutta jos jatkamme niin sanottua sosiaalista julistusta, mihin se johtaa? Jos pyrimme ”häiriöttömään tilaan”, saamme sen varmasti pitää. Jumalan valtakunta ei ole sanoissa vaan voimassa. 

Olisiko aika vielä pyytää Jumalalta tulta ja armolahjoja sekä pyrkiä pois väärästä pelosta, ihmispelosta, takaisin Jumalan voimaan, Kristuksen odotukseen? Takaisin siihen, että innolla odottaisimme tilaisuutta, jossa vaikka se ”Antti ja Maija” toisivat raikkaan tuulahduksen taivaan maasta. 

 

Veli Majalahti   

Hattula

 

 

 

Kuka kuulee maan väsyneitä?

 (RV 40) sekä kirja-arvostelu kirjasta Ratkaisukeskeiset työkalut muutoksen tukena saivat minut kaivamaan näppäimistön esille.  

Veijalainen kertoo jutussa, että yksi keskeinen syy hänen uupumukseensa oli lapsuudesta kumpuava kokemus huonoudesta, virheellisyydestä ja rumuudesta. Hänellä oli syvä tunne, ettei kelpaa. Tämä kokemus löytyy yhä useammalta nykyään. 

Valmennan Nuotti-valmentajana 16–29-vuotiaita työttömiä tai opiskelusta putoamisvaarassa olevia nuoria. Heitä kaikkia oikeastaan yhdistää tuo sama kokemus. Hyvin monella on kokemus lapsuudesta, ettei ole kelvannut, on kokenut olevansa ruma, huono ja epäonnistunut. Tämä ei riipu siitä, onko seurakuntataustaa vai ei.

 

Ikävä kyllä moni uskovan perheen lapsikin kokee lapsuudessa alamittaisuutta, kelpaamattomuutta ja kaltoinkohtelua, joka usein on vielä saanut hengellisyyden kaavun. Moni on rikki, suuntaa vailla ja hämillään elämänsä ja uskon osalta. Edes usko ei ole voinut korjata lapsuudessa saatuja haavoja. 

Siksi ilolla luin arvion Ratkaisukeskeiset työkalut muutoksen tukena -kirjasta. Olen valmennettavien nuorten kautta oppinut, että jo pienikin muutoksen näkyväksi tekeminen, voimavarojen löytyminen ja etenkin kuulluksi tuleminen sekä toivon luominen auttaa monia voimaantumaan ja aloittamaan tien, jossa Jumala voi hoitaa särkynyttä. Tämän ajan nuoret aikuiset (ja miksei vanhemmatkin) kaipaavat nimenomaan aitoa kohtaamista ja kuulemista, heidän elämäntarinansa kuuntelua, empatiaa ja armoa. 

Vaikka Jeesus oli Jumalan Poika, hän oli myös täysin ihminen. Hän kuunteli ihmisen tarinan ja näki heidän elämänsä. Hän otti ihmisen tarpeet huomioon ja täytti ne. Hän palautti ihmisen arvon takaisin ja sai tämän näin myös muuttumaan. 

Moni nuori kokee arvottomuutta ja kelpaamattomuutta, eivätkä siihen auta mitkään saarnat, vaan käytännön teot, joiden kautta nuori saa kokea olevansa oikeasti arvokas ja korvaamaton Jumalan kuva, mestariteos – oli hän uskossa tai ei. Tätä tämä maailma tarvitsee yhä enemmän, koska näitä nuoria on jatkuvasti enemmän tässä maassa. 

Mikä on Jeesuksen seuraajien (Jeesuksen kaltaisuuteen kutsuttujen) vastaus maailman hätään ja suruun? Kuka kuulee maan väsyneitä? 

ToTo-projekti (toivostatotta.fi) on tuomassa seurakunnille mahdollisuuden matalan kynnyksen sielunhoitoterapian jalkauttamiseen ja etenkin niille, joilla ei ole varaa maksulliseen ammatilliseen kristilliseen ratkaisukeskeiseen terapiaan. Tässä voi olla seurakunnilla uusi mahdollisuus kohdata elämän rikkomia ihmisiä ja olla heille todellakin avuksi. 

 

Mika Tenetz 

Yhteisöpedagogi (AMK) 

Agape-valmennus 

Isokyrö

 



UUTISET