Löytyykö jouluna sijaa yksineläjille?

Kun Joosefin perheelle etsittiin Jeesuksen syntymän aikaan paikkaa yöpyä, sijaa ei ollut muualla kuin eläinten suojassa. Nykyaikana taas näyttää siltä, että sijaa ei ole muille kuin itselle ja omalle perheelle.

Entä jos ei ole perhettä eikä varaa hankkiutua johonkin yhteisöön viettämään joulunaikaa? Tämä ei ole mikään uusi ongelma. Vaikka asiasta on puhuttu jo aikaisemminkin, se ei näytä liikuttavan ketään.

Olen nähnyt monenlaisia jouluja, myös jouluja monessa eri maassa. Kerron vähän tuntemuksiani, jotka ovat varmasti tuttuja monelle muullekin.

Minulla ei ollut kotia, jonne mennä viettämään joulua perheen kanssa. Alkoholistiveljeni ei sietänyt minua ja ajoi minut pois, jos yritin lähestyä häntä. Tänään perheeni on jo nurmen alla, samoin minun vainoojani.

Orpouden tunne ei ole kuitenkaan väistynyt. Jo varhain loka-marraskuussa käsittämätön ahdistus valtaa mieleni, ja vasta tapaninpäivän aamuna se häviää. Kulttuurimme mukaan aattona joulunrauhan julistuksen jälkeen ei sovi soitella eikä mennä kenenkään muun perheen joulunviettoa häiritsemään. Se loukkaisi hyviä tapoja. Monissa seurakunnissa ei ole kuitenkaan jouluna toimintaa vanhuksille, yksinhuoltajille ja muille yksineläjille. Seurakunnan joulujuhlat järjestetään viikkoa tai paria ennen joulua, minkä jälkeen heidän joulun odotuksensa jatkuu ilman toimintaa.

Onko se oikein? Eikö vuoden suurimman juhlan aikaan pitäisi huomioida kaikki? Vai onko pakko hankkiutua jonnekin ulkomaille, jossa joulua ei vietetä? Seurakunnissamme on lahjakkaita ja innokkaita ihmisiä järjestämään kunnon juhlat, jos heille vain annetaan siihen tilaisuus. Myös itse olen muutaman kerran yrittänyt järjestää joulua muillekin kuin perheellisille, mutta se ei ole toiminut toivotulla tavalla.

Maassamme on nyt niin paljon ”muukalaisia”, joille tekisi hyvää nähdä todellinen joulunvietto ja sen tarkoitus. Mutta löytyykö itsekeskeisissä seurakunnissamme sijaa muille kuin omalle perheelle?


Eva Pasanen
Evankelista
Heinola


51

Helluntaiseurakuntien jäsenkehityksessä pientä virkistymistä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja