Kuka päättää alttarilla?

Kun sukupuolineutraalia avioliittolakia vietiin kansalaisaloitteella viime eduskuntakaudella eteenpäin, joka käänteessä korostettiin, että uskonnollisilla yhdyskunnilla säilyy uskonnonvapaus päättää sisäisesti avioliiton määritelmästä ja siitä, ketä ne omissa seremonioissaan vihkivät.

Viimeaikaisessa keskustelussa tämän asian ympärillä – muun muassa luterilaisen kirkon piispainkokouksen jälkimainingeissa – uskonnonvapaus on muuttunut pohdinnaksi papin suoranaisesta velvollisuudesta vihkiä samaa sukupuolta olevat avioliittoon. Ihmettelen myös yksittäisten pappien ulostuloja, joissa ei anneta arvoa oman kirkkokunnan ylimpien päättävien elinten linjauksille.

Monissa maissa lainsäätäjä on halunnut varmistaa, että kirkkojen uskonnonvapaus oikeasti toteutuu ja opilliset asiat säilyvät kirkon sisäisessä päätösvallassa. Norjassa haluttiin kunnioittaa uskonnonvapautta sitomalla vihkiminen kirkon liturgiapäätökseen. Isossa-Britanniassa kirjattiin, että lainmuutos ei tule vaikuttamaan kirkkojen asemaan päättää opillisesti avioliittokäsitteestään.

Suomessa hallitus voisi halutessaan menetellä samoin ja turvata uskonnollisten yhdyskuntien ja kirkkojen uskonnonvapauden tosiasiallisen toteutumisen vastaavanlaisella lisäyksellä avioliittolakiin.

Kristillisdemokraateille nämä asiat eivät ole vaihtuvia vaaliteemoja vaan syvästi ideologiasta lähteviä linjauksia. Siksi olemme ainoana kokonaisena ryhmänä eduskunnassa tukeneet äänestyksissä avioliittoa miehen ja naisen välisenä.


Sari Essayah
Kansanedustaja
KD pj.