Koulutetut teologit ja ”oppisopimus-pastorit”

Teologi Sara Saarela kirjoitti opetusartikkelin otsikolla ”Onko täällä kilttejä lapsia?” (RV 38).

Kirjoituksen aihe on tärkeä, mutta mielestäni siitä puuttui teologien aiemmin painottama Jumalan sanan kokonaisuuden ymmärtäminen ja käyttäminen. Kirjoituksessa on mainittu aivan oikeita asioita mutta myös kyseenalaisia yksinkertaistuksia ja johtopäätöksiä. Saarelan tarkoitus kaiketi olikin osoittaa, että vain Raamatun tulkintaperiaatteita ja Jeesuksen aikaista kulttuuria opiskellut teologi voi käsittää millainen Raamatun Jumala oikeasti on ja mitä hän sanallaan tarkoittaa. Tämä tarkoitushakuisuus ”sokeutti” kirjoittajan, ja hän unohti, että taivasten valtakunta ei ole sanoissa vaan Jumalan voimassa.

Olemme persoonallisuuksia, jotka ovat kasvaneet omien reunaehtojemme puitteissa. Reunaehtoinemme tulemme Jumalan luokse, mikäli niin olemme valinneet – jokainen omanlaisenamme, mutta vain Jeesuksen sovitustyön kautta. Siinä me koemme Jumalan ehdottoman rakkauden, kuten ryöväri Golgatalla, uudestisynnymme ja vapaudumme Jumalan Hengen avulla.

Saarela katsoi ongelmaksi jumalakuvamme. Me tulemme kuitenkin elävän Jumalan, emme kuvan luokse. Varsinainen ongelma on se, että omien heikkouksiemme ja syntiemme tunnistaminen ja tunnustaminen ja niistä vapautuminen on usein koko elämän kestävä prosessi. Jumala kun ei vapauta meitä niistä synneistä, joita emme tunnusta meillä olevan.

Kaikki kunnia jumaluusoppineille, mutta Jeesus ei luvannut lähettää meille opettajaksi teologia, psykologia tai historioitsijaa vaan Jumalan kolmannen persoonan, Pyhän Hengen, ja antaa sinetiksi myös oman rauhansa (Joh. 14:26–27).

Jokaisella meillä on omat ”silmälasimme”, ja hyvä niin, sillä toisen silmälasit yleensä vääristävät ja aiheuttavat pahan olon.

Pidän teologista koulutusta hyvänä ja tarpeellisena, mutta se ei ole vielä tae siitä, että ihmisellä olisi oikea tieto, asenne ja suhde elävään Jumalaan. Toivottavasti herätysliikkeessämme teologit eivät ole kokonaan syrjäyttämässä Jumalan valitsemia ja kouluttamia ”oppisopimuspastoreita”.

Sara Saarelan Helena Kärkkäisen kirjasta tekemä kirja-arvio, jossa Saarela käsitteli positiivista perfektionismia ja kiltteyttä, oli kuitenkin oikein hyvä. Suosittelen iltalukemiseksi myös Tapio Puolimatkan kirjaa Kärsimyksen tarkoitus (Aikamedia 2015). Jumala on antanut joillekin palvelijoilleen opettamisen armolahjan.


Kari Hokkanen
Raasepori


51

Helluntaiseurakuntien jäsenkehityksessä pientä virkistymistä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja