Maanantai 25. lokakuuta.
Nimipäivää viettää Sointu, Yvonne

Koskettaako ihmisten iankaikkinen kohtalo?

"Varsinkin vapaakristillisten yhteisöjen puheissa oli menneinä vuosina vahvasti evankelioiva sävy. Puheissa tuotiin kirkkaasti esille ihmisen syntisyys ja ero Jumalasta, parannuksen ja uskon tarve sekä tie pelastukseen Kristuksen yhteyteen.  Nyt tällaiset ajatukset tuntuvat loistavan poissaolollaan", kirjoittaja huolehtii.
"Varsinkin vapaakristillisten yhteisöjen puheissa oli menneinä vuosina vahvasti evankelioiva sävy. Puheissa tuotiin kirkkaasti esille ihmisen syntisyys ja ero Jumalasta, parannuksen ja uskon tarve sekä tie pelastukseen Kristuksen yhteyteen. Nyt tällaiset ajatukset tuntuvat loistavan poissaolollaan", kirjoittaja huolehtii.

Olen huolestuneena seurannut viime vuosien kehitystä seurakuntien opetuksessa ja julistuksessa koskien ymmärrystä ihmisen iankaikkisesta kohtalosta. Korona-aikana on ollut mahdollisuus seurata lukuisten eri kirkkokuntien ja seurakuntien nettilähetyksiä, jotka ovat antaneet varsin hyvän läpileikkauksen siitä, mistä maamme seurakunnissa nykyään puhutaan. Tai pikemminkin siitä, mistä ei puhuta. 

Varsinkin vapaakristillisten yhteisöjen puheissa oli menneinä vuosina vahvasti evankelioiva sävy. Puheissa tuotiin kirkkaasti esille ihmisen syntisyys ja ero Jumalasta, parannuksen ja uskon tarve sekä tie pelastukseen Kristuksen yhteyteen. Tämä kaikki pelastuksena siitä hirvittävästä kohtalosta, joka odottaa ihmistä, joka hylkää Kristuksen eikä ota vastaan pelastusta, jota Jumala kaikille tarjoaa. 

Nyt tällaiset ajatukset tuntuvat loistavan poissaolollaan. 

Onko niin, että nykyvapaakristilliset suunnat ovat saaneet jotakin uutta tietoa ihmisen iankaikkisesta kohtalosta ilman Kristusta, vai mistä tällainen voi johtua? Minusta on täysin käsittämätöntä, että seurakunnissa, joista näinä kuukausina lähetetään jatkuvana syöttönä nettilähetyksiä käytännössä ympäri maailmaa, ei enää puhuta sanallakaan ihmisen pelastuksen tarpeesta. 

Olen täysin tietoinen, että viime vuosina seuraamani lähetykset edustavat vain pientä osaa kaikista tarjolla olevista, mutta jos kuukausien aikana kymmenistä eri paikoista lähetettävissä kokouksissa ja jumalanpalveluksissa ei enää kuulu evankeliumin ja pelastuksen sanoman ääni, ongelma on olemassa. En halua sanoa tätä korkealta ja kovalla tavalla ketään tuomiten, pikemminkin herätellen meitä pohtimaan ja ymmärtämään asia, josta päätoimittaja Mäkiläkin mainitsi Ristin Voiton pääkirjoituksessa pari viikkoa sitten otsikolla Tuska sieluista. 

On järkyttävää, jos kadotamme käsityksen siitä, että ihmisiä ympärillämme siirtyy jatkuvasti ajasta ikuisuuteen. Emme ehkä voi evankelioida ihmisiä samoilla tavoilla kuin ennen vanhaan mutta luulenpa, että keinoja ja tapoja kyllä löytyy, jos on tarpeeksi voimakas tahtotila. Itsekin koetan jatkuvasti löytää tapoja välittää evankeliumin Jeesuksesta edes jollakin tavalla tilanteissa, joita kohtaan arjessani. Valitsen toimia niin. Helpompaa olisi toki olla hiljaa. 

Haastankin kaikkia tämän päivän lukijoita pohtimaan syvällisesti ja Herran kasvojen edessä, missä itse kukin seisoo tämän asian osalta. Viisas voittaa sieluja, sanoo Raamattu. Ja jos viisautta puuttuu, niin sitäkin saa, kun pyytää. Herra antakoon meille todellista iankaikkisuuteen tähtäävää rakkautta lähimmäisiämme kohtaan. 

 

Juhani Mäkelä 

Helsinki

 



UUTISET