Kokemukseni musiikista

Olen seurannut mielenkiinnolla viime aikoina käytyä debattia ylistysmusiikista ja niin sanotusta perinteisestä seurakuntamusiikista. Ihmettelen todella tätä tilannetta, joka on syntynyt viime vuosien aikana. Vanhat laulut on heitetty roskakoriin, ja uudet niin sanotut ”ylistysbiisit” ovat vallanneet seurakunnat.

Olin hiljattain erään suuren helluntaiseurakunnan vieraana. Tilaisuus, jossa lauloin, oli sunnuntaiaamuna, mutta tulin paikkakunnalle jo lauantai-iltana ja lähdin iltakävelylle kaupungille. Tulin rukoushuoneelle, jossa minun piti pitää kokous seuraavana päivänä. Ihmettelin, kun kirkosta kuului valtava musiikin meteli ulos asti. Värivalot räiskyivät ja meteli oli tosi kova. Muuten kirkkosali oli pimeä.

Menin uteliaisuuttani sisälle ja huomasin, että kirkossa oli menossa nuorten lauantai-illan kokous. Istuin takapenkkiin kuuntelemaan. Yritin saada lauluista selvää, mutta suoraan sanottuna en ymmärtänyt laulujen sanomaa. Niissä toistettiin samaa lausetta uudelleen ja uudelleen, ja melodia oli yksitoikkoista kahden soinnun toistoa.

Viimein ”ylistys” loppui, ja nuori tyttö alkoi pitää raamattutuntia. Siinä vaiheessa lähdin pois ja olin todella järkyttynyt. Muistin, että kun minä 1970-luvun alussa tulin kadulta lauantai-illan nuortenkokoukseen, lauluissa oli sanoma, joka kosketti ja jonka ymmärsin. Puheet olivat todistuksia siitä, mitä Jeesus oli tehnyt. Niin minäkin menin esille, puolestani rukoiltiin ja tulin uskoon.

Sunnuntaina pidin sitten kyseisessä seurakunnassa päivätilaisuuden. Sen jälkeen söimme lounasta seurakunnan hallituksen ja vanhimmiston puheenjohtajan kanssa. Otin heidän kanssaan asian esille, ja kerroin kokemukseni lauantai-illasta. Molemmat veljet selittivät minulle selvästi vaivautuneina, että jos vanhimmisto puuttuu nuorten toimintaan, nuoret lähtevät pois ja perustavat oman seurakunnan.

Minäkin tiedän jotain hengellisestä musiikista. Äänitteitäni on myyty Suomessa yli 200 000 kappaletta, ja neljäs kultalevy on tulossa. Kun pidän tilaisuuksia seurakunnissa, ihmiset haluavat ostaa levyjäni jaettavaksi ei-uskoville sen tähden, että lauluissa on selvä sanoma, joka voi tuoda syntisen Kristuksen luokse.

En ole periaatteessa ylistysmusiikkia vastaan, mutta liika on liikaa.


Rene Laulajainen
Kungsör
Ruotsi


51

Helluntaiseurakuntien jäsenkehityksessä pientä virkistymistä
Seurakunnat: Maksukorttidiakonian myötä keskustelut ovat muuttuneet syvällisemmiksi
Kuurojen työtä jo 50 vuotta – Juhlavuosi huipentuu Juhannuskonferenssin puheenvuoron lisäksi lokakuussa pidettävään juhlaan
Seurakuntien perustajille uusia verkostoja